Olen yrittänyt kaikkeni enkä vain saa miestä!
Olen jo 20-vuotias. Muilla kavereilla on ollut jo monta suhdetta, minulla ei mitään. Pelkkää seksiä vain.
Nyt on ollut vuoden verran kuivaa kautta. En ole edes seksiä saanut.
En kestä yksinäisyyttä. Mietin vain kokoajan mikä minussa on vialla.
Olen menettänyt itsevarmuuteni. Toivokin on alkanut mennä.
Elämäni on vain töitä ja nukkumista. viikonloppuisin olen yleensä yksin.
Haluaisin kuolla. En kestä yksinäisyyttä. En voi kenellekään puhua. Töissäkin olen yksin.
Viikonloput ovat liian pitkiä. Yritän vain jotenkin selvitä maanantaihin.
Alkoholi auttaa vähän. Turhauttavaa. En tiedä mitä tekisin. En tiedä selviänkö joululoman yli.
Olen jo 20-vuotias. Muilla kavereilla on ollut jo monta suhdetta, minulla ei mitään. Pelkkää seksiä vain.
Nyt on ollut vuoden verran kuivaa kautta. En ole edes seksiä saanut.
En kestä yksinäisyyttä. Mietin vain kokoajan mikä minussa on vialla.
Olen menettänyt itsevarmuuteni. Toivokin on alkanut mennä.
Elämäni on vain töitä ja nukkumista. viikonloppuisin olen yleensä yksin.
Haluaisin kuolla. En kestä yksinäisyyttä. En voi kenellekään puhua. Töissäkin olen yksin.
Viikonloput ovat liian pitkiä. Yritän vain jotenkin selvitä maanantaihin.
Alkoholi auttaa vähän. Turhauttavaa. En tiedä mitä tekisin. En tiedä selviänkö joululoman yli.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jos haluat jutella enemmän niin pistäppä meiliä [email protected]
Sori mut en halua nettikavereita. Haluan ihan oikeassa elämässä seuraa...
Parempi olisi kun et viinalla yritä oloasi helpottaa. Olin vähän vanhempi ja samassa tilanteessa kuin sinä nyt, paitsi ei ollut seksiäkään. Aloin läträtä viinan kanssa ja sitä sitten kestikin n. 30v. Ihme rttä olen hengissä, vieläpä täysin raittiina jo monta vuotta. Nettikaverista voi tulla aikanaan se läheisin.
Luulenpa, että epätoivosi avoimesti paljastamalla saat osaksesi parhaimmillaankin vain hetken lämpöä. Sen sijaan pyyteetöntä rakkautta jakamalla (ja en todellakaan tarkoita seksin jakamista) voit saada osaksesi oikeata arvostusta ja välittämistä.
Olen yrittänyt saada oikeaa rakkautta. Seksiä en ole saanut vuoteen mutta nyt pelkkä seksikin kelpaisi!
On kamalaa olla täysin yksin.
En tienny että naisetkin joskus haluaa pelkkää seksiä...
No, onko sinulla kaveripoikia? Avaudu yksinäisyydestä vähäsen jollekulle sinulle mukava olleelle, ja kysy tulisiko pitämään kainalossa. Eiköhän lähes jokaisen seksuaalisen miehen vietit reagoi tuohon. Miehet on nääs "luotu" rakastajiksi, pitkät suhteet ovat kai ensisijaisempia naisten intresseissä (vaikka toki useimmat miehetkin sellaisen haluavat, mutta ei varmaan aivan niin ensijaisesti).
Ongelma on etten taida kelvata edes seksiin!
Ja tuntemani miehet ovat varattuja.
Baarissa olen valmis saamaan edes yhden illan jutun ja olen pari kertaa melkein onnistunut!
Sitten tulee valomerkki ja mies häviää jonnekin, jään odottamaan mutta ei tule koskaan takaisin.
Ehkä olen liian ruma edes kännipanoksi.
Todella masentavaa olla aivan yksin.
En enää tunne itseäni naiselliseksi tai haluttavaksi.
Laita viestiä: [email protected], niin tutustutaan.
Koska olet nainen niin en osaa tarkalleen ottaen sanoa mikä olisi ratkaisu, mutta tällaisia neuvoja miehet saavat samanlaisessa tilanteessa, katso jos löytyy jotain ajattelemisen arvoista:
"ei kukaan halua toimia ilmaisena terapeuttina, sitävarten on kovapalkkaiset ammattilaiset"
"mies jolla ei ole kavereita tai elämää on suunnaton taakka"
"ei parisuhde paranna sun elämääs"
"jos sulla ei ole mitään tarjottavaa niin turha odottaa myöskään mitään"
Tällainenkaan "lohdutus" ei ole harvinainen:
"Joku saa sinusta vielä hyvän poikaystävän!"
Sinulle tietysti puhuttaisiin tyttöystävästä, mutta voinet kuvitella, miten paljon toiveikkuutta tuollainen ennuste vuodesta toiseen kuultuna antaa.
En ole viitsinyt kertoa kenellekään kaverille että en saa miestä. Kukaan ei tiedä ongelmastani mitään. Olen antanut kavereideni ymmärtää että olen niissä asioissa "normaali"... Vaikka en todellakaan ole. Ei ole minkäänlaista kontaktia miehiin.
Mistä päin olet?
Mulla on vähän samanlainen olo. Mä olen ollut 11 vuotta sinkku. Kaverit on kaikki alkaneet joko perheellisiksi, tai muutaneet muualle. Mulla on ollut jo kaksi edellistä talvea todella masentavia. Viimetalvi, ja kevät olivat pahimmat tähän mennessä. Tämän syksyn/talven masis alkoi Lokakuun alussa. Tajusin sen vasta kuukautta myöhemmin, ku aloin ajattelemaan aikaa taaksepäin. Lähes jokainen päivä on taistelua, että jaksas vielä. Mutta mä tiesin, ku syksy tuli, että mikä on edessä. Joten osasin vähän valmistautua. Joulu ahdistaa. Pitäs näyttää iloiselta, vaikka sisällä ahdistaa. Ympärillä on kymmenen iloista ihmistä. (Vai ovatko sitä vain näennäisesti?) En tiedä. Muutama siitä porukasta tietää, että mikä mun fiilis todella on. Sanoin tästä olosta siskolle muutama päivä sitten. Hän yritti kannustaa, että jaksaisin jatkaa eteenpäin.
Olet ilmeisesti kaamosmasennuksen kourissa ja ainoa keino on hankkia kirkasvalolaite. Miestä ei tuossa iässä luulisi kenenkään haikailevan. Ystävilläsi on ollut monta suhdetta tuohon ikään mennessä? Kärsivät ilmeisesti ADHDstä. Jos olet vielä kymmenen vuoden päästä yksinäsi niin silloin vasta kannattaa masentua. Ja jos luulet seksin parantavan kaiken tarvitset myös terävämmät aivot. Äläkä enää katso Sinkkuelämää-sarjaa. Se myrkyttää mielen.