Hmm. Sellaista haluaisin kysyä miehiltä, että mitä tunteita ja ajatuksia teissä herää, jos kuulette naiselta, että häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi (lapsena). Jos et ole tällaista kokenut, mitä kuvittelisit, että sinussa herää?
Tämä saattaa olla vähän arka asia, mutta itselleni äärimmäisen tärkeä -> kokeeko mies jonkin asteista outoa mielihyvää kuullessaan tällaista? En jaksa syyllistää miestä tästä, koska tuskin hän tätä tahallisesti kokee. Mutta hyväksikäyttöä kokeneena naisena tässä mielihyvässä on jotakin todella pelottavaa ja ahdistavaa, voisi sanoa, että haavoittavaa.
Olen miettinyt, että onkohan miehen koskaan mahdollista täysin ymmärtää naisen kokemusta siitä, miltä hyväksikäyttö on tuntunut ja mitä se jättää jälkeensä? Voiko mies tuntea empatiaa vai onko hän oman miehisyytensä "vanki" tässä suhteessa?
Minusta tuntuu, että vaikka osa miestutuistani on aavistellut aika selvistä oireistani johtuen jotakin tämäntapaista olevan minun taustalla (esim. kavahdan yllättävää kosketusta olkapäälle tai käsivarteen, säikähdän usein, nuorempana käyttäytymiseni oli yliseksualisoitunutta, olen ahdistunut ja kärsin vaikeista tunteista keskimääräistä enemmän). Tiedän, että monet ihmiset eivät osaa tällaisesta päätellä paljoakaan, mutta olen tekemisissä erittäin fiksujen miesten kanssa, tosin vain siihen asti, että he ovat enemmän kiinnostuneita käyttäytymisestäni kuin vaikuttaisivat tuntevan empatiaa. Tästä syystä luulen, että oireeni ovat ajoittain pahentuneet heidän seurastaan.
Onneksi itse jossakin vaiheessa oivalsin käytökseni taustatekijöitä ja aloin itse tuntemaan empatiaa itseäni kohtaan. Silti, en taida olla ainuttakaan miestä kohdannut, joka näyttäisi tuntevat enemmänkin empatiaa kuin jotakin outoa kiihottumista, kun puhutaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kertokaa te miehet, mistä tässä on kyse, se voisi ehkä auttaa.
Tämä saattaa olla vähän arka asia, mutta itselleni äärimmäisen tärkeä -> kokeeko mies jonkin asteista outoa mielihyvää kuullessaan tällaista? En jaksa syyllistää miestä tästä, koska tuskin hän tätä tahallisesti kokee. Mutta hyväksikäyttöä kokeneena naisena tässä mielihyvässä on jotakin todella pelottavaa ja ahdistavaa, voisi sanoa, että haavoittavaa.
Olen miettinyt, että onkohan miehen koskaan mahdollista täysin ymmärtää naisen kokemusta siitä, miltä hyväksikäyttö on tuntunut ja mitä se jättää jälkeensä? Voiko mies tuntea empatiaa vai onko hän oman miehisyytensä "vanki" tässä suhteessa?
Minusta tuntuu, että vaikka osa miestutuistani on aavistellut aika selvistä oireistani johtuen jotakin tämäntapaista olevan minun taustalla (esim. kavahdan yllättävää kosketusta olkapäälle tai käsivarteen, säikähdän usein, nuorempana käyttäytymiseni oli yliseksualisoitunutta, olen ahdistunut ja kärsin vaikeista tunteista keskimääräistä enemmän). Tiedän, että monet ihmiset eivät osaa tällaisesta päätellä paljoakaan, mutta olen tekemisissä erittäin fiksujen miesten kanssa, tosin vain siihen asti, että he ovat enemmän kiinnostuneita käyttäytymisestäni kuin vaikuttaisivat tuntevan empatiaa. Tästä syystä luulen, että oireeni ovat ajoittain pahentuneet heidän seurastaan.
