Lähden aina ihan mielelläni avomieheni kotiin, mutta kun perille päästään, niin toivoisin olevani jossain todella kaukana!
Ärsyttää, kun appeni pitää miestäni pentuna. Toistelee koko ajan samoja neuvoja, jotka aikuisena ihmisenä mieheni varmasti tietää itsekin. Esim. "siellä on nyt liukasta, muistakaahan ajaa varovasti, ei saa ajaa yli kuuttakymppiä!", toinen legendaarinen on "eikö siulla oo minkäänlaista hattuu, voivoi, kyllä pitäs pitää hattuu. Niin onhan siulla villasukkia, muistahan pitää pakkasilla". Ja kaikista paras on, kun talvella soittelee jatkuvasti, että muistahan poika pistää auto lämpiimään...
Siis mieheni isä varmaan kuvittelee, että kun ollaan vielä nuoria (kakskymppisiä), että sen tehtävä on neuvoa meitä, koska eihän me raukat muuten tässä maailmassa pärjättäs... Alkaa jo pikku hiljaa ottaa pannuun, kun noi samat neuvot tulee joka kerta.
Tekisi mieli sanoa jotain, mutta kun hän on sitä sorttia, ettei ymmärrä lopettaa, siitäkös se melu sitten alkaisi, jos sanoisin, että ollaan jo tarpeeksi vanhoja, ja tiedetään nää jutut...
Haluaisin jo kovasti lapsia, mutta olen miettinyt, haluanko tehdä niitä ennen kuin appiukkoni on siirtynyt "autuaammille papatusmaille". Enhän varmaan osaa hoitaa tulevia lapsianikaan, kun en laita pipoa miehenikään päähän!
Anopista ei onneksi ole paljoa valittamista, en vain ymmärrä, miten on jaksanut elää tuommoisen miehen kanssa melkein viiskymmentä vuotta! En kestäs tollasta päivääkään...
Kiva, jos joku on jaksanut lukea tänne asti! Kertokaa ihmeessä, jos teillä on samanlaisia kokemuksia ja miten olette ne selvittäneet.
Ärsyttää, kun appeni pitää miestäni pentuna. Toistelee koko ajan samoja neuvoja, jotka aikuisena ihmisenä mieheni varmasti tietää itsekin. Esim. "siellä on nyt liukasta, muistakaahan ajaa varovasti, ei saa ajaa yli kuuttakymppiä!", toinen legendaarinen on "eikö siulla oo minkäänlaista hattuu, voivoi, kyllä pitäs pitää hattuu. Niin onhan siulla villasukkia, muistahan pitää pakkasilla". Ja kaikista paras on, kun talvella soittelee jatkuvasti, että muistahan poika pistää auto lämpiimään...
Siis mieheni isä varmaan kuvittelee, että kun ollaan vielä nuoria (kakskymppisiä), että sen tehtävä on neuvoa meitä, koska eihän me raukat muuten tässä maailmassa pärjättäs... Alkaa jo pikku hiljaa ottaa pannuun, kun noi samat neuvot tulee joka kerta.
Tekisi mieli sanoa jotain, mutta kun hän on sitä sorttia, ettei ymmärrä lopettaa, siitäkös se melu sitten alkaisi, jos sanoisin, että ollaan jo tarpeeksi vanhoja, ja tiedetään nää jutut...
Haluaisin jo kovasti lapsia, mutta olen miettinyt, haluanko tehdä niitä ennen kuin appiukkoni on siirtynyt "autuaammille papatusmaille". Enhän varmaan osaa hoitaa tulevia lapsianikaan, kun en laita pipoa miehenikään päähän!
Anopista ei onneksi ole paljoa valittamista, en vain ymmärrä, miten on jaksanut elää tuommoisen miehen kanssa melkein viiskymmentä vuotta! En kestäs tollasta päivääkään...
Kiva, jos joku on jaksanut lukea tänne asti! Kertokaa ihmeessä, jos teillä on samanlaisia kokemuksia ja miten olette ne selvittäneet.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Noin se tietysti menee, eikä ikinä tule muuttumaan. Ymmärräthän, että "miehesi" on aina vanhempiensa lapsi. Älä huoli, jahka teille tulee oikeita ongelmia ja todellisia haasteita vastaan, tuollaiset pikkujutut eivät haittaa niiden rinnalla enää ollenkaan... tod. näk. vielä kaipaat aikoja, jolloin tuollainen asia muka harmitti.
Ai niin, eivät 20-vuotiaat mitään aikuisia ihmisiä ole, joten ohjeet voivat olla ihan paikallaan.
Mulla on ihan samanlaiset appivanhemmat.Kumpikin on ihan samanlaisia.Koetan käydä niitten luona mahollisimman vähän.Ikävä kyllä en voi pitää numeroani salasena,kun eivät tiiä etten niistä välitä.Ei kehtaa mieltä pahottaa.
