Osituksen jättämättä tekeminen

On se hyvä tehdä. Ei jää epäselvyyksiä ja voit olla varma ettei ex pääse kuppaan sua.

Tee ihmeessä ositus!!! Se on teidän molempien etu...

Voi kai sitä ilmankin elää!!!
Huomannu vaan et joskus ikäviä yllätyksiä vaan tapahtuu.

kun heität veivisi kaivoon, niin ensin otetaan ex vaimolle eli tehdään se ositus ex vaimosi ja perikunnan välillä ja sitten loput jää perikunnallesi, mitä ex vaimosi sattuu jättämään enää.

Toisekseen ex vaimosi voi alkaa vaatia ositusta heti, kun sinä löydät itsellesi uuden rikkaamman kumppani.

Kolmanneksi, jos satut vaurastumaan runsaasti niin silloinkin iskee kiinni.

Mutta yleensä katsotaan se päivä jolloin avioerohakemus on jätetty käräjäoikeuteen, siinäpä on sitten työmaa kun etsii kaikki tiliotteet ja tositteet. Mutta perintöjutussa katsotaan pesäntilanne, ei sitä milloin olette eronneet.

Pidä huoli, ettet heitä kuittiakaan pois siltä ajalta jolloin ero pantiin vireille. Muutoin olet heikoilla, jos kuppaus alkaa.

Lainat pankkilaitoksilta (on todistettavissa päivän tarkkuudella) on kovaa valuuttaa. Muilla epämääräisillä dokumenteilla, kuten vipit kavereilta ei tee mitään.

Jos on omaisuutta. On sillä merkitystä mikä näkyy verotuksessa tai arvo-osuustileillä tai asunto-osakkeina. Huonekalut ja muut menettää jo vuodessa arvonsa ja on jälkikäteen mahdottomia todistaa, jollei ole esim. vakuutettu korkeasta arvosta.

Eli se jolla on kuitit on vahvoilla. Jos ei ole, kannattaa pyrkiä saamaan nopeasti rauhanomainen ratkaisu paperille ja maistraattiin rekisteröitäväksi.

Jätkä unelmoi omaisuuden huomattavasta kasvusta ja jättää tuollaisen yleissivistykseen kuuluvan perustavaa laatua olevan sopimuksen tekemättä. Onnea vaan tulevillekin hankkeillesi. Varaudu siihen, että tulee vielä joku, joka vie sulta tuhkatkin perästä, jos teet jatkossakin sopimuksia noin hepposin tiedoin.
Ositusta EI jätetä tekemättä! Se on sama kuin naimisiin mennessä tekisit sopimuksen myydä koko varaston pois ja erotessa unohtaisit laittaa varastolle hintalapun. Eli ei kannata mennä naimisiin, jos ei sopimusta allekirjoittaessa tajua mihin nimensä laittaa.

Jos vaimollasi oli enemmän lainaa siinä vaiheessa kun erositte, on osituksen tekemättä jättäminen kuin lupaus, että olet hänelle rahaa velkaa. Yritä saada vaimo vielä suostumaan kirjalliseen sopimukseen.

Jos teillä sen sijaan oli lainoja saman verran, voit toki jättää sotkut lastesi selvitettäväksi. Mutta heille se on iso ja kallis savotta, joka sinun olisi helppo hoitaa yhdellä paperilla sovussa vaimon kanssa.

Moi!
Palaan tähän vanhaan viestiketjuun, joka löytyi googlella asiaa tutkiessani.

Minun kohdallani tilanne on siis se, että erosimme miehen kanssa jokusia vuosia sitten. Meillä oli avioehto, joka tosin kirjoitettiin vadta eroprosessin jo ollessa käynnissä, mutta anyway. Ehto oli molemminpuolin poissulkeva, eli kummallakaan ei ollut oikeutta toisen omaisuuteen.

Ero oli hyvin myrskyinen, ja mitään virallista ositusta ei koskaan tehty.
Kysymys kuuluu, pitääkö ja/tai kannattaako? Mitä ongelmia voi seurata?

Jos ei ole muuta omaisuutta edes rahaa tileillä kummallakaan, eipä siinä osittamista ole.

Mutta jo vähän haisee, että toinen on vienyt varoja piiloon, silloin kyllä saattaa päästä itse piru valloilleen ja sanoisin aiheestakin. Onhan se toisen pettämisistä sekin.

No jos on sitten vaikka minkä laatuista omaisuutta on aina tehtävä ositus. Ensinnäkin on paljon omaisuudenlajeja jotka pitää tämän ositussopimuksen perusteella kirjata sen nimelle yksin, joka sen osituksessa saa, verottajakin on kiinnostunut. Jos jättää tekemättä edestä löytyy sitten vaikka kuolemantapauksen yhteydessä.

Ja toinen asia, se uusi kumppani ei voi saada mitään, ennen kuin se ositus on käyty läpi entisen kumppanin saannon osalta.

Kuten tuossa edellä moni toikin esiin, haluatko todella kaikki tukkanuottasille ja lapsesi vielä mukaan. Lapset saattavat olla vielä alleikäisiä, silloin voi jäydä että mukaan tulee myös edunvalvonta alaikäisen puolesta valvomaan asiaa. Taasen nuoret aikuiset lapset elävät vielä pilvissä ja eivät osaa ajatella omaa osuuttaan ja niin nuo monet akat ryöstävät sen lapsiltasi.

Tuon sain nähdä ihan omakohtaisesti, kuinka eräässä jaossa sisareni lapset ulkoistettiin täysin. Luvattiin matala summa ja kerrottiin, että eihän teillä oikein ole mitään osuutta tähän ja saatte nyt vähän rahaa.
Näille riitti raha sana, eivät he tienneet omaisuuden suuruutta, asiaa vitkuteltiin niin, että nuorin heistä täytti muutamaa päivää aikeisemmin 18-vuotta, jotta viranomaiset eivät päässeet mukaan valvomaan. ja muutkin olivat juuri tuossa kahdenkympin paikkeilla, ei ollut muuta kuin ilonpito mielessä.
Kun nuo sanoisin kakarat kirjoittivat nimensä paperiin täysi-ikäisinä, ei siinä enää ollut mitään tehtävissä.

Toiminta olisi sillä tavoin katalaa, että lapset oli ensin aivotyöstetty olemaan vaiti muille asiasta, jotta saivat tehtyä salassa niiltä, jotka olisivat voineet auttaa lapsia, heidän vanhemmat olivat aikoinaan eronneet ja äiti kuollut, isä ei heistä välittänyt, yksi oli jopa lastenkodissa jonkin aikaa, kun kukaan ei ollut huolehtimassa.