Onko täällä paljon sellaisia, jotka ovat joutuneet siirtämään perheenlisäyssuunnitelmat tulevaisuuteen? Eikö toisaalta ole hyvä, että tulevilla vanhemmilla on opinnot valmiina ja vakituiset työpaikat? Toisaalta saattaa käydä niinkin, että jossain vaiheessa huomaa olevansa liian vanha saamaan lapsia...
Lastenteon lykkääminen
,,,,
12
1276
Vastaukset
- omista kokemuksista
Sattuipas ajankohtainen kysymys. Jos olet seurannut julkkisnaisia, esim. poliitikkoja, on ruvennut arveluttamaan.
Minusta monet ovat ihan liian vanhoja vauvojen äideiksi. Kukin kai tavallaan, mutta ajatteluttaa sekin, että mahtavatko olla liian vanhoja, kun lapset ovat aikuisia.
Tuttavapiirissäni on paljon pitkälle opiskelleita naisia, jotka kolmekymmentä täytettyään ovat heränneet ihmettelemään, mistä saada kunnon mies ja hyvä liitto ja niitten mukana perhe eli lapsia. Ei ihan helppoa! Osa on nyt lähellä neljääkymmentä kyllä jo kauan sitten löytänyt sen oikean mutta raskautta ei vain kuulu.
Mikä on tärkeätä lapselle ja perheelle? Sitä minäkin tässä kyselen.
Minun vanhempani seurustelivat jo lukioaikanaan ja menivät naimisiin heti koulusta päästyään. Kun minä synnyin, molemmat olivat opiskelijoita. Itse asiassa perheeseen syntyi toinenkin lapsi, ennen kuin vanhempani valmistuivat ammattiin.
Nelikymppisenä molemmat olivat johtavassa asemassa, me lapset päästiin siinä vaiheessa lukiosta. Meillä oli/on siis nuoret vanhemmat ja heistä tulee nuoret isovanhemmat.- oatat???
>>Minusta monet ovat ihan liian vanhoja vauvojen äideiksi.
- vielä hetki
Olemme nuori pariskunta (n21, m23). Mies on työelämässä, itse opiskelen yliopistolla ja tosiaan, meillä suunniteltiin että odotellaan minun opintoni loppuun ennen kuin alamme edes yrittää lasta. Ajallisesti tässä odottelussa menee oletettavasti 2-5vuotta, mutta siihen mennessä olemme jo naimisissa (häät vuoden sisään), ja jos kaikki menee yhteisten suunnitelmien mukaan, meillä on mahdollisesti myös asuntolaina ja minäkin paremmin kiinni työelämässä (teen töitä opintojen rinnalla ja jatkan niin kauan kunnes pääsen oman alan hommiin, koulun jälkeen on mahdollista tehdä vuoroja enemmän ja tiiviimmin kuin nyt).
En koe että olisimme liian vanhoja vanhempia jos vain Luoja meille lapsia suo (n26, m28). Toisaalta on paras kun saa tehdä asiat omassa järjestyksessään siten kun hyvälle tuntuu. En kuitenkaan kovin montaa vuotta enempää viivästyttäisi ja lapsi olisi meille tässäkin elämän tilanteessa tervetullut, mutta mieluummin kuitenkin vielä odotamme. Kun on loppuelämä suunniteltu vietettäväksi yhdessä, ei meillä ole kiire mihinkään. ;) Järjestellään elämä ensin siten kuin itsellemme ja toisillemme parhaaksi katsomme (opinnot loppuun ensin) jolloin tilaa ja aikaa vauvalle löytyy jo paljon paremmin ilman stressiä tekemättömistä koulutöistä, lukemattomista tenteistä ja luentosarjoista joita olisi vielä käytävä, sekä harmista kun valmistumisella on riski viivästyä vähintään vuodella.- ja puoliksi töissä
Ihan hyvä. Paitsi että monelle meistä työelämä on varsinaista rumbaa - nainen edelleen synnyttää. Ensin on tultava raskaaksi, sekään ei aina onnistu suunnitelmien mukaan. Sitten on hankittava toinen lapsi. Ja välissä ovat lakisääteiset ja muut vapaat. Helposti siis nainen myöhästyy varsinaiselta työuraltaan kymmenisenkin vuotta. Ellei tosiaan tee niin kuin ministerisnaiset ja kansanedustajat.
