Olen yrittänyt miettiä, miksi kiusaamista sivusta seuraavat ovat hiljaa, selvästikin kärsivät, mutta eivät kuitenkaan auta kiusattua. Totuushan on, että kiusaamistakaan ei olisi, jos sivustaseuraajat eivät hyväksyisi tilannetta, vaan nousisivat vastarintaan.
Syitä lienee monia. Usein sivustaseuraaja pelkää ehkä itsekin joutuvansa kiusatuksi. Uskon, että jos nämä kärsivät sivustaseuraajat lyöttäytyisivät yhteen ja yhdessä päättäisivät auttaa kiusattua, riski itse kiusatuksi tulemisesta poistuisi tai ainakin pienenisi huomattavasti.
Jos kiusaaja on esimies, sivustaseuraaja saattaa pelätä työpaikkansa, palkkansa ja etenemisensä puolesta. Usein esimiehelläkin on kuitenkin esimies ja ehkä tälläkin vielä esimies jne. Kiusaava esimies on niin suuri tuho työpaikalla, että hänen esimiehellään ja mahdollisimman korkealla portaalla siitä ylöspäinkin on oikeus ja velvollisuus tietää tilanne ja tehdä kaikkensa asian korjaamiseksi ja kiusaamisen kitkemiseksi. Jos kiusaava esimies on omistajayrittäjä, niin työpaikan vaihto lienee ainoa ratkaisu sekä kiusatulle että sivustaseuraajille. Lähdön syy kannattaa kuitenkin silloinkin tuoda julki.
Joskus sivustaseuraajat ovat myös itse pienimuotoisesti osallistuneet kiusaamiseen ja vaikenevat, koska pelkäävät oman osuutensa julki tulemista. Kiusaamisen kestosta ja laajuudesta riippuen sivustaseuraajien osuus varsinaisessa kiusaamisessa lienee usein niin pieni, että hyöty ja apu kiusatulle on suurempi kuin se pelätty oman osuuden julki tulo. Moni kiusattu on varmasti valmis antamaan pienet anteeksi, jos saa tukea ja kiusaaminen saadaan loppumaan.
Saattaa myös olla, että sivustaseuraajat surkuttelevat mielessään kiusaajan kohtaloa asian paljastumisen jälkeen. Kiusaajalla saattaa olla lapsia tai hän saattaa yksityiselämässään olla moniongelmainen, jolloin mahdollisen irtisanomisen vaikutukset huolestuttavat sivustaseuraajaa. Tätä seikkaa kiusaajat viimehädässä käyttävätkin ehkä hyväkseen. Toisaalta, millaisen mallin elämisestä kiusaajavanhemmat lapsilleen antavat? Entä kiusatun lapset? He kärsivät myös välillisesti kiusaajan toimien takia. Kiusatessaan kiusaaja ottaa riskin siitä, että hänen toimintansa paljastuu joskus. Kiusattu on tilanteessa syyttään.
On tullut vastaani myös tilanne, jossa kiusaajat ovat väittäneet kiusatun tietävän kaikki kepposet ja antaneen ne anteeksi. On väitetty, ettei kiusattu halua tietääkään, mitä on tehty tai että hän "viittaa kintaalla" tapahtumille. Tällaisissa tapauksissa kannattaa varmistaa asia kiusatulta itseltään. Kiusaajien sanaan ei kannata uskoa, eikä myöskään "todisteilta" näyttäviin papereihin.
Kiusaaminen saattaa olla myös peitekulissi suuremmalle rikollisuudelle. Henkilöä kiusataan, jotta saataisiin joku taustalla oleva rikos häivytettyä. Jos tällaista epäilet, älä varsinkaan suostu seuraamaan sivusta, ettet itse samalla syyllisty rikokseen.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Oli tilanne mikä tahansa, tarjoa kasvotusten apuasi kiusatulle ja kysy, haluaisiko hän jotain tehtävän asialle. Kerro kiusatulle kaikki, mitä tiedät hänen tilanteestaan. Jos epäilet kiusaamiseen liittyvän myös suurempaa rikollisuutta, on kiusaamisesta ehdottomasti kerrottava myös mahdollisimman korkealle esimiestasolle.