Onneksi itse jossakin vaiheessa oivalsin käytökseni taustatekijöitä ja aloin itse tuntemaan empatiaa itseäni kohtaan. Silti, en taida olla ainuttakaan miestä kohdannut, joka näyttäisi tuntevat enemmänkin empatiaa kuin jotakin outoa kiihottumista, kun puhutaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kertokaa te miehet, mistä tässä on kyse, se voisi ehkä auttaa.
Vastaukset 46
Vanhimmat
mukaan miehen on vaikea puhua asiasta mitään. Hän ei ole kertonut tuntevansa empatiaa, mutta ei myöskään onneksi mitään mielihyvääkään. Asia on rankka ja sitä on vaikea käsitellä.
todella rankka. On jokaisen oma asia, kuinka paljon ja kenen kanssa asiaa haluaa käsitellä.
Omalta osaltani oireet ovat käsittelyllä helpottuneet. Yliseksualisoitunut käyttäytymiseni muuttui, kun tajusin, että taustalla on kokemus ruumiini ryöstämisestä, väkivallasta, ei jostakin kauniista, mystisestä asiasta, joka aiheuttaa pelkästään mielihyvää. Näin koko elämäni uudessa valossa, kun mietin millainen olisin ja millainen elämäni olisi ollut ilman kokemuksen aiheuttamaa eristäytymisen häpeää, huonommuutta, likaisuuden tunnetta, suloisen tyttöyteni menettämistä varhain ja kaaoksen, kaikkien jäsentämistapojen katoamisen tunnetta. Tajusin, että ehkä suremalla tämä kokemus jotenkin tasoihin itseni kanssa, saattaisin vielä rakentaa tämän elämän.
Ymmärrän paremmin sitäkin, että en esimerkiksi pystynyt nauttimaan hellyydestä ja hellän arvostavasta kosketuksesta, koska minulle fyysistä nautintoa tuottava seksi oli pahoinpitelyä ja ylitsekävelemistä. Tämä aiheutti pitkäaikaisessa suhteessa paljon hämmennystä, mies tunsi itsensä vääräksi ja hirviöksi, koska hänen kosketuksensa oli minulle monesti niin vastenmielinen. Rakastin miestäni, mutta kokemus jökötti meidän välissä ahdistavana, täysin käsittämättömänä. On ollut karmeaa tajuta, että rakastaminen ihminen on haavoittunut tästä kokemuksesta, jota olen joutunut kantamaan itse. Sitä alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, mitä kaikkea se on itselle sitten tehnyt.
ainakaan välttämättä haluis edes tietää, jos naista on käytetty seksuaalisesti hyväksi, tai raiskattu, tai mitään muutakaan.
Mun mielestä noi kyseiset asiat on sellasia joita käsitellään ja ne käydään läpi ystävien, muiden läheisten ja/tai ammattilaisten kanssa, ei sen naisen miehen kanssa.
asiaa ei saisi jakaa elämänsä tärkeimmän ihmisen- sen miehensä kanssa? Outoa olisi salata noin iso ja vakava asia.
Miksi et haluaisi siitä kuulla? Miten se vaikuttaisi suhtautumiseesi?
Se on kuitenkin vaikea asia samaistua, jos ei (onneksi) itse ole sellaista kokenut. Ottaen huomioon, että ihmisillä on olemassa kaikenlaisia fantasioita, etäisen asian voi sitten nähdä väärin sitäkin kautta. Tietenkin paljon riippuu siitä, miten ja miten yksityiskohtaisesti asiasta kertoo. Voihan sitä sanoa, että on joskus tullut hyväksikäytetyksi, mutta turha sitä on ruveta kuvailemaan että missä, mitä oli päällä, miten se tapahtui yms. Sen luulis riittävän, että kertoo, että hyväksikäyttöä on tapahtunut ja millaisia ongelmia se on jättänyt...
Mutta kuitenkin, psykologi, psykiatri tms. terapeutti se on oikea ihminen, jolle kertoa tuollaisista vaikeista henkilökohtaisista asiosta ja joka niiden käsittelyssä ja ylipääsemisessä auttaa, ei niinkään miesystävät.
pelko siitä, että kaataa kaiken päällensä saaneen paskan mun niskaan.