Mulla on anoppi vähän samanlainen ja me ollaan emännän kanssa sentään kolmekymppisiä.
Ei kai sitä nyt niin vakavasti tarvitse ottaa, kunhan eivät ala liikaa puuttumaan asioihinne.
Siitä minulla taas on kokemusta liiaksikin, äitini nimittäin on mestari päättämään ja tekemään asioita puolestani. Siksi oli pakko muuttaa vähän kauemmas ettei nähdä montaa kertaa vuodessa.
Mulla on aivan rasittava anoppi. Mitä tahansa mä teen, niin varmasti löytyy jotain valittamista... Mutta pakko kestää...
minulla on tasan samanlaiset appivanhemmat. anoppi soittaa joka aamu miehelleni että hän herää varmasti töihin, hän ilmoittaa aina kun ruoka on valmista. yms yms. muuten tulen todella hyvin toimeen hänen kanssaan,enkä anna noiden pikkujuttujen häiritä paljoakaan.joskus se tietysti stressaa että enkö muka osaa itse mitn,mutta ei anoppi sitä tarkoita,pitää miestäni vaan edelleen pikku poikanaan :)
Varaan oikeuden hössöttää tyttärelleni silloinkin kun hän täyttää 20 v, ei siinä minkään poikaystävän narinoita huomioida. Hössötän sillekin, olen aikavarma jos itseäni yhtään tunnen. Mutta se on tapani välittää toisesta. Aika uskomatonta, että joskus minulla tulee olemaan vävypoika joka saattaa ihan silmät kirkkaina vihata minua tai yrittää kammeta tyttären päähän käsityksiä millainen pöljä äiti hänella on...ja nyt kun ajatellaan, tämä tuleva vävy saattaa parhaillaan kulkea vaikka vaippahousuissa.
Mitä teille kaikille kuuluu tänään, miten on elämä edennyt suhteissanne?
http://www.youtube.com/watch?v=_a51NO55KhQ&playnext=1&list=PL93DC96FD01196EC0&feature=results_video
Appi ja anoppi pitävät meitä idiootteina kakaroina ja hössöttävät ap:n apen tapaan, olemmehan vasta kuuskymppisiä...
Sanovat vielä "rakastavansa" meitä niin hirrrvittävän paljon...
Vatsa kuralla jo viikkoa ennen heidän tapaamistaan ja kaksi sen jälkeen...ei edes miehelläni ole mitään tunteita heitä kohtaan jäljellä , kiitos tämän rrrakastavan (lue:loukkaavan) höösäämisen!
Ainoana lapsena ei kuitenkaan halua pistää välejä poikki vaan uhrautuu muutaman kerran vuodessa käymään siellä ja kärsimään seuraukset...
Fionalle: Muista sitten myös, että jos vävysi käytös ärsyttää sinua, niin hänelläkin on oikeus olla muuttamatta mitään käytöksestään. Hänkin saa varata oikeuden ärsyttää sinua niin paljon kuin haluaa. Eli tasapeli itsekkyydessäkin.
Vävystä saat ystävän vain kohtelemalla häntä (ja vaimoaan) aikuisena.
Ja muistamalla aina kylä-käytössäännöt heidän kodissaan.
Kukaan aikuinen ei siedä vieraan ihmisen hössötystä!
Anteeksi, mutta tuollaiselle käytökselle on selitys. Sitä kutsutaan rakkaudeksi ja välittämiseksi.
Eikö miehesi voi sanoa isälleen etteä tuollainen nairina on ihan hanurista ja tiedän mitä teen. Itse jo yli 50v mies ja en pidä mitään pipoa tai hattua ennen kuin on 25 pakasta ja joshtuu siitä että päänahka rupeaa kutiamaan ja en tykkää lakkia pitä. itselläkin aiti sanoo että on liukasta niin minä toteana että mennää kotio 200 km tunnissa ja kivaa on. Se on semmoita tyhjänpäiväistä höpötystä ja voi sanoa ihan suoraan että en viitti tuollaisia kuunnella ja äitini kanssa toistelee mitä lehdissä sanotaan ja kerran sanoin että hyppäätkö katolta jo lehdessä niin sanotaan. Kerran sanoo ihan suoraan takaisin ja rupeaa neuvomaan samalla mitalla ja kuittailemaan asioista niin se loppuu.
Viestistä on kulunut jo 10 vuotta, appi saattaa olla jo miniän toivomilla "autuaammilla papatusmailla". Poika ja viestin kirjoittanut miniä ovat nyt 30, viestin aloitusaikaan vuonna 2003 ,appi ja anoppi olivat olleet jo 50 vuotta aviossa, nyt 60 vuotta.