Kukaan ei koskaan halua olla kiusattuna, hyväksy kohtaloaan tai "viittaa kintaalla" omalle kiusaamiselleen. Vaikka kiusattu saattaa näyttää päällepäin hyvinvoivalta, ei paljoa sairastele tai muuten näkyvästi oireile, saattaa hän kuitenkin olla syvällä sisimmässään masentunut, epätoivoinen ja itsemurhan partaalla.
Jos kiusaajien mottoa "Jokainen on itse vastuussa elämästään" noudatetaan sananmukaisesti, kuten he toivovat, syyllistytään itsekin kiusaamiseen. Jokaisella kiusaamista havaitsevalla on velvollisuus tarjota apuaan. Se tehdäänkö avun tarjoamisen jälkeen asialle jotain ja mitä tehdään, on kiusatun ja ylimmän esimiehen asia.
Syitä lienee monia. Usein sivustaseuraaja pelkää ehkä itsekin joutuvansa kiusatuksi. Uskon, että jos nämä kärsivät sivustaseuraajat lyöttäytyisivät yhteen ja yhdessä päättäisivät auttaa kiusattua, riski itse kiusatuksi tulemisesta poistuisi tai ainakin pienenisi huomattavasti.
Jos kiusaaja on esimies, sivustaseuraaja saattaa pelätä työpaikkansa, palkkansa ja etenemisensä puolesta. Usein esimiehelläkin on kuitenkin esimies ja ehkä tälläkin vielä esimies jne. Kiusaava esimies on niin suuri tuho työpaikalla, että hänen esimiehellään ja mahdollisimman korkealla portaalla siitä ylöspäinkin on oikeus ja velvollisuus tietää tilanne ja tehdä kaikkensa asian korjaamiseksi ja kiusaamisen kitkemiseksi. Jos kiusaava esimies on omistajayrittäjä, niin työpaikan vaihto lienee ainoa ratkaisu sekä kiusatulle että sivustaseuraajille. Lähdön syy kannattaa kuitenkin silloinkin tuoda julki.
Joskus sivustaseuraajat ovat myös itse pienimuotoisesti osallistuneet kiusaamiseen ja vaikenevat, koska pelkäävät oman osuutensa julki tulemista. Kiusaamisen kestosta ja laajuudesta riippuen sivustaseuraajien osuus varsinaisessa kiusaamisessa lienee usein niin pieni, että hyöty ja apu kiusatulle on suurempi kuin se pelätty oman osuuden julki tulo. Moni kiusattu on varmasti valmis antamaan pienet anteeksi, jos saa tukea ja kiusaaminen saadaan loppumaan.
Saattaa myös olla, että sivustaseuraajat surkuttelevat mielessään kiusaajan kohtaloa asian paljastumisen jälkeen. Kiusaajalla saattaa olla lapsia tai hän saattaa yksityiselämässään olla moniongelmainen, jolloin mahdollisen irtisanomisen vaikutukset huolestuttavat sivustaseuraajaa. Tätä seikkaa kiusaajat viimehädässä käyttävätkin ehkä hyväkseen. Toisaalta, millaisen mallin elämisestä kiusaajavanhemmat lapsilleen antavat? Entä kiusatun lapset? He kärsivät myös välillisesti kiusaajan toimien takia. Kiusatessaan kiusaaja ottaa riskin siitä, että hänen toimintansa paljastuu joskus. Kiusattu on tilanteessa syyttään.
On tullut vastaani myös tilanne, jossa kiusaajat ovat väittäneet kiusatun tietävän kaikki kepposet ja antaneen ne anteeksi. On väitetty, ettei kiusattu halua tietääkään, mitä on tehty tai että hän "viittaa kintaalla" tapahtumille. Tällaisissa tapauksissa kannattaa varmistaa asia kiusatulta itseltään. Kiusaajien sanaan ei kannata uskoa, eikä myöskään "todisteilta" näyttäviin papereihin.
