Mieheni valehetelee minulle aina jostain. Yleensä itse on käyttäytynyt niin, ettei halua kertoa totuutta, koska tietää, että siitä tulee sanomista. On pettänyt, pelannut ja ryypännyt yhteisiä rahoja jne. Valehtelee myös "pienemmistä asioista" aina silloin kuin valhe olisi hänen mielestään piuenempi paha kuin totuuden kertominen. Olen miettinyt avioeroa jo pari vuotta, mutta kahden alle kaksivuotiaan lapsen äitinä on ollut helpompi vaan olla yhdessä kuin alkaa heittää miestä väkisin pihalle, koska tiedän ettei sovinnolla tule lähtemään. Yritin ja yritin ja suostuin, että annan vielä yhden mahdollisuuden, menemme parisuhdeneuvojalle. Kävimme siellä viime viikolla ja siellä eropäätökseni vahvistui, on aivan selvää ettei mieheen voi koskaan luottaa, koska ei aio puhua totta pettämisistään edes siellä neuvojalla, vaikka muut asiat puhuukin auki.
Kaikkein pahinta on valehtelu, ei se, mitä mies on tehnyt. Jos olet pettänyt tai tehnyt jotain tosi tyhmää, mieluummin kerro se puolisollesi itse kuin valehtele tai jätä kertomatta, koska silloin on edes jokin mahdollisuus saada luottamus takaisin.
Niin vituttaa, saa nähdä miten eron jälkeen lasten tapaamiset ym. sujuvat tuollaisen valehtelijan ja lupausten pettäjän kanssa, eihän sitä koskaan voi luottaa, että tuleeko hakemaan lapset vai ei silloin kuin on sovittu.
Jos joskus alan uuteen suhteeseen, lopetan sen heti alkuunsa tai välittömasti silloin, jos tulee vinkkiä, että asioita kaunistellaan tai valehdellaan. Valkoiset valheet kuten vastaukset "näytänkö mä tässä mekossa läskiltä?"- kysymyksiin on tietty asia erikseen ja silloin kuuluukin valehdella tai kaunistella, mutta muuten valehtelu on kyllä ihan perseestä ja pilaa kaiken.
Kaikkein pahinta on valehtelu, ei se, mitä mies on tehnyt. Jos olet pettänyt tai tehnyt jotain tosi tyhmää, mieluummin kerro se puolisollesi itse kuin valehtele tai jätä kertomatta, koska silloin on edes jokin mahdollisuus saada luottamus takaisin.
Niin vituttaa, saa nähdä miten eron jälkeen lasten tapaamiset ym. sujuvat tuollaisen valehtelijan ja lupausten pettäjän kanssa, eihän sitä koskaan voi luottaa, että tuleeko hakemaan lapset vai ei silloin kuin on sovittu.
Jos joskus alan uuteen suhteeseen, lopetan sen heti alkuunsa tai välittömasti silloin, jos tulee vinkkiä, että asioita kaunistellaan tai valehdellaan. Valkoiset valheet kuten vastaukset "näytänkö mä tässä mekossa läskiltä?"- kysymyksiin on tietty asia erikseen ja silloin kuuluukin valehdella tai kaunistella, mutta muuten valehtelu on kyllä ihan perseestä ja pilaa kaiken.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niinhä se menee, ettei miehiin voi luottaa. Ei kyl kaikkiin naisiinkaan.
Kun sitä joskus sinkkuunnun, niin sinkkuna parempi pysynki. Ei mee toiste rikki.
Rakkaus on ihanaa, mutta se satuttaa samalla. Jaksamista sulle asioiden kanssa.
Ihan kuin ex-miestäni olisit kuvaillut. Ihan täysin oli samanlainen. No, mies sai lähteä, minä jatkan nyt elämääni lasten kanssa ja hyvin menee. Ja yhtäkään valehtelijaa ja pettäjää en elämääni enää ota.
jos jo mietit avioeroa???
" Olen miettinyt avioeroa jo pari vuotta, mutta kahden alle kaksivuotiaan lapsen äitinä on ollut helpompi vaan olla yhdessä kuin alkaa heittää miestä väkisin pihalle "
Vanhempi alle kaksivuotiaista täyttää kuukauden päästä kaksi. Ja raskausaikahan on yhdeksän kuukautta, sinä aikana mieheni muuttui ja paljasti todellisen luontonsa, koska oli helppo mennä kun toisella ei raskaana ollessaan ole voimavaroja jättää tai mahdollisuutta pettää kostoksi. Myönnän että merkkejä oli aiemmin jo, mutta sinisilmäinen ei niitä ajoissa huomannut kun ei halunnut huomata.
