Tämä joulu näyttää avaavan silmiäni lahjojen suhteen. Palstalla oli avaus siitä, miten eri tavalla lahjoihin suhtaudutaan ja nyt on täällä ihan oikeassa elämässä parissa ystävien suhteessa kriisinpoikasta teemaan liittyen.
Ei ole väärin pitää lahjoja tärkeinä symboleina tunteista, mutta huomatkaa että lahjoihin panostamattomuus ei tarkoita ettei tunteita olisi.
Minä tykkään ostaa lahjoja spontaanisti, kun oikeasti jostakin jutusta tulee kivalla tavalla mieleen joku ihminen.
Joululahjat onkin sit kiusallisia mulle. En tykkää ostaa väkisin. Ja musta on yleensä lähinnä kiusallista saada lahjoja. Siis näitä pakolla ostettuja.
Silti mulla on tunteita ihmisiä kohtaan, lapsuusperheen ihmisiä ja kummilapsia jne. Kummilapsille ostan jollakin idealla aina ja sit niille voi ostaa Bionicleä tms joka on oikeasti itsellekin hauskaa. Siis siinä lahjassa on jokin idea, se ei ole vaan pakollinen muodollisuus. Aikuisille en osta jos ei kivaa satu tulemaan vastaan. En tykkää haahuilla joulutungoksessa.
Puhukaa omista ja kumppanin/ystävien lahjakäsityksistä. Älkää suoraan ajatelko että toinen osaa kyllä luottaa ystävyyteen tai rakkauteen ilman lahjaa tai toisaalta että jos ei tule lahjaa niin ette merkkaa mitään toiselle.
Minuun kai joskus suuttui/pettyi moni, kun en vaihdellut kortteja, kukkia tai muodollisuussuklaarasioita. Nykyään tavataan niitä ystäviä joulun alla ja korkataan kimpassa sherrysilli, savukalkkuna, hyvä juusto tms. Leppoisaa yhdessäoloa minimipingottamisella.
En vain ole koskaan hoksannut miten tärkeitä lahjat joillekin ovat, minulle kun ne ei ihmeitä merkkaa.
Ei ole väärin pitää lahjoja tärkeinä symboleina tunteista, mutta huomatkaa että lahjoihin panostamattomuus ei tarkoita ettei tunteita olisi.
Minä tykkään ostaa lahjoja spontaanisti, kun oikeasti jostakin jutusta tulee kivalla tavalla mieleen joku ihminen.
Joululahjat onkin sit kiusallisia mulle. En tykkää ostaa väkisin. Ja musta on yleensä lähinnä kiusallista saada lahjoja. Siis näitä pakolla ostettuja.
Silti mulla on tunteita ihmisiä kohtaan, lapsuusperheen ihmisiä ja kummilapsia jne. Kummilapsille ostan jollakin idealla aina ja sit niille voi ostaa Bionicleä tms joka on oikeasti itsellekin hauskaa. Siis siinä lahjassa on jokin idea, se ei ole vaan pakollinen muodollisuus. Aikuisille en osta jos ei kivaa satu tulemaan vastaan. En tykkää haahuilla joulutungoksessa.
Puhukaa omista ja kumppanin/ystävien lahjakäsityksistä. Älkää suoraan ajatelko että toinen osaa kyllä luottaa ystävyyteen tai rakkauteen ilman lahjaa tai toisaalta että jos ei tule lahjaa niin ette merkkaa mitään toiselle.
Minuun kai joskus suuttui/pettyi moni, kun en vaihdellut kortteja, kukkia tai muodollisuussuklaarasioita. Nykyään tavataan niitä ystäviä joulun alla ja korkataan kimpassa sherrysilli, savukalkkuna, hyvä juusto tms. Leppoisaa yhdessäoloa minimipingottamisella.
En vain ole koskaan hoksannut miten tärkeitä lahjat joillekin ovat, minulle kun ne ei ihmeitä merkkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mä en ymmärrä ongelmaa tässä asiassa.
Kannattaa tosiaan puhua ja kertoa oma suhtautuminen ja sen jälkeenhän kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista. Ainoa, mistä lahjojen suhteen saa mielestäni suuttua, on se, jos saaja ei kiitä.
Onneksi miesystäväni on minun lähipiirissäni ainoa, ihminen, jolle lahjat jotain merkkaavat ja joka niitä odottaa. Monestakin syystä. Ja mikäpä siinä.
Mä taidan olla sitten vain onnekas, kun olen sattunut päätymään sellaiseen seuraan, jossa näistä asioista ei tarvitse tehdä ongelmia tai aikuisten välisestä lahjojen vaihdosta edes tarvitsisi neuvotella.
Mua ei häiritse edes se, että toivotetaan hyvät joulut tekstarilla. Musta on vaan kiva, että joku muistaa.
asiassa ei ole mitään ongelmaa. Kaikki läheiseni tietävät, että rakastan lahjoja :D Meillä suvun ja rakkaitten kesken on tapana muistaa myös aikuisia, ellei joskus toisin sovita.
Eikä ne lahjat ole mitään "pakkopullaa" just jouluna. Jokaisella on tasan vuosi aikaa ostella spontaanisti lahjoja rakkaille, joita voi sitten jouluna antaa. Ei se tarkoita sitä, et pitää ryysiä just joulun alla kauppaan tuskissaan et mitä ostaa!!
Miksi kuka kenellekin niitä lahjoja antaa? Jos siitä tulee tai se on ihmissuhteen(pari- tai ystävyyssuhde) edellytys, ni kyllä sillä suhteella ei silloin ole mitään arvoa.
ne se varmaan vituttaa monia, kun saa jotain täysin yhdentekevää krääsää (just sitä pakolla ostettua) ja samaan aikaan on kauhee rahapula tai ainakin tiedossa parempaakin käyttöä. Jotkut sukulaiset vaan tykkää ajatella että joka hiton joulu ja joka hiton synttäri on annettava jotain erityistä eli jokin kapine, josta sitten muistaa että tuo on tyyne-tädiltä.
Siinähän kiristelet hampaitas ja mietit että miten saada uudet paikat suuhun, kun tyynet ja porukat antaa sulle koriste-esineitä ja marimekon käsipyyhkeitä.
En tiiä. Mulle on tullu tänä jouluna kauhee ärtymys kaikesta siitä sälästä, joka on ei- toivottua. Mä oon saanu jo 15 puuntainta jotka istutetaan Afrikkaan ja joilla joku tekeekin jotain :) Taidan itsekin ostaa jonkun vuohen mutsille :D
Mitä tulee lahjojen antamiseen ja saamiseen, niin miksi toisen ihmisen halu olisi toisen ihmisen halua oikeampi tai velvoittavampi.
Vaikkakin solidaarinen korrektius kuulunee olennaisesti kanssakäymiseen.