Olemme ollet yhdessä kohta 5 vuotta. Miehelläni kaksi lasta eikä halua enää lapsia. Minä haluan mennä naimisiin ja saada lapsia jossain vaiheessa. Eli meillä on aivan eri tulevaisuuden suunnitelmat. Suhteemme toisinaan myös tympii, meillä on hauskaa yhdessä kun olemme yhteisillä kavereillamme, mutta tylsää kun olemme kahdestaan. Seksiä ei juuri ole, minä olen meistä haluttomampi, ei kiinnosta. Olen suudellut työkaverini kanssa firman juhlissa enkä kokenut edes huonoa omatuntoa jälkeenpäin. Olen puhunut erosta, mutta en pysty kuitenkaan lähteä suhteesta koska rakastan miestäni ja meillä on paljon yhteisiä asioita ja suunnitelmia. Lapsia ja perheen haluan, enkä siitä unelmasta suostu luopumaan. Minusta tuntuu, että miksi pitkittää tätä asiaa, jos tiedän, että ero tulee jossain vaiheessa joka tapauksessa eteen, kun perheen perustaminen on ajankohtaista minulle. Ellei mieheni muuta mieltäni tässä asiassa, mitä epäilen kyllä. Eroa hänestä en kuitenkaan kestä... Minulla on ristiriita, haluan olla hänen kanssaan, mutta haluan myös lapsia ja nämä kaksi eivät sovi samaan yhtälöön. Toteutanko oman unelmani ja kärsin erosta ja sydänsuruista pitkään vai elänkö suhteessa jossa minusta tulee lopulta katkera, kun hän on riistänyt unelmani ja olen elänyt elämäni ilman haluamaani perhettä ja lapsia. Entä jos joskus 10 vuoden päästä eroaisimme kuitenkin eikä minulla olisi mahdollisuutta silloin enää saada lapsia?
Apua, en halua erota, itkettää..
Apua, en halua erota, itkettää..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus jään oikein miettimään, miksi edes harkitsen eroa, koska rakastan miestäni enkä haluaisi erota..
tilanne. Mutta kyllä sinun täytyy tehdä ratkaisu omien halujen perusteella. Jos haluat lapsia ja miehesi ei, niin silloin on varmaankin parempi erota, jottei sitten myöhemmin kaduta, kuten jo mainitsitkin. Meillä on sama tilanne, mutta minä en halua lapsia ja mieheni haluaa. Hänen parasta ajatellen olen sanonut, että erotaan, jotta hän voi saada haluamansa. Vielä ei olla erottu, ei kuulemma halua erota. Mutta lopunikää katkeraa miestä en halua, ja tuskin sinäkään haluat olla miehellesi katkera lopunikää. Päätös pitää tehdä. Joko unohtaa lapsen teko tai erota. Näin minun mielestä. Voihan se sinun miehesi muuttaa mielipiteensä vielä myöhemmin.
Eroa ohmesssä kaveristasi. olin liki samanlaisessa tilanteessa 9 vuotta, mutta ilman lapsia. Mies kuitenkin pisti minut lähtemään ilman kolmatta osapuolta. Aluksi tuntui kauheelta, itketti pirusti, mutta mikä sekö, että olin niin juurtunut siihen jokpäiväiseen? Meillä ei ollut mitään yhteistä enää, asuimme eri puolilla taloa jne. nyt tuntuu hyvltä. on oma huusholli jne. Kavereita ? ollan.