Kiusaaminen saattaa olla myös peitekulissi suuremmalle rikollisuudelle. Henkilöä kiusataan, jotta saataisiin joku taustalla oleva rikos häivytettyä. Jos tällaista epäilet, älä varsinkaan suostu seuraamaan sivusta, ettet itse samalla syyllisty rikokseen.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Oli tilanne mikä tahansa, tarjoa kasvotusten apuasi kiusatulle ja kysy, haluaisiko hän jotain tehtävän asialle. Kerro kiusatulle kaikki, mitä tiedät hänen tilanteestaan. Jos epäilet kiusaamiseen liittyvän myös suurempaa rikollisuutta, on kiusaamisesta ehdottomasti kerrottava myös mahdollisimman korkealle esimiestasolle.
Kukaan ei koskaan halua olla kiusattuna, hyväksy kohtaloaan tai "viittaa kintaalla" omalle kiusaamiselleen. Vaikka kiusattu saattaa näyttää päällepäin hyvinvoivalta, ei paljoa sairastele tai muuten näkyvästi oireile, saattaa hän kuitenkin olla syvällä sisimmässään masentunut, epätoivoinen ja itsemurhan partaalla.
Jos kiusaajien mottoa "Jokainen on itse vastuussa elämästään" noudatetaan sananmukaisesti, kuten he toivovat, syyllistytään itsekin kiusaamiseen. Jokaisella kiusaamista havaitsevalla on velvollisuus tarjota apuaan. Se tehdäänkö avun tarjoamisen jälkeen asialle jotain ja mitä tehdään, on kiusatun ja ylimmän esimiehen asia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
seurataan vain sivusta vaikka tiedetään miten asiat ovat ja kuka kiusaa ja ketä? olen miettinyt että jos kiusattuna vaan nielee ja nielee, kuinka kauan sitä jaksaa ja kestää. johan siinä kärsii henkinen hyvinvointi ja saako sellaisesta korvausta tuskin,kiusatulla voi olla lapsia ja näin ollen kiusaaminen tulee vaikuttamaan kiusatun perheelämään yms. tuskin lapsista on kiva seurata vierestä kuinka vanhempi on väsynyt työpäivän jälkeen kiusauksen seurauksena.
Kiusaamista ei määräänsä enempää jaksakaan eikä kestä. Kyllä kärsii henkinen hyvinvointi. Korvauksista en tiedä, eiköhän kiusaamisen loppuminen ole kiusatuille tärkeintä. Kyllä, kiusatuilla on usein myös lapsia ja kuten ap. kirjoituksessa kirjoitinkin, kärsivät myös he välillisesti kiusaamisesta. Ei ole lapsista kiva seurata kiusaamisesta väsynyttä vanhempaa. Näitä asioita kukin kiusaaja ja sivustaseuraja miettikööt.
Tässä hyvä esimerkki:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200812188794015_uu.shtml
Kun kiusaamiset vietäisiin eteenpäin, eikä vain vaihdeta työpaikkaa, niin kyllä jossain vaiheessa pelko hiipii paatuneimmankin kiusaajan persiiseen.
mutta helpompi vaihtaa paikkaa, ja viisastakin jo silloin, kun on huolissaan omasta jaksamisesta ja henkisestä hyvinvoinnista.ei kukaan ole niin arvoton että joutuisi jäämään kiusaajan kanssa kärsimään ja odottamaan joskos tuo nyt vaikkapa vuoden päästä kiusaamisen lopettaa. Vuoden päästä voi kiusattu olla jo huonovointinen.
Tämä oli kyllä toistaiseksi paras aiheesta löytämäni kirjoitus. Olen tullut itse kiusatuksi ja tässä kiteytyi paljon asioita, joita olen mielessäni pohtinut. Kiusaajan myötäilijöitä kohtaan olen tuntenut sekä vihaa että halveksuntaa. Siinä tilanteessa on ollut vaikeaa miettiä myötäilijän motiiveja, koska pinnassa ovat olleen vain vahvat tunteet.
Kiitos paljon tästä kirjoituksesta! Tämä kannattaisi lähettää lehtien yleisönosastollekin suurempaan jakeluun, koska tässä on kirjoitettu asiallisesti ja todella suurella ymmärryksellä vaikeasta asiasta.
No jos mua ruvettas kiusaamaan,niin vetaisin kiusaa
jaa turpaan niin että sen koko elo voi loppua siihen,no ei mua onneksi ole kiusattu.
