Syntymäpäivänäni avomieheni totesi aamulla, että saan lahjani illemmalla, kun hän palaa töistään. Mutta että kuulemma lahja on kyllä jo ostettu, johon totesin, että "niin varmaan". Puolileikilläni totesin, puoliksi uskoin asian olevankin näin. Harmitti, mutta en ajatellut kuitenkaan asiaa sen enempää, enkä tästä vetänyt herneitä nenään.
Illalla hän tuli kotiin 21.30, siis minun syntymäpäivänäni. Hän toi paketin, jossa tupankansavulta haiseva urheilu-t-paita ja viinipullo. Myös ruusu, jonka tosin seuraavana aamuna huomasin olleen yön yli ILMAN VETTÄ ja luonnollisesti nuupahtaneen. (hän kysyi maljakkoa ja laittoi ruusun siihen, siis ilman vettä...) Lahjapussin katsottuani, totesin paidasta, että "et ole tainnut tätä itse ostaa, kun näin väärän koon olet ostanut", johon hän totesi (närkästyneenä), että "Joo, naapurin rouva sen varmaan on hakenutkin". Vastasin, että "niin ajattelinkin, vaan tuskin on tämän hajuisella tavaralla palautusoikeutta". Olin ilkeä, myönnän, mutta harmitti...
No, minä sitten otin vedin herneet nenään lahjastani ja oikein kunnolla. Syystä siitä, että a) hän siis valehteli aamulla, sanoessaan lahjan olevan valmiina, b) tiedän, ettei hän ole näitä lahjoja itse ostanut, vaan on jollakulla toisella (tod.näk. äidillään tai siskollaan) tuottanut "kyliltä" ja tod.näk. vasta tuolloin lauantaina c) juuri tästä syystä, että itse ei viitsi vaivautua minulle/avokkeelleen/kihlatulleen miettiä ja hakea lahjaa, aidosti oikeasti ajatuksella ja sydämestään d) lahjat, jotka aiemmin olen häneltä saanut, ovat olleet tällaisia ja nyt (vuosi kihlauksestamme) saan "jotain nopeasti keksittyä ylijäämää", minkä vuoksi ei jaksa nähdä vaivaa. Ja kun tulee kyse hänen lapsistaan esimerkiksi, niin jo vain löytyy aika ja mahdollisuus, kun jompikumpi hieman pikkulilliään koukistaa.
Olen ajatukseni ja tunteeni tuonut hänelle julki. Olen kertonut, että edellämainituista asioista johtuen olen äärettömän loukkaantunut. Kukaan koskaan ei ole näyttänyt tällaista välinpitämättömyyttä minua kohtaan. Nöyryyttävää tietää saaneensa lahja, jonka joku muu on ostanut toisen puolesta ja lahja, joka on ostettu "kunhan-nyt-jotakin-keksi"-tyylillä. Raha ei ratkaise, arvo ei ratkaise, ei, mutta silti, ottaen huomioon aiemmat lahjat, olin tottakai pettynyt. Ja ottaen huomioon omat lahjani hänelle, odotin saavani "jotain kivaa", josta olen aiemminkin hänen osaltaan ilahtunut. Odotin puoli kymmeneen illalla ja sitten sain mitä sain... Totesin, että "osoitit ainakin mitä tunnet minua kohtaan, paremmin et olisi voinut välinpitämättömyyttäsi osoittaa ja pahemmin et olisi voinut lyödä vyön alle". Olen niin syvästi loukkaantunut, että sanat ei riitä kertomaan... Minä mietin pääni puhki hänen (ja muidenkin ihmisten) lahjoja (synttäri, joulu) viikkoja ennen, mitä kivaa keksisin: ajatusta, mutta myös hyödyllistä. Ajatuksella. Minusta on kiva antaa ja monesti tästä syystä on myös kiva saada. Niin metsä vastaa jne...
Että tämän teki minulle ihminen, jota olen rakastanut ja jota kuitenkin edelleen rakastan yli kaiken. Ketään kohtaan en koskaan ole tuntenut näin, kuin häntä kohtaan olen tuntenut nämä menneet kaksi vuotta yhdessä. En voi ymmärtää, miten hän kehtasi?! Lisäksi vielä mielestäni isoin nöyryytys ja v*lu oli tuo viinipullo. Hän nimittäin tässä kuukausi aiemmin valitti minulle, kuinka hän on huolissaan minun alkoholinkäytöstä! Ja sitten itse tuo minulle viinipullon, jotta sitten taas saa asiasta valittaa??!! Ja tiedoksi; minulla EI ole alkoholiongelmaa. Otan kun otan, sen verran kuin otan. Pääasiassa siiderin tai kaksi, viiniä lasillisen-kaksi- joskus kolmekin. Kännissä en ole, kännissä en örvellä, krapulaa en koe. Joten mielestäni minulla ei todellakaan ole ongelmaa. Hänen lähipiirissään on, joten ymmärrän tavallaan hänen vääristyneet ajatuksensa. Niitä on kuitenkin täysin väärin minuun soveltaa :-(
Jonkun mielestä varmasti vuodatukseni on täysin turhaa, pitäisihän minun olla tyytyväinen, kun edes jotain sain? Niin varmasti, niin toisaalta. Edellä mainituista syistä johtuen en vain pysty olemaan. Olisi jättänyt ostamatta mitään ja todennut vaikka, että saat lahjan myöhemmin tai saat sitten jouluna jotain enemmän tms. Olisi ollut vähemmän nöyryyttävää, kuin nyt kokemani. Tiedän, että hänellä on lompakkonsa ja pankkikorttinsa hukassa tällä hetkellä, mutta sekään ei ole syy: käteistä löytyy tarvittaessa, jos niin haluaa ja pienellä paikkakunnalla myös saa tiskiltäkin nostettua ilman henkkareita, kun kaikki tuntee kaikki. Että seli-seli. Järjestelykysymyksiä, jos niin haluaa ja viitsii.
