Moninaisten tunteiden vuoristoradalla on vihdoin päästy jarrutusten loppusuoralle! Ja kun juna vihdoin pysähtyy, poistumme kumpikin taholemme ja totean, että huh-huh, olipas rankka meno.
Olen viimeisen puolen vuoden ajan roikkunut päivittäin näillä sivuilla. On ollut antoisaa olla osallisena jakamassa/oppimassa eronneiden tuntemuksia.
Suosittelen kaikille Fisherin eroseminaaria. Itse opin siinä mm. tunnistamaan ja ilmaisemaan patoutunutta vihaani oikeilla termeillä, jonka koin valtaisan vapauttavaksi. Toki muitakin asioita, mutta vihan nimeämisen oppiminen samalla vapautti minua monista patoutumista.
Jos ei kokonaan, niin ainakin niin paljon, että sain valoa ja varmuutta omaan kasvuuni.
Nyt en enää koekaan itseäni luuseriksi.
Ex-mieheni nyk.nainen kokekoon minussa vahvuutta ja vakautta ja eläköön sen asian kanssa.
Olen tärkeä exälleni samoin kuin hän minulle. Ystävänä, lastemme äitinä, lastenlastemme isoäitinä.
Tätä kirjoittaessani huomaan häivähdyksen katkeruudesta ja pettymyksestä. Tuttuja tuntemuksia, mutta nyt jo menneeseen jäämässä.
Sinne takana olevan vuoristoradan mutkiin ja monttuihin.
Toivotan teille uskallusta kohdata omaa itseänne, vaikka sattusikin niin perkuleesti.
Sinä itse olet kuitenkin se ainoa, jonka kanssa lopun elämäs 100%:sti jaat
Olen viimeisen puolen vuoden ajan roikkunut päivittäin näillä sivuilla. On ollut antoisaa olla osallisena jakamassa/oppimassa eronneiden tuntemuksia.
Suosittelen kaikille Fisherin eroseminaaria. Itse opin siinä mm. tunnistamaan ja ilmaisemaan patoutunutta vihaani oikeilla termeillä, jonka koin valtaisan vapauttavaksi. Toki muitakin asioita, mutta vihan nimeämisen oppiminen samalla vapautti minua monista patoutumista.
Jos ei kokonaan, niin ainakin niin paljon, että sain valoa ja varmuutta omaan kasvuuni.
Nyt en enää koekaan itseäni luuseriksi.
Ex-mieheni nyk.nainen kokekoon minussa vahvuutta ja vakautta ja eläköön sen asian kanssa.
Olen tärkeä exälleni samoin kuin hän minulle. Ystävänä, lastemme äitinä, lastenlastemme isoäitinä.
Tätä kirjoittaessani huomaan häivähdyksen katkeruudesta ja pettymyksestä. Tuttuja tuntemuksia, mutta nyt jo menneeseen jäämässä.
Sinne takana olevan vuoristoradan mutkiin ja monttuihin.
Toivotan teille uskallusta kohdata omaa itseänne, vaikka sattusikin niin perkuleesti.
Sinä itse olet kuitenkin se ainoa, jonka kanssa lopun elämäs 100%:sti jaat
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun aloin lukea näitä sivuja, minuun kolahti erityisesti "Eronneen miehen" kirjoitus kesäkuun alkupäivinä. 8.päivä?
Lukekaa!
Laittoi ainakin minussa ajatuksia eteenpäin.
millaiset välit sinulla on tällä hetkellä ex-miehesi kanssa? Minun erostani on nyt neljä vuotta. Fisher-kurssin ja hyvien ystävien avulla olen pääsemässä asiasta yli. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon edistymistä, tosin niitä monttujakin on ollut. Erityisen vaikeaa oli se, kun exäni meni naimisiin sen naisen kanssa... Exälläni oli salasuhde reilun vuoden ja sen paljastuminen rikkoi sitten kaksi avioliittoa.