Vanhat vanhemmat kolmekymppisellä, ikää vanhuksilla laskujen mukaan 80-100v
Näköjään ennenkin (2003)on osattu provoilla
Tuossahan tuo tulikin eräässä kirjoituksessa esiin, että teille nuorille ei enää voi sanoa mitään, kaikesta loukkannutte vaikka kuinka hyväntahotinen tahtoisi olla.
Jos nyt toinen sanoo, että ajakaa varovasti, sehän kertoo, että hän todella välittää teistä, ei se ole miksikään lapseksi alistamista.
Eli jos kaiken haluaa ottaa laentamisena, loukkaamisena, niin silloin juuri saa kaikesta riidan ja paheksunnan aikaan. Kun olisit tämänkin kirjoittaessakin ajatellut, että kuinka paljon he välittävätkään meistä.
Koettakaa nähdä asioissa se puoli, joksi vanhemmatt ihmiset usein ovat sanomansa yrittäneet saada, he todella välittävät. Se on aitoa.
Tuollainen huomattelua minä en ainakaan kuutele ja ajan siten miten huvittaa ja pitäsisi aikuitenkin muistaa että se neuvomisen voi lopettaa siihen kun lapsella tulee ikää 18v ja aikuiset laspet kyllä osaavat kysyä jos neuvoja tarvittaa ja semmoinen hössöttämistä ei kukaa viitti kuunnella.
Et niin.
Mutta, sinä ja muut 18 täyttäneet kyselette mielellänne kaikki elämänohjeenne netistä ja otatte kaikki vaikutteet ihailemiltanne. Luette naistenlehtiä ja seuraatte tv:n suhdesoppia ja opitte niistä elämän kieroilut ja itsekkään marttyyrimaisen elämänasenteen.
Teidän ylikorostunut itsekeskeisyys näyttää terveellä itsetunnolla varustettujen ikäistenne rinnalla kaikkea muuta kuin aikuismaiselta.
Mitä aloittaja-lissu olisi nyt mieltä aloitusviestistään. Onko lissu aikuistunut noilta ajoilta?
Meillä sanotaan kylässä kävijöille ovella lähtiäisiksi "turvallista matkaa", se on KOHTELIAS toivotus AIKUISILLE , eikä kuten minun anoppi ja appi KÄSKEVÄT ajaa varovasti. Turhaan olen yrittänyt selittää ja olen antanut varoituksen, jos käskeminen ei lopu, lopetamme käymisen kokonaan.
Anteeksi nyt,mutta tämänlainen valittaminen tuntuu turhalta, kuten aiemmissa kommenteissa on tullut selväksi kyseessä on lähimmäisestä välittäminen, kauniita sanoja vain .
Mitäpä , jos itsekkin sanoisitte vastaavasti näille vanhemmille , olisi heillä varmaan mieli hyvä , tuskin tuntisivat määräilyksi .
Kyllä vanhemmat saavat kysyä muutakin kuin , että onko rahan tarvis .. siitä ei moni täällä motkota .
Teillä on kyllä pienet surut tuossa elämänne vaiheessa , opitte kyllä ajan kanssa , mutta sitä ennen on pelko, että pilaatte ihmissuhteenne .
No joo.
Jos appivanhempia voisi tavata niin harvoin kuin muitakin vieraita aikuisia, niin pienet holhoukset päästäisi toisesta korvasta ulos. Tuskin edes huomaisi. Ongelmaksi ne kasvavat, kun niitä joutuu kuuntelemaan vähän väliä, yhtämittaa ja loputtomasti.
On miljoona kertaa mukavampaa seurustella niitten ihmisten kanssa, jotka kohtelevat vastapuolta aikuisena.
Kokeilkaa anopit ja apet ihan mielikuvissanne, mitä tapahtuisi, jos purkaisitte hössötystarpeenne miniän tai vävyn vanhempiin. Tai naapureihin. Ovat samalla tavalla vieraita aikuisia. Sietäisivätköhän.....
;)
"jos appivanhempia voisi tavata niin harvoin kuin muitakin vieraita aikuisia"
muitakin vieraita?
muitakin aikuisia?
Mitenkähän tuolla aloittajalla nykyään menee, kun ikääkin on siunaantunut jo se melkein 10 vuotta lisää. Meinaan ei sitä varmaan enää tänäpäivänä olla 2-kymppisiä jos alkuperäinen teksti on kirjoitettu vuonna 2003.
Varmaan anopi ja ppi ehtineet tuossa ajassa vaihtumaan jo monta kertaa...
Olisipa itsellänikin tuollainen ihana, välittävä appiukko! Ei ole, ikinä ollutkaan vaan emme edes milloinkaan käy kylässä. Emme ole koskaan olleet tervetuleita emmekä kutsuttuja apen luo..
Ompa sulla aloittaja paljon opittavaa elämästä, kun et hyvää arvosta-