Nyt on lauantaista kulunut jo muutama päivä. Meillä eletään mykkäkoulua, kuljetaan toistemme ohi koskematta, puhumatta. Anteeksipyyntöä en ole vielä myöskään kuullut. Sen hän totesi vuodatukseni jälkeen, että "no, mä mokasin kunnolla, se ei asiaa muuksi muuta ei puhumalla parane". Minulle ei tuo kuitenkaan ole yhtä kuin anteeksipyyntö.
Kyse oli syntymäpäivästäni, minkä tämä minulle niin rakas ihminen pilasi ikimuistoisesti... :-( Tyhjyys on sisällä, kyyneleet poskilla: miten pääsen tästä yli?!
Illalla hän tuli kotiin 21.30, siis minun syntymäpäivänäni. Hän toi paketin, jossa tupankansavulta haiseva urheilu-t-paita ja viinipullo. Myös ruusu, jonka tosin seuraavana aamuna huomasin olleen yön yli ILMAN VETTÄ ja luonnollisesti nuupahtaneen. (hän kysyi maljakkoa ja laittoi ruusun siihen, siis ilman vettä...) Lahjapussin katsottuani, totesin paidasta, että "et ole tainnut tätä itse ostaa, kun näin väärän koon olet ostanut", johon hän totesi (närkästyneenä), että "Joo, naapurin rouva sen varmaan on hakenutkin". Vastasin, että "niin ajattelinkin, vaan tuskin on tämän hajuisella tavaralla palautusoikeutta". Olin ilkeä, myönnän, mutta harmitti...
No, minä sitten otin vedin herneet nenään lahjastani ja oikein kunnolla. Syystä siitä, että a) hän siis valehteli aamulla, sanoessaan lahjan olevan valmiina, b) tiedän, ettei hän ole näitä lahjoja itse ostanut, vaan on jollakulla toisella (tod.näk. äidillään tai siskollaan) tuottanut "kyliltä" ja tod.näk. vasta tuolloin lauantaina c) juuri tästä syystä, että itse ei viitsi vaivautua minulle/avokkeelleen/kihlatulleen miettiä ja hakea lahjaa, aidosti oikeasti ajatuksella ja sydämestään d) lahjat, jotka aiemmin olen häneltä saanut, ovat olleet tällaisia ja nyt (vuosi kihlauksestamme) saan "jotain nopeasti keksittyä ylijäämää", minkä vuoksi ei jaksa nähdä vaivaa. Ja kun tulee kyse hänen lapsistaan esimerkiksi, niin jo vain löytyy aika ja mahdollisuus, kun jompikumpi hieman pikkulilliään koukistaa.
Olen ajatukseni ja tunteeni tuonut hänelle julki. Olen kertonut, että edellämainituista asioista johtuen olen äärettömän loukkaantunut. Kukaan koskaan ei ole näyttänyt tällaista välinpitämättömyyttä minua kohtaan. Nöyryyttävää tietää saaneensa lahja, jonka joku muu on ostanut toisen puolesta ja lahja, joka on ostettu "kunhan-nyt-jotakin-keksi"-tyylillä. Raha ei ratkaise, arvo ei ratkaise, ei, mutta silti, ottaen huomioon aiemmat lahjat, olin tottakai pettynyt. Ja ottaen huomioon omat lahjani hänelle, odotin saavani "jotain kivaa", josta olen aiemminkin hänen osaltaan ilahtunut. Odotin puoli kymmeneen illalla ja sitten sain mitä sain... Totesin, että "osoitit ainakin mitä tunnet minua kohtaan, paremmin et olisi voinut välinpitämättömyyttäsi osoittaa ja pahemmin et olisi voinut lyödä vyön alle". Olen niin syvästi loukkaantunut, että sanat ei riitä kertomaan... Minä mietin pääni puhki hänen (ja muidenkin ihmisten) lahjoja (synttäri, joulu) viikkoja ennen, mitä kivaa keksisin: ajatusta, mutta myös hyödyllistä. Ajatuksella. Minusta on kiva antaa ja monesti tästä syystä on myös kiva saada. Niin metsä vastaa jne...