Esim. minun ei yksinkertaisesti kannata jäädä kotiin vauvan kanssa. Olen valmistunut ammattiin, jossa saan satavarmasti (raskaita) töitä. Mutta putoan kelkasta, jos jään vuosiksi kotiin. Ja sitten vielä se raha! - ei ole samalla viivalla
ja puoliksi töissä kirjoitti:
Ihan hyvä. Paitsi että monelle meistä työelämä on varsinaista rumbaa - nainen edelleen synnyttää. Ensin on tultava raskaaksi, sekään ei aina onnistu suunnitelmien mukaan. Sitten on hankittava toinen lapsi. Ja välissä ovat lakisääteiset ja muut vapaat. Helposti siis nainen myöhästyy varsinaiselta työuraltaan kymmenisenkin vuotta. Ellei tosiaan tee niin kuin ministerisnaiset ja kansanedustajat.
Esim. minun ei yksinkertaisesti kannata jäädä kotiin vauvan kanssa. Olen valmistunut ammattiin, jossa saan satavarmasti (raskaita) töitä. Mutta putoan kelkasta, jos jään vuosiksi kotiin. Ja sitten vielä se raha!samanikäisen miehen kanssa, jos tekee uraa yksityisellä sektorilla.
On eri asia julkisella, jossa ikälisät saattaa napsahtaa (nim.omaan) viralliselle automaattisesti, vaikka olisi tehnyt 4 lasta, ja töissä olisi käyty näyttäytymässä pari kuukautta hoitovapaiden ja seuraavien äitiyslomien välissä.
Naisen kannattaa pitää joka tapauksessa pitää huolta siitä, että työeläkkeen perusteita syntyy. Niin myös miehenkin.....Ja miettiä sitä lastentekoa sitten niinkin, että yhteinen panos. - vielä odotellaan
ja puoliksi töissä kirjoitti:
Ihan hyvä. Paitsi että monelle meistä työelämä on varsinaista rumbaa - nainen edelleen synnyttää. Ensin on tultava raskaaksi, sekään ei aina onnistu suunnitelmien mukaan. Sitten on hankittava toinen lapsi. Ja välissä ovat lakisääteiset ja muut vapaat. Helposti siis nainen myöhästyy varsinaiselta työuraltaan kymmenisenkin vuotta. Ellei tosiaan tee niin kuin ministerisnaiset ja kansanedustajat.
Esim. minun ei yksinkertaisesti kannata jäädä kotiin vauvan kanssa. Olen valmistunut ammattiin, jossa saan satavarmasti (raskaita) töitä. Mutta putoan kelkasta, jos jään vuosiksi kotiin. Ja sitten vielä se raha!Takuulla en tule valitsemallani uralla pääsemään helpolla ja muutenkin elämän realiteetit on nuoresta iästä huolimatta selvillä. Totta, aina niitä lapsia ei saa vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Siihen on jokaisen, niin lasten tekoa lykkäävän kuin lasta kovasti yrittävän pariskunnan varauduttava. Samoin kun ottaa huomioon sen, kuinka harva vasta valmistunut nainen otetaan töihin juurikin siinä pelossa että kohta hänelle tulisi etsiä sijaista äitiysloman ajalle, tuskin lasta jäädään odottelemaan paremman elintasonkaan varjolla. Kuten aiemmassa viestissänikin kirjoitin, minulla on vakipaikka jo olemassa jossa pystyn jatkamaan täyspainotteisemmin siinä vaiheessa kun opiskelut ovat loppuneet. Niin kauan kunnes pääsen oman alan töihin. Lasta alamme yrittämään kouluni jälkeen, se ei edellytä että olen vakituisessa virassa siinä ammatissa jota varten olen koko nuoruuteni opiskellut.