Ja sinä, jonka kommenttiin tässä vastaan, ihmiset tekevät välillä vääriä valintoja, sellaista elämä on. Kantapään kautta oppii. Tuskin itsekään täydellinen olet. Ja monet jää nykyään ilman lapsia vaikka niitä haluaisivatkin, kun odottavat sitä täydellistä liian kauan ja vanhenevat ohimennen liikaa jolloin lapsen saaminen vaikeutuu. Itse kyllä halusin lapsia miehen kanssa koska häntä rakastin, mutta ymmärrän muutkin keinot saada lapsia.
pään kautta oppii, no elä sanomallasi tavalla ja lopeta suhteenne ennenkuin asiat pahenevat!
"Valehtelee myös "pienemmistä asioista" aina silloin kuin valhe olisi hänen mielestään piuenempi paha kuin totuuden kertominen."
Jos joku on valmis valehtelemaan pienistä asioista, mikä estää häntä valehtelemasta suuremmista?
Eri asia on kuvitelmat. Jos epäilet, voisit kuvitella tai luulet hänen tekevän sitä tai tätä, ei se tarkoita että hän tekisi niin.
"Jos joskus alan uuteen suhteeseen, lopetan sen heti alkuunsa tai välittömasti silloin, jos tulee vinkkiä, että asioita kaunistellaan tai valehdellaan."
On viisasta olla varuillaan, mutta et voi silloinkaan laskea edellisen miehesi tekemiä virheitä seuraavan kontolle. Olisitko itse tyytyväinen suhteessa, jossa mies heti alussa sanoisi, että koska hänen exänsä petti häntä, SINULLA on nyt todistamisen paikka ja SINÄ olet sellaisen tarkkailun alla, ettei pienintäkään virhettä suvaita, olkoonkin niin, että sinä tiedät, ettet ikinä pettäisi häntä?
En väitäkään, että jos valehtelee pienistä asioista niin ei voisi valehdella isommista.
Ja kun puhuit jotain kuvitelmistani ja epäilyistäni, että mies ei välttämättä tee kuten luulen, niin on minulla kyllä ihan todisteet pettämisestä ja pelaamisesta ja ryyppäämisestä ja siksi ne on hän joutunut myöntämään ne ainakin joiltain osin.
Myönnän, että seuraava mies on suurennuslasin alla, ja se on hänen kannaltaan ikävää :). Ehkä en olekaan valmis vielä uuteen suhteseen, ei ole edes eropapereita viety vielä eikä nkyinen mies vielä edes tiedä eropäätöksestäni. :)
Kyse oli siitä, osaatko sinä asettua toisen ihmisen asemaan vai et. Et osaa. Sinulla ei ole oikeutta kostaa tai laittaa joku toinen ihminen kärsimään ex-miehesi virheistä. Voit toki tehdä niin, mutta hän tuskin alistuu sille, joten se loppuu lyhyeen.
Todellakin osaan asettua toisen ihmisen asemaan, ajattelena liikaakin aina muiden ihmisten tunteita ja siksi olen tässä tilanteessa nytkin kun aina yritän ymmärtää.
Sinä itse olet ihan ihmeellinen. Sinun mielestäsi minun pitäisi siis mahdollisessa seuraavassa suhteessa jatkaa suhdetta ja viedä se pidemmälle (yhteen muuttaminen, naimisiin meno, lapset..) vaikka mies osoittautuisi epärehelliseksi. Olet juuri selainen vastarannan kiiski, joita täällä palstalla jatkuvasti kirjoittelee, aina eri mieltä etkä edes osaa perustella väitteitäsi vaan selität ihan omituisia juttuja, mitä en ole edes sanonut. Jos nyt tapaisin uuden ja parin vuoden kuluttua muuttaisimme yhteen ja sitten tulisin tänne valittamaan, että nt ole petturin kanssa taas eikä ole ensimmäinen kerta niin sitten kirjoittaisit, että oletpa tyhmä kun et opi virheistäsi.
