Hei,
Seurustelin 8kk:tta aivan ihanan miehen kanssa. Olimme tiiviisti yhdessä ja elämäni aikana sen aikana tuli eteen myös muutto vanhempien tyköä pois. mielessäni velloi vanhat mieltäpainavat asiat sekä isäni kuoleman vakava sairaus, painoin hirveää tempoa eteen päin: koulu, työt, isän hoito, parisuhde. Olin älyttömän ressaantunut, joka purkaantui mieheeni: valitin sellaisistakin asioista, joista ei ollut tarkoitus valittaa. Nyt poikakaverini jätti minut, koska oli väsynyt suhteeseen ja rakkaus oli hiipunut väsymyksen alle. Mitä teen? En osaa yksin tehdä mitään, en olla kotona yksin ja joka paikassa on vain muistot miehestä ja minusta. Voisinko saada miestä mitenkään takaisin? Se oli ensimmäinen todellinen rakkaus ja luottamus mieheen oli valtava, en halua elää ilman häntä.
Nyt vaan olen neljän seinän sisällä: itken ja makaan ja kaipaan. Tilanne hirvittää, miten pääsen elämään kiinni? Suren nyt rakkaan miehen perään ja isä kuolee hetkenä minä hyvänä niin joudun sitten kohtaamaan jälleen rakkaan menettämisen ja taas alkaa kaipuu ym.
Seurustelin 8kk:tta aivan ihanan miehen kanssa. Olimme tiiviisti yhdessä ja elämäni aikana sen aikana tuli eteen myös muutto vanhempien tyköä pois. mielessäni velloi vanhat mieltäpainavat asiat sekä isäni kuoleman vakava sairaus, painoin hirveää tempoa eteen päin: koulu, työt, isän hoito, parisuhde. Olin älyttömän ressaantunut, joka purkaantui mieheeni: valitin sellaisistakin asioista, joista ei ollut tarkoitus valittaa. Nyt poikakaverini jätti minut, koska oli väsynyt suhteeseen ja rakkaus oli hiipunut väsymyksen alle. Mitä teen? En osaa yksin tehdä mitään, en olla kotona yksin ja joka paikassa on vain muistot miehestä ja minusta. Voisinko saada miestä mitenkään takaisin? Se oli ensimmäinen todellinen rakkaus ja luottamus mieheen oli valtava, en halua elää ilman häntä.
Nyt vaan olen neljän seinän sisällä: itken ja makaan ja kaipaan. Tilanne hirvittää, miten pääsen elämään kiinni? Suren nyt rakkaan miehen perään ja isä kuolee hetkenä minä hyvänä niin joudun sitten kohtaamaan jälleen rakkaan menettämisen ja taas alkaa kaipuu ym.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mieheen? voisitteko jutella niin että kerrot hänelle rehellisesti kaiken mitä on meneillään ja miltä sinusta tuntuu, ja hän todella kuuntelisi sinua? niinhän se on, että parisuhdetta pitää hoitaa, toisen niskaan ei saa kaataa kaikkea omaa taakkaa, vaan yhdessä pitäisi löytää jokin keino käsitellä ne raskaat asiat. ja hei, käy vaikka koulu- tai työterveyshuollon kautta pyytämässä jutteluaikaa psykologille. se ei tarkoita mitään muuta kuin juttelua luottamuksellisesti, siitä on sinulle itsellesi todella paljon apua.
hyvin tilanteesi, oma isäni sairasti vakavasti pitkään ja toimin hänen hoitajanaan loppuun saakka. Keskeytin opintonikin hänen hoitamisensa takia. Itse en tänä aikana tarkoituksella aloittanut suhdetta, koska sitä on todella vaikea ylläpitää. Joskus asioista puhuminen on liian vaikeaa, ja suosittelisinkin että tällöin pistät exällesi kirjeen/sähköpostin omista syistäsi käytökseesi. Yleensäkin erotessa olisi hyvä keskustella/selvittää asioita siten, että molemmat saisivat kertoa mielipiteensä niin ei jäisi kaihertamaan kumpaakaan. Muista kuitenkin, että exäsi on väsynyt uuvuttavan suhteenne jälkeen (tavallaan isäsi sairaus sinun kauttasi uuvutti hänetkin), joten älä takerru häneen tai ole liian innokas. Hän tarvitsee välimatkaa ja suo se hänelle. Muista myös hakea apua, itse puhuin väsymyksestäni isääni hoitaneelle lääkärille. Ja opettele nyt elämään yksin ja itsenäisesti, se on tärkeä taito myöhempää elämääsi varten. Tsemppiä ja rauhallista joulua sinulle!
Hei,
seurustelume oli jo hyvässä vauhdissa isän sairastumisen aikoihin, jos sairastuminen olisi ollut jo tiedossa, minusta tuskin olisi ollut kehittelemään suhdetta. Ymmärrän kyllä exäänikin siinä suhteessa, että hän oli väsynyt tähän. Mutta itse haluaisin puhua asiasta rakentavasti hänen kanssaan, enkä aina kuulla vastausta "mä en jaksa nyt". Tai jos ei jaksa nyt niin en tiedä milloin hän jaksaisi, koska hän ei kerro sitäkään enkä myöskään tiedä ottaako itse yhteyttä kun jaksaisi tms. Ihmisestä ei vaan saa tällä hetkellä mitään irti ja itse kamppailen asioiden kanssa.
Lohtuna on kuitenkin se, että exäni varasi ja vei minut terapeutille suhteen loppumisen jälkeen, koska minusta itsestä ei ollut siihen. Pääsin siis aloittamaan terapian tässä elämän tilanteessa, joka on oikein hyväksi minulle: saan käsitellä nykyiset ja entiset asiat. Harmi puoli tuossa oli se, että joulupyhät ym sotki aikatauluja ja pääsin käymään siellä vasta kerran ja seuraavan kerran vasta loppiaisen jälkeen ja sinne on pitkä aika!