Olen alkanut tapailla kanssani samanikäistä miestä ja olen ihastunut häneen. Olen itse ehtinyt seurustella useamman ihmisen kanssa, olen eronnut avioliitosta 4 vuotta sitten ja minulla on lapsi. Kyseinen mies ei ole oikeastaan koskaan seurustellut, tapaillut muutaman kerran jotain naista ja harrastanut muutamia yhdenillanjuttuja.
Mietin miten me oikein loppujen lopuksi sovimme yhteen. Minulla menneet suhteet ovat opettaneet todella paljon, nyt tiedän tarkemmin millainen suhde minulle toimii ja miten joustaa.
En halua valittaa. Aion kyllä tapailla häntä, mutta ihmettelen vaan, miksi hän ei ole koskaan seurustellut? Kysyttäessä hän sanoo olevansa ujo, mutta ei hän ainakaan minun seurassani sellainen ole.
Perimmäinen ajatus on siis, seurusteluhistoriamme on hyvin erilainen, voiko tämä toimia.. Kannataako minun laittaa itseäni ja elämääni likoon kun toinen vasta harjoittelee.
Mietin miten me oikein loppujen lopuksi sovimme yhteen. Minulla menneet suhteet ovat opettaneet todella paljon, nyt tiedän tarkemmin millainen suhde minulle toimii ja miten joustaa.
En halua valittaa. Aion kyllä tapailla häntä, mutta ihmettelen vaan, miksi hän ei ole koskaan seurustellut? Kysyttäessä hän sanoo olevansa ujo, mutta ei hän ainakaan minun seurassani sellainen ole.
Perimmäinen ajatus on siis, seurusteluhistoriamme on hyvin erilainen, voiko tämä toimia.. Kannataako minun laittaa itseäni ja elämääni likoon kun toinen vasta harjoittelee.
Vastaukset 12
Vanhimmat
uskomatonta roskaa.
Miten niin harjoittelee?
Jokainen ihmissuhde on erilainen etkä sinä omalla kokemuksellasi (suhteesihan ovat loppuneet eli oletko oppinut mitään?!) ole välttämättä yhtään sen viisaampi kuin hänkään.
Paljon enemmän olisin huolissani sinusta, miten vanhat painolastisi vanhoista suhteista vaikuttavat suhteisiin kuin hänestä jolla noita painolasteja ole vaikka vaikuttaa "kokemattomalta".
Hän ei ole koskaan seurustellut varmaankaan sen takia koska on ujo ja mahdollisesti epävarma ja naiset nuorella iällä karttavat sellaisia joten hän ei ole löytänyt itselleen ymmärtäjiä. Myös osasyynä on se että miehen kokemattomuus ruokkii kokemattomuutta kun naiset kuten sinä hyljitte kokemattomampia miehiä. Hän on voinut myös odottaa "sitä oikeaa" ja sellaista ei vain ole sattunut kohdalle.
Et välitä tuosta miehestä paskaakaan joten parempi että annat hänen löytää itselleen oikea nainen eikä jotakin joka pitää itseään niin täydellisenä ja toista vain "harjoittelijana".
Suhde voi ihan yhtä hyvin epäonnistua jonkun aivan yhtä "kokeneen" kanssa kuin itsekin olet, kysymys on lopulta siitä oppiiko olemaan juuri sen ihmisen kanssa jonka kohtaa eikä mistään sellaisesta että "on oppinut ihmissuhteista ja on kasvanut ihmisenä" tyyppistä paskaa.
Vähättelet miestä vaikka itse olet yh-äiti ja suhteesi ovat epäonnistuneet ja loppuneet kuten tuo avioliittokin.
Kumpi siis on lopulta se joka ei osaa olla suhteessa?
että et ole hirvittävästi oppinut suhteista jos tuollaisia asioita epäilet ja arvotat ihmisiä sopiviksi itsellesi heidän "kokemuksensa" ja seurustelujen tähden.