Olen ollut onnekas monessakin suhteessa. Minulla on mies jonka kanssa haluan perheeni perustaa ja elämäni elää, opiskelu- ja työpaikka (aloitin muuten ilta- ja yötyöt jo 17-vuotiaana lukion toisella vuodella ja siitä abibuoteen. Yöt valvoin töissä, aamut olin koulussa ja kaiken muun ajan luin yo-kokeisiin. Lisäksi kävin avoimen yliopiston kautta suorittamassa opintokokonaisuuden joka edesauttaisi jatko-opintoihin pääsemistä suoraan kirjoitusten jälkeen. Viimeisen vuoden olen tehnyt pääasiassa iltaa ja viikonloppua opintojen ohella toisessa työpaikassa). Samoin tukiverkosto taustalla kestää mitä tahansa eteen tulevaa. Minun on hyvä odottaa ja mieheni on samaa mieltä. Ihailen valtavan paljon heitä jotka saavat lapsensa kesken opintojen, itselläni ei ole siihen rohkeutta. Nyt olen niin kiinni opinnoissani että ne säätelevät pitkälti kaiken arkeni. Kun olen valmis, on minulla vapaus valita mitä muuta haluan elämälleni tehdä -kaikki tiet ovat avoinna: jatkanko myöhemmin opintoja vai siirrynkö työelämään, jos töihin, mihin ja millaista työtä tekisin. Silloin kun tämä vaihe elämästä on päätöksessä, on minusta äidiksi vauvallekin (jos se vain on mahdollista). Ikuisuuksia en kuitenkaan aio odottaa.
Työuran aloittaminen tai siltä myöhästyminen ei ole minun huolenaiheeni. Raha ei myöskään säätele valintojamme yhteiseltä tulevaisuudelta. Mutta nämä opinnot haluan saada päätökseen ja jatkaa elämääni muuten kuin koulunpenkkejä kuluttaen. Vaikka sitten kotiäitinä tai kaupankassana. Peruskoulun jälkeen en ole tehnyt muuta kuin yhtäjaksoisesti opiskellut ja opintoja on edessä vielä ainakin muutaman vuoden verran. En halua huomata olevani samassa pisteessä vielä vuosien päästä enkä voi vannoa että ne enää kiinnostaisivat tämänkään vertaa jos elämää rikastuttaisi pieni ihminen. Siksi haluan saada opinnot ensin loppuun ja koen että se on meille ainoa oikea tapa toimia. Itsekkäistä syistä, mutta myös vauvaa ajatellen. ja puoliksi töissä kirjoitti:
Ihan hyvä. Paitsi että monelle meistä työelämä on varsinaista rumbaa - nainen edelleen synnyttää. Ensin on tultava raskaaksi, sekään ei aina onnistu suunnitelmien mukaan. Sitten on hankittava toinen lapsi. Ja välissä ovat lakisääteiset ja muut vapaat. Helposti siis nainen myöhästyy varsinaiselta työuraltaan kymmenisenkin vuotta. Ellei tosiaan tee niin kuin ministerisnaiset ja kansanedustajat.
Esim. minun ei yksinkertaisesti kannata jäädä kotiin vauvan kanssa. Olen valmistunut ammattiin, jossa saan satavarmasti (raskaita) töitä. Mutta putoan kelkasta, jos jään vuosiksi kotiin. Ja sitten vielä se raha!minullakin oli ura edessä kun sain lapsen.odotusaikana kysyttiin tulethan varmasti töihin äitiysloman jälkeen.sanoin,että en.minä rakastan tämän lapsen vahvaksi persoonaksi.voi kuinka me kävimme lapsikerhot,seurakunnan pehäkoulut,yhdessä seurakunnan leirit vuosi vuodelta.ja lääkärinä poika otti minua kädestä ja sanoi,että kiitos kun hoidit minut kotona,sain elämän eväät,että mietihän,sinua ei korvaa kukaan,mutta sinun täytyy asennoitua kuin esiäitimme,maanläheisesti.meilläkin oli kirjallisuutta,teatteria,maalausta,musiikkia,ei,poika tyhjiössä kasvanut.mutta syli ja rakkaus on tärkeintä.