Ehkä elämässä kuuluu oppia asioita vaikeimman kautta. Sinisilmäisyys kuuluu ihmisyyteen, ne jotka väittävät etteivät ole tulleet koskaan petetyiksi tai huijatuiksi eivät varmaan ole edes tajunneet että ovat huijauksen kohteina. Älykkäimmät huijarit/valehtelijat ovat nimittäin aina nokkelampia kuin valehtelun kohde edes arvaakaan.Mutta elämänkokemuksen myötä ihmisiä oppii sitten erottelemaan jo hyvin varhaisessa tuttavuuden vaiheessa. Yllättävän moni on pitänyt jättää tien poskeen...mitähän se kertoo yhteiskunnastamme ?Uskottomuushan taitaa olla jo maan tapa.
Minä kuuntelin muutaman kuukauden kaikenlaisia tarinoita, joista ehkä n. 1/3 oli totta mutten vaan kehdannut sanoa toiselle etten oikeasti usko kun pelkäsin hänen loukkaantuvan.Loukkaantumisista(kin) kun oli pelättävä juomisen riistäytymistä käsistä. Siis minkä juomisen..? Sen, jota ei siis ollutkaan, mitä nyt ei muista seuraavana päivänä mitä on tullut puhuttua..
Valehtelu on semmoinen suo, että ken sieltä pois pääsee niin voi itseään onnitella. Tie on kivinen, mutta sitäkin palkitsevampi. Ja juuri kun olet päässyt eroon, tulee oih, niin kaipaavia rakkaudentunnustuksia...ilmeisesti riippuvan persoonallisuuden ahdistava yksinäisyys pakottaa hakemaan rakkautta mistä tahansa hinnalla millä hyvänsä...
Karmea oli oma kokemukseni, mutta: toinen osapuoli on ihan ihmeissään, hänhän oli niin hurmaava kumppani...kun ei ollut itse se huijattu ja petetty...niin ei tiennyt mitä toiselle teki.
Pettämisestä valehtelee kaikki, enkä myöskään ihmettele, ettei tunnusta tekojaan avioliittoneuvjalle. Kyse on kuitenkin niin nolosta asiasta. Itse varmaan kertoisit pettämisesi heti ja vapaaehtoisesti kaikille, vai mitä. Viestisi kuulostaa siltä, että haluat vahvistusta eropäätöksellesi ja toista on mustamaalattava kaikin tavoin. Miksiköhän miehesi joutuu valehtelemaan kaikesta? Jos kertoo totuuden jostakin kielteisestä asiasta, oletko liian ilkeä ja muistutat asiasta aina, kun vain tulee tilaisuus. Jos toiselle on ikävistä asioista liian ilkeä nalkuttaja, voi helposti ruveta valehtelemaan, koska totuutta ei kestä kertoa.
Kirjoitit:
"Jos joskus alan uuteen suhteeseen, lopetan sen heti alkuunsa tai välittömasti silloin, jos tulee vinkkiä, että asioita kaunistellaan tai valehdellaan. Valkoiset valheet kuten vastaukset "näytänkö mä tässä mekossa läskiltä?"- kysymyksiin on tietty asia erikseen ja silloin kuuluukin valehdella tai kaunistella, mutta muuten valehtelu on kyllä ihan perseestä ja pilaa kaiken."
Eli vaadit mieheltä henkistä perseennuolemista ja ehdotonta rehellisyyttä, paitsi kun läskeistäsi on kysymys, kaltaisesi ei ansaitse miestä lainkaan.
Miehesi ei ole terve. Eikä sairaus parane ilman hoitoa.
Koska kyse on todennäköisesti aika nuoresta miehestä, voi kertoa, että tauti pahenee, kun mies vanhenee.
Oikeasti, tällaisia miehiä ja naisia on olemassa. On sinisilmäistä kuvitella, että ei olisi. Mutta aplle tiedoksi, ei näihin joka kadun kulmassa törmää, kunhan pidät silmäsi auki tulevaisuudessa.
Narsistille on vaikea sanoa ei. Mutta sano ihmeessä, koska sairastut itsekin aina pahemmin ja pahemmin. Ja mitä sairaampi poika/miehesi on, sitä vaikeampi sinunkin on siitä lähteä.
Olen ollut joskus hetken tällaisen miehen kakkosena, halleluja, oli vaikea päästä hänestä eroon. Narsistia kun ei kukaan saa jättää! Olen onnellinen, että pääsin eroon. Ei jäänyt pahoja traumoja, enemmänkin elämän viisautta. Vaimon asema sen sijaan ei ole helppo. Minä pääsin aika vähällä sentään!Pääsethän sinäkin?