Minulla on yksi ikäiseni kaveri (tyttö) ja hän vaikuttaa olevan vapaa-ajallaan melko yksinäinen :/ Olemma koulussa yhdessä joka päivä,ja pystymme puhumaan toisillemme lähes mistä vain..Mutta asia,josta emme ole ikinä hirveästi jutelleet,niin on seurustelu..
Aloin itse juuri tässä jokin aika sitten seurustelemaan,ja tulihan siitä nyt silloin jotain puhuttua.Mutta koska tiedän,että kaveri ei ole seurustellut vielä kertaakaan,niin en ole siksi viitsinyt hänelle sen pahemmin mitään poikaystävästäni (tai seurustelusta ylipäätään) puhua.Mutta sen vuoksi olenkin miettinyt,että voisinko itse jotenkin auttaa kaveriani tässä asiassa?
Hän on kyllä itse sanonut,että asia ei häntä häiritse,mutta on kuitenkin joskus myös sanonut,että haluaisi seurustella,mutta ei vain tiedä yhtään mistä sellaisen kumppanin voisi löytää :/ Kaverissani ei ulkonäöllisesti ole mitään vikaa,vaan mielestäni hän on kyllä todella nätti ja erittäin fiksukin tapaus (niin,että sen asian suhteen ei pitäisi olla ongelmia).
Mutta miten sitten lähteä auttamaan häntä?Itselläni on kyllä ainakin pari miespuolista kaveria,jotka molemmat ovat sinkkuja,niin että pitäisikö minun kenties järjestää jomman kumman kanssa treffit ystävälleni?Vai pitäisikö minun auttaa häntä etsimään netistä joku ihan uusi tyyppi? (kokemuksen perusteella netistäkin voi löytää mukavia ja aitoja ihmisiä).
Eihän tämä nyt varsinaisesti mikään minun ongelmani ole,mutta haluaisin vain niin kovasti auttaa kaveriani :/ Olisi niin mukavaa,jos hänellekin löytyisi joku,niin että voisimme jakaa yhdessä ihan kaikki asiat.Seurustelu voisi muutenkin tehdä hänestä monenkin asian suhteen paljon myönteisemmän ihmisen..
Vai pitäisikö minun vain unohtaa koko juttu?Tai mitä itse ajattelisitte,jos kaverinne tarjoutuisi auttamaan kumppaninin etsinnässä??
Aloin itse juuri tässä jokin aika sitten seurustelemaan,ja tulihan siitä nyt silloin jotain puhuttua.Mutta koska tiedän,että kaveri ei ole seurustellut vielä kertaakaan,niin en ole siksi viitsinyt hänelle sen pahemmin mitään poikaystävästäni (tai seurustelusta ylipäätään) puhua.Mutta sen vuoksi olenkin miettinyt,että voisinko itse jotenkin auttaa kaveriani tässä asiassa?
Hän on kyllä itse sanonut,että asia ei häntä häiritse,mutta on kuitenkin joskus myös sanonut,että haluaisi seurustella,mutta ei vain tiedä yhtään mistä sellaisen kumppanin voisi löytää :/ Kaverissani ei ulkonäöllisesti ole mitään vikaa,vaan mielestäni hän on kyllä todella nätti ja erittäin fiksukin tapaus (niin,että sen asian suhteen ei pitäisi olla ongelmia).
Mutta miten sitten lähteä auttamaan häntä?Itselläni on kyllä ainakin pari miespuolista kaveria,jotka molemmat ovat sinkkuja,niin että pitäisikö minun kenties järjestää jomman kumman kanssa treffit ystävälleni?Vai pitäisikö minun auttaa häntä etsimään netistä joku ihan uusi tyyppi? (kokemuksen perusteella netistäkin voi löytää mukavia ja aitoja ihmisiä).
Eihän tämä nyt varsinaisesti mikään minun ongelmani ole,mutta haluaisin vain niin kovasti auttaa kaveriani :/ Olisi niin mukavaa,jos hänellekin löytyisi joku,niin että voisimme jakaa yhdessä ihan kaikki asiat.Seurustelu voisi muutenkin tehdä hänestä monenkin asian suhteen paljon myönteisemmän ihmisen..
Vai pitäisikö minun vain unohtaa koko juttu?Tai mitä itse ajattelisitte,jos kaverinne tarjoutuisi auttamaan kumppaninin etsinnässä??
Vastaukset 8
Vanhimmat
tämä oli hauska kohta:
"netistäkin voi löytää mukavia ja aitoja ihmisiä"
Voin jo nähdä sinun "auttamassa" kaveriasi kun ajattelet että netissä ihmiset ovat mukavia ja aitoja.
Voithan joskus ohimennen järjestää ystävällesi treffejä jos se tuntuu luontevalta. Kutsu esim. ystäväsi ja joku miespuolinen tuttusi istumaan iltaa baariin kanssasi. Älä ota kuitenkaan stressiä asiassa, mutta jos joskus on otollinen tilanne tulee vastaan mikä ettet voisi leikkiä Amoria. Lopputuloshan ei aina ole taattu, mutta onko sillä väliä. Itse olen ollut tälläisillä treffeillä ihan hauskaa oli vaikkein deittini kanssa seurustelemaan alkanutkaan.
hyväksi havaittua lähestymistapaa. Koeta ymmärtää toista, olla empaattinen ja lämmin. Ei kannata tyrkyttää liikaa, kannattaa yrittää jutella. Kertoa omista ihastuksistaan ja pettymyksistään. Niitä yksinäisillä varmasti on ja ne saattavat olla niin tuskallisiakin, ettei niistä voi puhua.