Että tämän teki minulle ihminen, jota olen rakastanut ja jota kuitenkin edelleen rakastan yli kaiken. Ketään kohtaan en koskaan ole tuntenut näin, kuin häntä kohtaan olen tuntenut nämä menneet kaksi vuotta yhdessä. En voi ymmärtää, miten hän kehtasi?! Lisäksi vielä mielestäni isoin nöyryytys ja v*lu oli tuo viinipullo. Hän nimittäin tässä kuukausi aiemmin valitti minulle, kuinka hän on huolissaan minun alkoholinkäytöstä! Ja sitten itse tuo minulle viinipullon, jotta sitten taas saa asiasta valittaa??!! Ja tiedoksi; minulla EI ole alkoholiongelmaa. Otan kun otan, sen verran kuin otan. Pääasiassa siiderin tai kaksi, viiniä lasillisen-kaksi- joskus kolmekin. Kännissä en ole, kännissä en örvellä, krapulaa en koe. Joten mielestäni minulla ei todellakaan ole ongelmaa. Hänen lähipiirissään on, joten ymmärrän tavallaan hänen vääristyneet ajatuksensa. Niitä on kuitenkin täysin väärin minuun soveltaa :-(
Jonkun mielestä varmasti vuodatukseni on täysin turhaa, pitäisihän minun olla tyytyväinen, kun edes jotain sain? Niin varmasti, niin toisaalta. Edellä mainituista syistä johtuen en vain pysty olemaan. Olisi jättänyt ostamatta mitään ja todennut vaikka, että saat lahjan myöhemmin tai saat sitten jouluna jotain enemmän tms. Olisi ollut vähemmän nöyryyttävää, kuin nyt kokemani. Tiedän, että hänellä on lompakkonsa ja pankkikorttinsa hukassa tällä hetkellä, mutta sekään ei ole syy: käteistä löytyy tarvittaessa, jos niin haluaa ja pienellä paikkakunnalla myös saa tiskiltäkin nostettua ilman henkkareita, kun kaikki tuntee kaikki. Että seli-seli. Järjestelykysymyksiä, jos niin haluaa ja viitsii.
Nyt on lauantaista kulunut jo muutama päivä. Meillä eletään mykkäkoulua, kuljetaan toistemme ohi koskematta, puhumatta. Anteeksipyyntöä en ole vielä myöskään kuullut. Sen hän totesi vuodatukseni jälkeen, että "no, mä mokasin kunnolla, se ei asiaa muuksi muuta ei puhumalla parane". Minulle ei tuo kuitenkaan ole yhtä kuin anteeksipyyntö.
Kyse oli syntymäpäivästäni, minkä tämä minulle niin rakas ihminen pilasi ikimuistoisesti... :-( Tyhjyys on sisällä, kyyneleet poskilla: miten pääsen tästä yli?!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuin paljo täytit? 12..?
Aika paha. :D
nää on taas näitä, että olet kuvitellut koko homman valmiiksi että miten kaikki etenee äärimmäisen romanttista herätystä myöten. No toinen ihminen ei toimikaan kuten olet kuvitellut. Ei siitä ole oikeutta suuttua.
Toki olishan se voinut tsempata vähän, mutta olet tainnut jo häneen rakastuessasi tietää ettei kyse ole ihan kaikkein romanttisimmasta ihmisestä, eikös?
Joten jokohan olis aika lopettaa se mykkäkoulu...
Anna hänelle lahjalista, mistä voi valita, mitä ostaa sinulle lahjaksi. Hei haloo, puhutaan kuitenki toisesta ihmisestä, joka ei osaa lukea sun ajatuksia.
Voi kultaseni...
Minä pistän hiukan paremmaksi..Avomieheni päätti lopettaa pitkän parisuhteemme ja jätti minut syntymäpäivänäni. Ei tullut lahjoja siis minullekaan.
Älä "herneile" tyhjänpäiväisistä asioista jos kaikki muu on suhteessanne kunnossa. Syntymäpäiväsi tulee taas ensi vuonna.
Olemme olleet 20v naimisissa.En yleensäkään ole koskaan saanut mieheltäni joulu tai synttärilahjaa.Hän pyytää mua itseäni ostamaan jotain"sopivaa,joka ei saa maksaa kun pari kymppiä"...Hän voi paketoida sen,kun pyydän.
Emme ole nukkuneet samassa huoneessa vuosiin,koska hän kuorsaa niin etteivät muutkaan voi kun huudella välillä"hiljaa!"
Tuokin on pahaa,miten sinua on kohdeltu.Miehet ovat tuollaisia.Ei auta vaikka mitä tekisimme.Naisten pitää purkaa pahaa mielta keskenään ,se auttaa.