Ihminen joko on tai ei ole hyvä, mutta mitä jos hänen oma näkemyksensä asiasta on ristiriidassa yleisen näkemyksen kanssa. Kumpi näkemys voittaa? Kumpi näkemys on oikea?
Koko hyvä/paha ajattelu tuntuu pohjaavan siihen, että me kaikki olisimme asiasta yhtä mieltä, tietäisimme samat asiat ja tekisimme niiden pohjalta samat johtopäätökset, mutta näinhän asia ei yleensä ole.
Minä näkisinkin, ettei ihminen itsessään ole hyvä eikä paha, vaan sitä ovat hänen tekonsa. Ja jos välttämättä haluamme kutsua ihmistä hyväksi/pahaksi, katsokaamme sitä miten hän tekoihinsa suhtautuu. Ns. hyvä ihminen katuu tekemäänsä pahaa ja pyrkii olemaan "parempi ihminen" seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa.
Ennen kaikkea: tärkeämpää kuin olla hyvä ihminen, omasta tai muiden mielestä,tulisi olla oikeudenmukainen. Raamatussa puhutaan ensimmäisen kiven heittämisestä (se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven), mutta itse näkisin asian niin, että vasta kun on valmis kyseenalaistamaan oman ihmisarvonsa, on oikeutta ottaa toiselta pois hänen arvonsa.
Minä itse en hyväksy väkivaltaa tai muuta tahallista raakuutta, mutta en tuomitse ihmistä, vaan teon. Ja ihmisten tuomitseminen teoistaan jätän oikeuslaitoksille.
Toista tulee kunnioittaa ihmisenä, vaikkei hänen tekojaan kunnioittaisi.
Ihminen ei tule koskaan tietämään 100% varmasti totuutta pienimmästäkään asiasta...Kuin sitä että henki kulkee ja sydän lyö. Se voi vain olettaa jotain ja kallistua olettamuksissaan johonkin suuntaan. Kun kuitenkin halutaan että elämästä ei tule liian hankalaa, on parempi olettaa tietävänsä. Kukaan täällä ei voi väittää(olipa sitte umpiuskovainen tai umpiateisti) että jumalaa ei ole olemassa.
Totta on, että on ihmisiä, jotka ei todellakaan kykene hyvyyteen vain siitä syystä millasiksi ovat sattuneet syntymään. Sama ihminen voi toisaalta olla täys paskapää jonkun asian suhteen ja täys enkeli taas jossain muussa asiassa. Ihminen vain toteuttaa ja ilmentää itseään.
Moraaliperiaatteiden ja arvojen alta paljastuu loppujen lopuksi vain ihmisen oma mielihalu, se minkä vuoksi me eletään täällä. Hyvä ihminen haluaa olla hyvä, ja paha taas paha. Ihminen ennemmin haluaa uskoa tai uskoa tietävänsä, että jumalaa ei oo olemassa, tai että paha saa palkkansa ja muuta vastaavaa.
Koko hyvä/paha ajattelu tuntuu pohjaavan siihen, että me kaikki olisimme asiasta yhtä mieltä, tietäisimme samat asiat ja tekisimme niiden pohjalta samat johtopäätökset, mutta näinhän asia ei yleensä ole.
Minä näkisinkin, ettei ihminen itsessään ole hyvä eikä paha, vaan sitä ovat hänen tekonsa. Ja jos välttämättä haluamme kutsua ihmistä hyväksi/pahaksi, katsokaamme sitä miten hän tekoihinsa suhtautuu. Ns. hyvä ihminen katuu tekemäänsä pahaa ja pyrkii olemaan "parempi ihminen" seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa.
Ennen kaikkea: tärkeämpää kuin olla hyvä ihminen, omasta tai muiden mielestä,tulisi olla oikeudenmukainen. Raamatussa puhutaan ensimmäisen kiven heittämisestä (se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven), mutta itse näkisin asian niin, että vasta kun on valmis kyseenalaistamaan oman ihmisarvonsa, on oikeutta ottaa toiselta pois hänen arvonsa.
Minä itse en hyväksy väkivaltaa tai muuta tahallista raakuutta, mutta en tuomitse ihmistä, vaan teon. Ja ihmisten tuomitseminen teoistaan jätän oikeuslaitoksille.
Toista tulee kunnioittaa ihmisenä, vaikkei hänen tekojaan kunnioittaisi.
Ihminen ei tule koskaan tietämään 100% varmasti totuutta pienimmästäkään asiasta...Kuin sitä että henki kulkee ja sydän lyö. Se voi vain olettaa jotain ja kallistua olettamuksissaan johonkin suuntaan. Kun kuitenkin halutaan että elämästä ei tule liian hankalaa, on parempi olettaa tietävänsä. Kukaan täällä ei voi väittää(olipa sitte umpiuskovainen tai umpiateisti) että jumalaa ei ole olemassa.
Totta on, että on ihmisiä, jotka ei todellakaan kykene hyvyyteen vain siitä syystä millasiksi ovat sattuneet syntymään. Sama ihminen voi toisaalta olla täys paskapää jonkun asian suhteen ja täys enkeli taas jossain muussa asiassa. Ihminen vain toteuttaa ja ilmentää itseään.
Moraaliperiaatteiden ja arvojen alta paljastuu loppujen lopuksi vain ihmisen oma mielihalu, se minkä vuoksi me eletään täällä. Hyvä ihminen haluaa olla hyvä, ja paha taas paha. Ihminen ennemmin haluaa uskoa tai uskoa tietävänsä, että jumalaa ei oo olemassa, tai että paha saa palkkansa ja muuta vastaavaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.