Eli ei vaatimusta kertomaan, eikä painostusta mihinkään suuntaan. Ihmiset ovat kai välillä kuin kasveja, tarvitsevat aikaa, juttelemista, vettä, aurinkoa
siltä, että haluaisit ystäväsikin seurustelevan vain sen takia, kun itsekin seurustelet? koska ymmärsin ettei ystävääsi kamalasti häiritse seurustelemattomuus. Sinua itseäsi taitaa häiritä ettet voi hänen kanssaan puhua niistä asioista?
Tai siis kuulostaa kummalta, että pitäisi olla samanlaiset elämäntilanteet teillä. voithan olla hänen ystävänsä vaikka hän ei seurustelekaan. Eikä se seurustelukumppani väkisin löydy, löytyy sitten jos on löytyäkseen!
Voithan tietysti pitää vaikka bileet, ja kutsua tämän ystäväsi myös, ja ne sinkkupoikakaverisi mukaan. Jos heillä synkkaa sitten, niin hyvä juttu. Mutta älä nyt ala väkisin mitään treffejä järjestelemään.
jakaa uuden seurustelusuhteen iloja ja suruja ystävänsä kanssa, jos hänkin seurustelisi. Ehkä sitä ystävä ajatteli, tai vaikka alitajunta viestitti, jos kaikki ei ollut tullut ihan tietoiseen ajatteluun saakka.
ja varmastihan hän haluaisikin jakaa, sitähän sanoikin.
mutta, että ei hän silloin oikeista syistä halua ystävälleen poikakaveria. Hänellä on vain oma lehmä ojassa.
Otanpa toisen esimerkin: jos vaikka itse saisin lapsen, niin en kai voisi vaatia ystävääni myös tekemään lasta? sen takia vain, että voisin sitten vauvajuttuja jutella ja jakaa.
Eiköhän nuo ole jokaisen omia asioita, ja tulevat jokaiselle ajankohtaisiksi ajallaan. Sitten kun itse haluaa ja on valmis.
Ei noita asioita pidä tyrkyttää toiselle. Minun mielipide tämä!
En väitä etteikö toi nyt yhtään pitäis paikkaansa (siis se,että musta ois myös kiva,kun vois jakaa noita asioita sen kaverin kaan),mutta se ei todellakaan oo ainoa syy siihen,miks haluisin mun kaverinkin seurustelevan.
On ihan totta,et ehkä just noissa tilanteissa se asia on tullu ekana mieleen,mut ennen kaikkea haluaisin vaan auttaa kaveriani.Enhän tietenkään voi kaverini ajatuksia lukea,mutta tunnen hänet kuitenkin sen verran hyvin,että tiedän asian harmittavan häntä,vaikkei hän sitä aina myönnäkään.Joskus kun noista asioista on kuitenkin jonkun verran ollut puhetta,niin kaverini on yleensä sanonut että "En mä kuitenkaan löydä ikinä ketään" jne.Ja kerran kun juttelimme koneen kautta,niin hän jopa hieman kysyi minulta neuvoa..Mutta eihän tohon asiaan nyt voi oikeen mitään ohjeita antaa :/
Joku täällä ehdotti baariin viemistä,ja joku bileiden järjestämistä..Noi olis muuten tosi hyviä ideoita,mutta tän ihmisen kohdal voin sanoa,että ei oikein toimi,koska bileisiin olen kyllä parikin kertaa kutsunut,mutta ikinä ei ole viihtynyt..Niin että mihinkään bileisiin häntä on ihan turha enää kutsua,ja voin myös sanoa,että mitään baari-ihmistä hänestä ei kyllä varmaan ikinä tule (ollaan siis viel molemmat alle 18v.)
Ja sanon nyt ihan vain sillä,ennen kuin joku ehtii sanoa,niin en todellakaan ajattele niin,että kaverinikin pitäisi seurustella vain siksi,että minäkin seurustelen.Tai että ajattelisin niin,että kaikkien pitäisi seurustella jo alle 18-vuotiana.Siis ei missään nimessä!Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja seurustelee sitten,kun on siihen valmis (tai sitten kun löytää jonkun).Mutta koska tiedän vain,että kaverinikin haluaisi jo seurustella,niin kai sitä nyt voisi edes kokeilla,että olisiko minusta jotain apua..
Mutta siis tietysti vain jos kaverini haluaa apuani :)
että et pelkästään itsesi takia halua ystävällesi poikakaveria. Hyvä siis, että tunnut välittävän hänestä oikeasti muutenkin:)
Mutta sanoisin, että kun noin nuoria olette, ja jos ystäväsi on vähän ujompaa sorttia? niin sellaiset yleensä kehittyvät vähän myöhempään, pojatkin alkaa kiinnostaa myöhemmin kuin joitakin toisia.
Eli sano hänelle, että kyllä varmasti vielä jonkun löydät ennen pitkää, ja ettei siihen mitään kiirettä ole! Jos hän siitä on huolissaan ettei ketään löydä.
Mutta toivottavasti ei vain ole ympäristön paineita tuo, että täytyisi olla joku? Vaikkei ystäväsi vielä oikeasti haluaisikaan....
Mutta siis, jos sinusta tuntuu että hän oikeasti haluaa apuasi, niin kysy ihan suoraan, että mitäs hän tykkäisi, jos järjestäisit hänelle treffit? mutta älä tyrkytä jos hän tyrmää ajatuksen täysin.