Jos hän olisi sanonut että on seurustellut aiemmin yhtä paljon kuin sinä (valehdellen jota et tietäis) niin sittenkö asia olisi ok?
Kannattaa katsoa miten teidän suhde etenee alusta eikä tehdä ennustuksia. Mutta tuo "kokemattomuus" argumentti ei kyllä mene läpi.
Jännää on se että jos mies kertoo että on vaikea hyväksyä naisen menneisyyttä jossa nainen on maannut joka toisen kohtaamansa miehen kanssa ei pitäisi olla mikään ongelma miehelle mutta miehen joku kokemattomuus seksissä tai suhteissa on heti hirvitys.
Ymmärrän tilannettasi siinä mielessä, että itsekin olen ollut samantyyppisessä.. Se suhde ei kyllä toiminut, mutta koska toisen löytäminen on niin vaikeaa, aina kannattaa yrittää.
Kyllähän se on aivan totta, että varsinkin perheellisen ihmisen kannattaa ihan avoimesti pohtia milloin kannattaa ryhtyä syvälliseen suhteeseen. Aina ei voi olla pelkkien omien halujensa ohjaama, järkeäkin tarvita.
Tsemppiä!
..jonkun ennakkoluulottomamman sillä aikaa kun sinä mietit. Itse olen vähän samantyppinen kuin tuo kaveri, yhdenillan juttuja ja sellaisia ei niin perinteikkäitä seurusteluja joissa jo alussa tiedettiin ettei tulla perhettä kuitenkaan perustamaan, syystä tai toisesta.
Sinun mielestäsi seurustelusi ovat sinua opettaneet, tuon miehen näkökulmasta eivät kovin paljoa kun kerran lapsenkin isästä on erota pitänyt. Luultavasti ihastut liian helposti suunnilleen jokatoiseen kaksilahkeiseen, sellaisiin joihin ei kannata tai sit olet seurustellut vaan sen takia et saat seurustella, rakkaudesta viis. Kaikki nuo edellämainitut ovat miehen kannalta huonoja juttuja, olisi paljon parempi jos löytyisi sellainen vähän ronkelimpi nainen joka ei ole suunnilleen jokaisen jätkän perään kuolannut mutta haluaa sitten sitoutua kun löytää mielestään oikean kohteen.
Tajusitko, sen miehen kannalta sinä olisit voinut elää elämäsi eri tavoin mutta on niin fiksu kaveri että hyväksyy sun menneisyyden kaikesta huolimatta. Sit tuosta et jos ei ole koskan seurustellut, me ihmiset käsitetään ne jutut vähän eri tavalla ja itse ainakaan en pidä seurusteluna satunnaisia tapamisia tms. Sekin vinhaa kun mies on ollut ronkeli niin kuin minäkin ihan vaan siks ettei ole halunnut elää suhteessa jossa ei olisi oikeasti onnellinen sinä pidät sitä huonona juttuna, mulle se kertoo korkeasta moraalista.
Jos sä olisit oppinut jotain, sä olisit myös oppinut suvaitsevaisuutta, näköjään tuo "harjoittelu" on saanut sut vaan varovaiseks ja takajaloilleen.
Ole onnellinen, ettei miehellä ole myöskään huonoja kokemuksia, varmaan ihan avoimella mielellä voi olla sun kanssa, mutta se voi olla sinä, joka ne vaikeudet ja epäluulot kannat suhteeseen.
Mieluummin kokematon, kuin vaikka näitä pettyneitä, epäluuloisia ja katkeria tapauksia.
Sitäpaitsi, jokainen suhde on erilainen, ei se auta, jos sä olet seurustellut viiden miehen kanssa, jos kuudes on oma itsensä..
Ajatuksen ahtautta tuntuu nyt olevan sulla.