Vastaus: en seuraa sivusta. Kerran olen puuttunut asiaan ja arvaapa nousiko asiasta helvetillinen sota? Vastaus: kyllä. Ja hyötyikö väliinpuuttumisestani KUKAAN, siis kukaan? Vastaus: ei. Tuolla kokemuksellani voin sanoa, että myös työelämässä viestintuojat tapetaan ja kuten nakkikioskitappeluissakin, väliintulija ei todellakaan saa kiitosta ja kunniaa vaan joutuu itse kohteeksi. Että näin se menee tosielämässä, valitettavasti.
Juuri näinhän se homma menee, kuin kirjoitit. Aina silloin tällöin joku meistä kovakalloisista oikeudenmukaisuuden puolustajista laittaa itsensä likoon vain huomatakseen, että asia kuivuu kokoon tai että viestintuoja saa suurimmat kurat niskaansa.
Mikäli johto ei suhtaudu työpaikkakiusaamiseen nollatoleranssilla ja laadi(tuta) selkeää ohjeistusta sille, miten työpaikkakiusaamiseen on puuttuttava, niin väliinmenijöillä ei juurikaan ole mahdollisuuksia toimia.
Korkeintaan laaditaan jotkin 'pelisäännöt', jotka ovat päiväkotitasoa: sano huomenta, kiitos ja anteeksi. Ja kehotetaan löytämään 'positiivinen kierre' tai ottamaan osaa ilmaiseen liikuntaan. Ja näillä eväillä kaikki sitten tulee hyväksi! Kun kiusaaja on esimies, ei auta vaikka valittaisi hänen esimiehelleen ja vielä tämän esimiehenkin esimiehelle - ellei kiusaaja tee suoranaista virkavirhettä, ei häntä saa vastuuseen mistään.
Tässä osuit kyllä naulan kantaan. Esimies kiusaajana saa jatkaa "työnjohdollisen direktio-oikeutensa" toteuttamista, vaikka olisi minkälaisia todisteita siitä, että kyseessä on kiusaaminen. Seuraamuksia tulle yleensä vain silloin, jos esimieskiusaaja tekee virkavirheen tai työsuojelurikkomuksen tai -rikoksen.
Valitettavaa, mutta totta.
Edelliseen viestiini vielä jatkona se, että Hesarin mukaan esim. sisäministeriössä työpaikkakiusaaminen oli tutkimuksen mukaan todella korkealla tasolla (oliko peräti lähes 15 % kokenut kiusaamista). Organisaation johtaja oli kuitenkin oikein tyytyväinen tuloksiin, jotka olivat paremmat (tai eivät ainakaan huonomma) kuin muissa valtion organisaatioissa. HALOO!
Tärkein syy on varmasti kulttuuri. Suomessa on mentaliteetti, että toisten asioihin ei puututa. Juoruamista ja toisten asioihin puuttumista pidetään ämmämäisenä ja epätoivottuna.
Sitä ajatellaan, että kyllä ihminen itse puhuu jos apua tarvitsee. Ei koske pelkästään kiusaamista. Suomalainen on aika hienotunteinen.
Väkivaltaa ihannoiva kulttuuriperinne hyväksyy henkisen väkivallan luonnollisena eloonjäämiskamppailun osana. Onko toisen kärsimyksen seuraaminen hienotunteisuutta vai
joukkoon sulatumaan pyrkivän välinpitämättömyyttä,arvelen että jälkimmäistä.
Alakoululainenkin kieltää vanhempiaan puuttumasta mielivaltaisen opettajan toimintaan koululuokassa, jottei joutisi opettajan silmätikuksi ja kiusaamaksi. Jos mielivaltaa ei saada kokonaan kitketyksi, siihen puuttujat ovat seuraavat uhrit. Lapsikin sen tietää.
Kiusaaminen työpaikoilla on valloillaan siellä, missä organisaatiomuutoksilla ja yt-neuvotteluilla on luotu epävarmuutta työpaikan säilymisestä. Etenkin esimieskiusaajille tällainen maasto on sopiva terrorin käynnistämiseen.
Suomessa omistusasuminen pankin velka-asiakkaana on yleisempää kuin muissa länsimaissa. Se tekee kyllä tavallaan sokeaksi ja ns.hienotunteiseksi.
Mielivallan pelko eristää tehokkaasti uhrin toisista. Ilman eristämistä kiusattua ei saada tuhottua.