Olen äärimmäisen pettynyt exäni toimintaan salarakkaan paljastumisen jälkeen. Kolmenkymmenen vuoden avioliitto ei paljon painanut, exäni ei halunnut keskustella mistään ja minä jouduin hakemaan eroa. Kuvittelin jo, että voisimme olla jonkinlaisia ystäviä. Exäni avioituminen ko. naisen kanssa lasten vastustuksesta huolimatta oli kyllä viimeinen pisara minullekin. Ymmärsin, että hän voi ja saa toimia minun mielipiteistäni välittämättä, mutta että lastenkaan mielipiteillä ei ole mitään merkitysttä, oli kyllä minulle viimeinen pisara.
En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Yhteiset perhejuhlat, lastenlasten ristiäiset ja juhlapäivät hoituvat - osaan sentään käyttäytyä, mutta muuten en välitä olla exäni ja hänen vaimonsa kanssa missään tekemisissä. Minulle on selvinnyt, että olin kolmekymmentä vuotta naimisissa sellaisen miehen kanssa, jota en tuntenut ollenkaan. Olen käynyt ammattiauttajalla ja hänen mukaansa sellaista tapahtuu. Hänen mukaansa exässäni on paljon narsistisia piirteitä. Hän tarvitsee ihmisiä käyttöönsä. Näin oli meilläkin: se mitä luulin rakkaudeksi oli vain tarvitsemista ja sen varmistamista, että saa haluamansa. Kun olosuhteet muuttuivat, exäni tarvitsi uuden piian. En mielestäni kanna vihaa enkä katkeruutta. Paremminkin suojelen itseäni: en enää salli sitä, että minua loukataan ja haavoitetaan. Neljän vuoden jälkeen tunnen päässeeni elämässäni uuteen lentoon. Tärkeintä minulle ovat lapset ja lapsenlapset sekä työni ja ystäväni. Ex-mieheni ei kuulu elämäni piiriin mitenkään.
Minä erosin 20 vuotisesta liitostani 7 vuotta sitten. Ero oli kivulias ja koko prosessi kesti 5 vuotta. Viha, katkeruus, suru, ikävä ja anteeksianto itselle sekä toiselle käytiin lävitse.
Ex mieheni aikoinaan petti minua parhaan ystäväni kanssa odottaessani esikoistamme. Tämän jälkeen suhdetta jatkui kuitenkin vielä 18 vuotta.
Siihen mahtuu paljon hyviä muistoja joita kukaan ei voi minulta pois viedä. Ja myös huonoja jotka olen voinut nyt unohtaa ja joista olen ottanut opiksi.
Eron jälkeen en halunnut olla missään tekemisissä exän ja hänen uuden kumppaninsa kanssa mutta kuitenkin minulla oli toiveena että jonakin päivänä voisimme olla hyvissäkin väleissä.
Siitä toiveesta pidin kiinni vaikka olin katkerakin.
Kaikella oli kuitenkin merkityksensä.
Ilman häntä ja niitä paskojakaan juttuja en olisi nyt tämä ihminen mikä tänään ole.
Pystyn jopa asettumaan exäni asemaan silloin kun hän petti minua ja ymmärtämään jopa sen.
Koko yhdessäolomme aikana en olisi kuvittelutkaan pystyväni sitä ymmärtämään.
Sehän oli pahin painajainen mitä naiselle voi olla!
Eron jälkeen ja kaikkien tunteiden jälkeen ihana vapauden tunne täytti minut kun tyttäremme rippijuhlissa istuimme kaikki nyxät ja exät rippirinnan kirkon penkillä. Olin onnellinen exäni puolesta. Vilpittömästi.
Me molemmat olemme pohjimmiltamme hyviä ihmisiä ja ansaitsemme rakkauden jota emme osanneet antaa toisillemme.
Kipeä ero mahdollisti tämän ja antoi uuden mahdollisuuden.
Ex mieheni teki eroaloitteen ja kiitän häntä siitä vaikka luulin kuolevani silloin.