Nähdäkseni teillä on kummallakin opeteltavaa. Uudella miehellä on opettelemista ja totuuttelemista pitkässä suhteessa elämiseen sekä omien että muiden tarpeiden huomioimiseen. Sinulla puolestaan on opettelimista pois ainakin joistakin edellisten suhteiden toimintatavoista ja vanhan toistosta. Jos kumpikin on tuoreella ja uudella asenteella liikkeellä, niin sittenhän puhutaan jo "uudesta alusta".
Enemmän optimismia, tulevaisuuden uskoa, heittäytymisen halua ja pitkäjänniteisyyttä! Menestystä uuden onnen kanssa!
Minusta mietit ihan oikein. Jos kokemusvarasto on kovin erikokoinen ja laatuinen, voi olla liian paljon asioita, joita ette voi jakaa. JOssain vaiheessa joudut varomaan, mitä miehelle voi kertoa menneisyydestä, koska miehet eivät tunnetusti halua kovin kokenutta naista. Tai siis, haluavat mutta kokemuksesta ei saa puhua. Ette ole siltä osin tasavertaisia.
Ja joudut varmasti opettamaan miestä monessa jutussa. Haluatko sitä?
Itse en lähtisi enää seurustelemaan kovin kokemattoman aikuisen miehen kanssa. Olen kokeneempaa sorttia ja haluan, että mies ei ole aloittelija myöskään. Silloin voi kumpikin olla rehellinen ja avoin.
Seurustelu kokemattomuudesta se ei kuitenkaan varsinaisesti ole kiinni, sillä voit törmätä kokemattomampaankin mieheen jonka kohdalle et edes miettisi koko asiaa. Teillä ei siis vain yksinkertaisesti oikein matchaa yhteen.
Kannattaako teidän jatkaa tapaillua jos mies on joustamaton ja sinä et ole valmis laittamaan itseä likoon? Kehoittaisin miettimään ensin nuo ajatukset pois ja sitten joko tapailla miestä 100%:sti tai lopettaa tapailu, sillä jos jo tapailuvaiheessa toisen entisten kumppaneiden tai suhteiden "liian iso" tai "liian pieni" määrä vaivaa, niin kyllä se vaivaa myös tulevaisuudessakin, eli suhteessa.
on seurustelukokemusta, niin edesauttaa kai se vähän siinä, syntyykö teille toimiva suhde. Pitkässä yhteiselossa oppii ottamaan toisen huomioon, ja kertomaan tarpeistaan. Parin iki-sinkun seurustelu saattaa tyssätä itsekkyyteen.
Tärkeintä on kai kuitenkin nyt se, mitä tunnette.
...toimia kun teillä on erilainen seurusteluhistoria.
Ei mitenkään voi toimia. Seurusteluhistoriat pitää olla identtiset niin toimii.
Muuten ei toimi.
Tuolla logiikalla ja ap:n historialla kaikki uudet suhteet tulevat loppumaan, koska aikaisemmatkin ovat päättyneet omia aikojaan. Ihminen on siis historiansa vanki???
Olen varmaan itse aika paljon samanlainen tapaus kuin kumppanisi. Olin varsin korkeassa iässä ennen kuin ensimmäisen kerran seurustelin. Periaatteessa seurustelemattomuus ei minusta ole mikään hämmästyksen aihe eikä asia jonka tarvitsisi herättää mitään huolta. Mutta yksi asia kertomuksessasi pisti minut ihmettelemään: jos mies todella on ujo, hänestä ei ole yhdenyönjuttujen harrastajaksi. Ujon on paljon helpompi ajautua pikkuhiljaa seurustelusuhteeseen jonkun tutun kanssa kuin hypätä sänkyyn tuntemattoman kanssa. Ujo nimenomaan arastelee tuntemattomia ihmisiä ja yhdessä illassa ei tulla tutuksi. Kun miehesi tilanne kuitenkin on juuri päinvastainen, ujous ei mielestäni selitä mitään. Ja itsekin sanot, ettei miehesi edes vaikuta ujolta. Jostain muusta on kyse, mutta parempi etten lähde nyt liikaa arvailemaan.