Te kaikki joiden lapset käyvät päikkärissä, jutteletteko kummmemmin hoitajien kanssa?
Itse vain moikkaan ja saatetaan vaihtaa sananen, mutta kyselettekö itse miten lasten päivä on mennyt tms? Välillä nimittäin tulee niitä päiviä milloin mitään asiaa ei ole joten moikkaan vain että vien nyt lapset ja sitten häivytään. Sama aamuisin, sanon heipat lapsille (jäävät yleensä ulos suoraan) ja lähden menemään. Tämä tuntuu jotenkin vähän kömpelöltä kun muut vanhemmat jäävät aina jutustelemaan, joten miten te muut toimitte? Minulla ei vain ole asiaa heille eikä ilmeisesti heillä minulle, huomautuksiakaan ei siis ole tullut 4 kk aikana joten kai se on ihan ok, mutta tuntuu vähän hölmöltä itsestä:)
Itse vain moikkaan ja saatetaan vaihtaa sananen, mutta kyselettekö itse miten lasten päivä on mennyt tms? Välillä nimittäin tulee niitä päiviä milloin mitään asiaa ei ole joten moikkaan vain että vien nyt lapset ja sitten häivytään. Sama aamuisin, sanon heipat lapsille (jäävät yleensä ulos suoraan) ja lähden menemään. Tämä tuntuu jotenkin vähän kömpelöltä kun muut vanhemmat jäävät aina jutustelemaan, joten miten te muut toimitte? Minulla ei vain ole asiaa heille eikä ilmeisesti heillä minulle, huomautuksiakaan ei siis ole tullut 4 kk aikana joten kai se on ihan ok, mutta tuntuu vähän hölmöltä itsestä:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pisti aiheen otsikko silmään ja tulin kurkistamaan, mitä täällä kirjoiteltiin. Näin päikkärin tätinä voin sanoa, että tyylejä on lähes yhtä monta kuin on perheitäkin. Toisille on ok ihan vain sanoa moikka ja sillä kuitata että lapsi on tullut tai että on haettu. Muutaman kerran vuodessa on keskustelut, jolloin ehditään rauhassa jutella lapsen arjesta kotona ja päiväkodissa. Meillä aamut on usein sitä huomenen sanomista tai ehkä mainitaan kuka tulee iltapäivällä hakemaan tai jos repussa on mukana jotakin erityistä -vaihtovaatetta tai leluja. Iltapäivällä moni haluaa kuulla onko päiväunet nukuttu. Ite koen ainakin kivaksi tavaksi sen, että kerron muutamalla sanalla mitä ollaan sinä päivänä tehty, kenen kanssa lapsi on leikkinyt, onko ollut riitoja tai itkuja ja muistutan seuraavien päivien ohjelmasta. En toki väkisin tuppaa juttelemaan kun joillekin on ihan ok se pelkkä heipan sanominen. Sitäkään tuskin mitenkään huonona asiana pidetään -päivät kun ovat monesti samantyyppisiä eikä mitään maailmaamullistavaa tapahdu.
Eli tyylinsä kullakin -meitä on moneksi. :)
Kiva saada tällainen näkökulma. Itse pistäisin myös hieman kielitaidon piikkiin, sillä hoitajat usein aliarvioivat kielitaitoni (perheen edellinen au pair ei tullessaan osannut maani kieltä lainkaan,lieneekö se syy...), joten eivät välttämättä ala sen analyyttisemmin keskustelemaan. Mites muut aupparit, teidän kommentteja kaipaisin vielä?
En minäkään kummemmin keskustellut päiväkodin tätien kanssa.
Jos päivän aikana oli sattunut jotain erikoista tms. niin kertoivat mulle, mutta en kokenut, että muuten olisi tarvinnut virittää mitään small talkia. Joskus kyllä jotkut jopa kyselivät, että miten olen maassa viihtynyt jne. ja toki silloin vastailin.
Koska välillä myös vanhemmat veivät ja toivat niin heille tädit varmaankin kertoivat ne tärkeimmät :)