Olemme seurustelleet vaimoni kanssa 13 vuotta.
Nyt on kuitenkin ero edessä. Yhteinen koti on myyty ja molemilla on vuokra asunnot. Aluksi tuntui, että ero on ainut oikea ratkaisu meidän tilanteeseen.
Nyt kun erosta on tulossa totta, sydän ei ole enää yhtään varma, oliko ratkaisu oikea.
Molemmilla on paljon tunteita toisiamme kohtaan. Silti yhteinen elämä ei vaan enää ota luonnistuakseen.
Välillä tuntuu aivan järkyttävän pahalta ja haluis juosta ex-vaimon kainaloon. Kuitenkin tiedän, ettei siitä enää tulisi mitään.
Onko muilla vastaavia tunne ongelmia ?
Pääseekö niistä koskaan irti, vai kaiveleeko tää tunne ikuisesti ?
Nyt on kuitenkin ero edessä. Yhteinen koti on myyty ja molemilla on vuokra asunnot. Aluksi tuntui, että ero on ainut oikea ratkaisu meidän tilanteeseen.
Nyt kun erosta on tulossa totta, sydän ei ole enää yhtään varma, oliko ratkaisu oikea.
Molemmilla on paljon tunteita toisiamme kohtaan. Silti yhteinen elämä ei vaan enää ota luonnistuakseen.
Välillä tuntuu aivan järkyttävän pahalta ja haluis juosta ex-vaimon kainaloon. Kuitenkin tiedän, ettei siitä enää tulisi mitään.
Onko muilla vastaavia tunne ongelmia ?
Pääseekö niistä koskaan irti, vai kaiveleeko tää tunne ikuisesti ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ikuisesti,aika auttaa ja kyllä selviät.
Olen eronnut pitkästä parisuhteesta,ja heti eron jälkeen on kuin vuoristorataa tunteet,mutta kumma juttu,vaikka ei sitä silloin usko:siitä vaan selviää ja lopulta on jopa kiitollinen,että tuli ero,koska muuten olisi mennyt elämä hukkaan molemmilta jatkuvista riidoista.
Tsemppiä ja anna itsesi tuntea huonojakin fiiliksiä,se menee ohi ja samalla toivut.
Kokemusta on ja yksin on hyvä elää myös,sen olen huomannut.
Epäilinkin, että aika parantaa haavat.
Nyt vaan kaikki niin sekavaa.
Yhteisin lapsen ja koiran, joka on kuin toinen lapsi, joudumme pitään todella paljon yhteyttä toisiimme.
Sen takia erottiinkin, koska ajateltiin, että meillä on kuitenkin vaan tämä yksi elämä, eikä sitä kannata tuhlata riitelyyn.
Eiköhän tämä tästä.
Tuollaista oli noin vuosi, mut sitten löysin netin kautta uuden kumppanin. Siitä alkoi uusi aika.
Eroon on monia syitä ja ihmisistä itsestähän lähtee onnistunut suhde tai suhteen epäonnistuminen. Joskus hakee jotain, mitä ei olekaan ja joskus suhteessa vain elää pahaa oloa mukanaan kantaen. Itse kiitän exääni hänen ratkaisustaan lähteä toisen matkaan. Vaikka se tuntui aluksi kauhealta, niin nyt ajan myötä olen huomannut taas vuosien jälkeen eläväni. Kaipuuta vanhaan ei ole enää. Tosin alussa tietysti oli ikävä, mutta kaikki hyvä voitti tuon ikävän.
Juuri noin määkin olen asian pääsäni miettinyt.
Kiitos rohkasevista sanoista ja kaikkee hyvää jatkoa silmällä pitäen.
teillä on todellista rakkautta. Ei se rakkaus ole aina niin ihanaa ja avoisaa. Joskus täytyy taistella tai antaa toisen mennä ja itsekin mennä. Toivon että löydät rauhan sydämeesi.
Ero on aina tragedia, helppoa tietä ei ole... jos jää epätyydyttävään suhteeseen, on onneton, ja jos lähtee, kärsii... mutta se kärsimys kestää onneksi aina vain tietyn aikaa, minkä jälkeen elämä alkaa taas näyttämään valoisammalta. Jos tuntuu oikein pahalta, voit tutustua tähän sivuun, siellä on hyviä neuvoja siihen, kuinka päästä takaisin tasapainoon eron jälkeen, tai miten unohtaa entiset pahat asiat, jos kuitenkin päättää jäädä ja koittaa korjata suhdetta:
http://www.searchforbalance.org/