Elimistö käyttää enimmäkseen rasvaa polttoaineenaan. Rasvaa riittää tuntikausien liikkumiseen, vielä pitkkän sen jälkeen kun lihasten ja maksankin glykogeenivarastot ovat hiipuneet.
(glykogeeni = glukoosi varastomuoto)
Tämä on antanut VHH:laisille sen käsityksen että koska rasvaa käytetään eniten se on jollain tavalla aivan erinomaisen ihmeellinen, hyvä ja paras polttoaine. Tälle selitykselle en löydä muuta pohjaa kuin intomielinen rasvan ihannointi vain sen takia että VHH:laisen ravinnosta suurin osa on rasvaa. Jopa ihmiskehon normaali toiminta pitäisi saada väkisin muokattua VHH:laisen ideologian mukaiseksi, eli glukoosi pitää väkisin selittää lähestulkoon kuona-aineeksi, ikään kuin se olisi vain sitä saunan pesässä poltettavaa naulaista betonilautaa ja rasva parasta sisätakassa poltettavaa koivuhalkoa.
Rasva ihmiskehon polttoaineena on kyllä sisnänsä aivan oivallinen aine. Siinä on glukoosiin verrattuna yli kaksinkertainen energiamäärä. Jos sama energiamäärä varastoitaisiin glykogeenina, ihminen painaisi 15-20 kiloa enemmän kuin muuten.
Ihminen voi varastoida rasvaa periaatteessa rajattomasti, ja käytännössäkin ihminen voi ladata itseensä huomattavasti määriä rasvaenergiaa, kuten tälläkin palstalla kävijät kyllä tietävät.
Rasva on kuitenkin se "roju" jota poltetaan siksi että sillä tavoin säästetään parasta ja tehokkainta polttoainetta, glukoosia.
Vaikka rasva olisi pääasiallinen polttoaine, se ei silti poista sitä tosiasiaa, että glukoosia käyttämällä saadaan lähes puolet enemmän tehoa ulos kuin rasvasta, syynä on rasvan hitaampi polttovaiheen prosessointi. Rasvalla ei myöskään pysty lataamaan lihasvarastoja ja niiden suuri määrä ravinnossa hidastaa lihasten varastojen täyttymistä.
Mutta eihän tämä tietenkään sohvaperunoita haittaa. Eikä niitä jotka liikkuvat hiljaa hissukseen. Mutta siinä vaiheessa kun meno alkaa olla lujaa ja jos pyritään vielä nousujohteisuuteen niin silloin huomaa mikä ero on rasvalla ja glukoosilla.
(glykogeeni = glukoosi varastomuoto)
Tämä on antanut VHH:laisille sen käsityksen että koska rasvaa käytetään eniten se on jollain tavalla aivan erinomaisen ihmeellinen, hyvä ja paras polttoaine. Tälle selitykselle en löydä muuta pohjaa kuin intomielinen rasvan ihannointi vain sen takia että VHH:laisen ravinnosta suurin osa on rasvaa. Jopa ihmiskehon normaali toiminta pitäisi saada väkisin muokattua VHH:laisen ideologian mukaiseksi, eli glukoosi pitää väkisin selittää lähestulkoon kuona-aineeksi, ikään kuin se olisi vain sitä saunan pesässä poltettavaa naulaista betonilautaa ja rasva parasta sisätakassa poltettavaa koivuhalkoa.
Rasva ihmiskehon polttoaineena on kyllä sisnänsä aivan oivallinen aine. Siinä on glukoosiin verrattuna yli kaksinkertainen energiamäärä. Jos sama energiamäärä varastoitaisiin glykogeenina, ihminen painaisi 15-20 kiloa enemmän kuin muuten.
Ihminen voi varastoida rasvaa periaatteessa rajattomasti, ja käytännössäkin ihminen voi ladata itseensä huomattavasti määriä rasvaenergiaa, kuten tälläkin palstalla kävijät kyllä tietävät.
Rasva on kuitenkin se "roju" jota poltetaan siksi että sillä tavoin säästetään parasta ja tehokkainta polttoainetta, glukoosia.
Vaikka rasva olisi pääasiallinen polttoaine, se ei silti poista sitä tosiasiaa, että glukoosia käyttämällä saadaan lähes puolet enemmän tehoa ulos kuin rasvasta, syynä on rasvan hitaampi polttovaiheen prosessointi. Rasvalla ei myöskään pysty lataamaan lihasvarastoja ja niiden suuri määrä ravinnossa hidastaa lihasten varastojen täyttymistä.
Mutta eihän tämä tietenkään sohvaperunoita haittaa. Eikä niitä jotka liikkuvat hiljaa hissukseen. Mutta siinä vaiheessa kun meno alkaa olla lujaa ja jos pyritään vielä nousujohteisuuteen niin silloin huomaa mikä ero on rasvalla ja glukoosilla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
VHH:laisuus perustuu nimenomaan rasvan ihannointiin ja sen periaatteena on kerätä sitä rasvaa kehoon mittavat määrät. Muussa tapauksessahan voisi valita dieetin jolla siitä rasvasta pääsee eroon.
VHH-laisen jolla on kehossa rasvaa mittavat määrät. Etkö tiedä että syö rasvaa ja laihdu.
VH:.lainen jolla näytti olevan melkoisesti löysää rasvaa. Ja KG-lehdessäkin oli joku sellainen purjeveneen kannella.
Se on aina yhtä viihdyttävää lukea näitä tarinoita.