oon miettinyt puol vuotta aupairiks lähtöö, pompotellu joo ei joo ei. haluan ihan mielettömästi ja tiedän että jos en lähde kadun sitä, kuitenkin pelkään niin paljon, että tunnen vähän väliä, että en uskallakaan. oon ollu yhteydessä perheisiin, mutta aina kriittisellä hetkellä oon alkanu aristelemaan. nyt vielä kun yks perhe ilmotti valinneensa toisen tytön lannistuin ja ajattelen taas, että ehkei mun kuulu lähteä. en jaksa yrittää ettiä enää, koska oon ajatusteni kanssa niin solmussa. ahdistaa ajatus jo nyt, ettenkö lähtisikään. mitä mun pitäs tehdä???
onko mitään järkeä
päähajoo
7876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olin aivan samanlaisessa tunteiden myllerryksessä, ennekuin sitten päätin lähteä. Olin siis haaveillut paikasta jo kauan, suunnitellut jo vuoden ennakkoon että au pairiksi lähden! Sittenkuin alkoi olemaan läheltä piti tilanteita.. mielessä jylläsi että onko minusta sittenkään siihen! ja monesti valittiinkin toinen tyttö tilalleni, tai itse pitkittämällä vastauksiani perheille menetin mahdollisuuksia. Tätä rumbaa kestä muutama kk, ennekuin törmäsin perheeseen joka tarvitsi 3 kk au pairin ja niimpä otin itseä niskasta kiinni että nyt lähden enkä mieti enää! Lyhyt aika kestää vaikka olisikin ihan kamalaa ja ainahan sitä pääsee pois jos ihan tosi henkisesti raskaalta tuntuu. Niimpä otin ja lähdin ja nyt olen ollut kohta sen 3 kk ja ihan kokemuksen arvoista ollut! Nyt olen päässyt näkemään ja olemaan ja hyvillä mielin palaan suomeen. Aika on ollut erittäin mielenkiintoista, todella hauskaa ja erinlaista, mutta toki kamaliakin päiviä muutamaan väliin löytyy. Mutta niinkuin aikaisemmin jo mainittu, toiset jäävät sillee tielleen ja toiset oppii arvostamaan mitä taakse jättää suomeen.
Ehdottomasti suosittelen lähtemistä, mutta jos kamalan epävarma on tuntemuksistaan, etsi perhe lyhyemmälle ajalle, kokemukset kasvattaa ja kyllä se suomi, perhe ja kaverit siellä odottelee ihan ennallaan, mitään et mielestäni menetä lähtemällä, päinvastoin! ja muista se että aina pääsee pois, varaat vain rahaa taskuun sen verran:)
Vaikka au pair aikana tulee vastaan kamalia päiviä, voi itseään lohduttaa sillä, että ei se työnteko Suomessakaan kovin auvoista ole. Monesti suomalaiset työkaverit ovat tylyjä ja päivät turhan pitkiä, kun ei oikein viihdy työpaikassaan. Toki aivan ihaniakin työpaikkoja löytyy, mutta monesti niitä ennen joutuu huonompaan paikkaan.
Niinpä jokaisessa työssä on kamaliakin päiviä, ja silloin vain täytyy purra hammasta ja jatkaa.
Lisäksi Suomessa et kokisi mitään uutta ja hienoa, toisin kuin lähtemällä au pairiksi vieraaseen maahan. Niinpä kehotan ehdottomasti lähtemään, jos yhtään siltä tuntuu. Ikävämpihän se on kiikkustuolissa miettiä, että entä jos olisin silloin nuorena lähtenyt auppairksi ja nähnyt maailmaa...
3 kk voi olla yksi helpottava ratkaisu, voittehan vaikka sopia, että mietitte sitten jatkoa. Jos kielen käyttäminen mietityttää, mene suomalaiseen perheeseen (tosin suosittelen oman kokemuksen pohjalta menemään täysin ulkomaalaiseen perheeseen, siellä kun kieltä on pakko käyttää). Eikä välttämättä tarvitse lähteä heti maapallon toiselle puolelle, lähde vaikka naapuriimme ruotsiin:D Tee siis jonkilainen kompromissi itsesi kanssa, jokin mikä tekee ajatuksesta pehmeämmän. Yksi kompromissi on lykätä vielä lähtöä; lähdet sitten kun olet varmasti valmis.
Itse sisuunnuin vielä enemmän kun moni tuttuni ei uskonut rahkeeni riittävän. Halusin näyttää heille ja päätin että kesken en tule takaisin vaikka miten ikävä olisi. Se ei ollut siis vaihto ehto. Kannattaa se takaisin palaaminen pitää mielessä että niinkin voi käydä, mutta itse en lohduttautuisi sillä. Siitä voi pian kasvaa ainoa vaihtoehto, kun ikävä on kovimmillaan. Otat vain reippaan asenteen että "minähän lähden" etkä tee asiasta sen vaikeampaa. Suurimmalla osalla on varmaan ollut samoja fiiliksiä laukkua pakatessa mutta ei ne tunteet varmasti koko aikaa myllerrä:)
Älä mieti kuuluuko sun lähteä, lähdet vain!
Miksi et lähtisi? Mikä suomessa on sellaista, että sieltä ei voi olla pois muutamaa kuukautta. Ethän sinä sinne ulkomaille ikuisiksi ajoiksi ole lähdössä? Mitään lopullista loppuelämäsi ratkaisua et ole tekemässä. Kyllä se Suomi siellä pohjolassa pysyy ja ne kaikki ystävät ja tuttavat samoin. Ja eurooppa on nykyään Tosi pieni, kun on netit ja skypet ja puhelimet jne.. Nyt kun olen ollut täällä Etelä-Euroopassa muutaman kuukauden olen todennut, että meillä suomalaisilla on hyvin paljon opittavaa muista kulttuureista. Täältä kun saavun aikanaan takaisin pohjolaan olen varmasti paljon itsevarmempi, rohkeampi ja uskallan olla väärässä ja oikeassa ja tuon mielipiteeni kuuluvasti esiin. Suomalaisten piipittäminen ja vähäeleisyys ja varovaisuus vaikuttaa nykyään vähän hullunkuriselta. Miksei voi vain sanoa reippaasti hyvää huomenta ja heippa, miksi pitää vain nyökkäillä ja katsella seiniä :) Eli nyt loppuu se jahkailu ja reissuun siitä! =D
kaduttaa vain ne asiat mitä ei ole tullut tehdyksi. Itse lähden nyt toista kertaa, enkä kadu.
Moi!
Minulla voi olla hyva ratkaisu juuri tuon ongelman kanssa! Mailaa mulle [email protected] niin kerron lisaa, olen itse au pairina Lontoossa talla hetkella!
tahan on vain yksi vastaus: lahde. Aina sielta voi poiskin tulla. Oletpahan ainakin kokeillut silloin. Itse olen aupparina hollannissa ja se on ollut elamani paras ratkaisu. :)