- tähän
pahaan maailmaan?
- alkup. kirjoittaja
Kyse on tunteista, järjellistä perustaa tälle "biologiselle kellolle" ei ole olemassa. Tätä kelloa ei voi sulkea pois, kuten ei muitakaan tunteita. Mieluiten adoptoisin lapsia, mutta siitä on tehty niin hankalaa.
- omalta osaltamme
tekemässä maailmaa kauniimmaksi sekä paremmaksi paikaksi olla ja elää. Lapsissa on meidän tulevaisuutemme ja meillä on valta kasvattaa lapsistamme hyvän tulevaisuuden arvoisia. Siksi minä olen omat lapseni maailmaan saattanut ja ylpeänä heidän kasvuaan seurannut.
- paikka kyllä
omalta osaltamme kirjoitti:
tekemässä maailmaa kauniimmaksi sekä paremmaksi paikaksi olla ja elää. Lapsissa on meidän tulevaisuutemme ja meillä on valta kasvattaa lapsistamme hyvän tulevaisuuden arvoisia. Siksi minä olen omat lapseni maailmaan saattanut ja ylpeänä heidän kasvuaan seurannut.
yhtään tämä maailma vaikka lapsia täällä onkin. Päinvastoin, tämä maailma on julma paikka ja täällä menestyvät vain kylmäsydämiset opportunistit.
Kaikkea herkkää, erilaista ja kaunista pidetään luuserimeininkinä.
- ehkä tulevaisuudessa
Päätettiin yrittää saada lapsi, ja kerettiin yrittää pari kuukautta kunnes menetin työni. Aika kova paikka, menettää työpaikka ja samalla murskautui lapsen saanti... nyt uusi työpaikka, mutta en ilkeä vielä edes yrittää tulla raskaaksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä vasemmistolaisista jankkaavaa vaivaa?
Pahasti on ihon alle, siis korvien väliin sinne tyhjään tilaan, päässeet kummittelemaan. Ei ole terveen ihmisen merkki1153806Ohjelma "Rikollisjengien Ruotsi" hyvin paljasti jakautuneen maan
eli ns. ruotsalaiset yhdellä puolella, muslimit ja muut kehitysmaalaiset toisella puolella. Siinäkin hyvin näki mitä ma463311Pidennetään viikko 8 päiväiseksi
Ja jätetään työpäivien määrä nykyiseen 5:een. Tuo olisi kompromissiratkaisu vellovaan keskusteluun työajan lyhentämisest262610- 2012497
Kylläpä on nautinnollista taas tämä palstan vassari valitus!
Lähes jokainen avaus on vassareiden kitinää ja valitusta. Eikö se tarkoitakin, että silloin asiat menee maassamme parem242462Jos Katja Ståhl ei pääse juontamaan Elämäni biisiä, kenet haluaisit nähdä juontohommissa?
Katja Ståhl on ollut kuluvalla viikolla sairaalahoidossa. Jos Katja Ståhl ei pääse juontamaan Elämäni biisiä, kenet halu381691- 1141471
Vähäkankailla ollut ongelmia vuokra-asunnossa
Aina ne ikävätkin asiat tulevat mediaan. Jasmin ja Marko saaneet edellisestä asunnostaan häädöt ja Jasmin todettu varatt1571366Tiesitkö? Tuure ja Saana Boelius ovat sisaruksia!
Tiesitkö? Tuure Boelius ja Saana Boelius ovat tänä syksynä kumpainenkin reality-ohjelmissa tv:ssä: Tuure Petollisissa ja331357Jos elämäsi ihminen
on osoittanut kiinnostuksensa, niin kannattaa vastata edes jotain vaikka mikä olisi. Toista mahdollisuutta ei välttämätt721152