En huomannut tuota. Ei pedofiliassa yhtään mitään kiihottavaa pitäis olla.
nyt mä tajusin riläksinkin (aluksi ihan älyttömältä vaikuttaneen) kommentin. Ei sitä asiaa kannata eikä voi miesystävän kanssa terapoida.
Mutta kyllä se mun mielestä saa luvan tietää, halusi tai ei. Terapiat on silti muualla.
Miltähän miehestä rupeis tuntumaan sellainen suhde, jossa on naisen terapeuttimiesystävä?
että se kertoo, niin voit itse päättää otatko haasteen vastaan.
Kivempi niin, kuin että kuuden ja puolen vuoden kaaoksen, asuntolainan ja kahden kersan jälkeen nainen ilmoittaa, että yks pikku detalji. Joo, tää mun ongelma ehkä johtuu siitä, mut en vaan tullu kertoneeks.
miestä saa käyttää terapeuttinaan, mutta kyllä mun mielestä asiasta pitää pystyä puhumaan miehen kanssa. Sitä en ymmärrä, että naisen pitäisi vaieta ja olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan!
on perseestä. Eikä mikään parisuhde.
ei sil kuuden ja puolen vuoden jälkeen ole enää väliä, jos niin kauan pysyy yhdessä tietämättä, ni sillo se asia on naisen osalta jo käsitelty.
Niin, sitähän mä olen miettinyt, että aika harva mies on enää mua varten, koska olen kokenut tämän. Harva mies näkee minut viehätysvoimaisena enää sitten, kun todellinen huonommuudentunteeni on paljastunut. Harva sellaista ymmärtää.
Ongelma on siinä, että kun asiasta ei puhu, mies kuvittelee itse aiheuttavansa oireet, jotka johtuvat tästä kokemuksesta.
Olen nyt suhteessa, joka on eheyttänyt minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu. Tämä mies vaikuttaa myös jollakin tapaa kiihottuvan ajatuksesta, että lapsi on kiinnostunut seksuaalisuudesta ja jostain puhtaudesta ja naiivisuudesta, mitä lapsen kiinnostuksessa on.
Mutta hän ilmeisimmin pystyy pitämään käytöksensä kurissa silloinkin kun on hyvin kiihottunut, mikä on minulle enemmän kuin terapeuttista. Tällä ihmisellä kylmä järki ja ajattelu toimii, vaikka hän tuntisi hyvin seksuaalisia tunteita. Seksin aikana mies tietenkin ajattelee myös vaistojensa pohjalta, mutta hänen kanssa minulla ei ole turvatonta tunnetta, että hän haluaisi kävellä ylitseni. Nyt kun asiaa ajattelen, luulen tämän johtuvan siitä, että hän tietää taustani ja lienee ottanut asiasta selvää.
Mutta, mikä on mahtavaa, hän ei myöskään pelkää kokemustani, vaan pitää minua edelleen toimintakykyisenä, pitkälti ihan normaalina naisena. :) Se on hänelle jotenkin kokemus muiden joukossa, jolla on jälkiä, mutta joka ei määrittele sitä, kuka olen. Ensimmäistä kertaa elämässäni nautin hellyydestä ja alan vähitellen tuntea itseni sieväksi ja arvostettavaksi. Tuntuu tavallaan niin kuin vasta alkaisin elämään.
siinä oon eri mieltä, että mun mielestä asiasta kerrotaan. Eikä se nyt mikään tabukaan saa olla, jos tuleekin kommentoitavaa.
Mutta sitten jos istutaan kahvipöydässäkin nokikkain pohtimassa tapahtumia ja puolet jutuista on "asian työstämistä", niin sehän on oikeastaan ihan perverssi parisuhde. Kun ei se oma mies enää ole mies vaan joku helkkarin terapeutti ja tunteensiirto-objekti samaan aikaan, sehän menee ihan ******
missä määrin haluat käsitellä ongelmaa juuri miesten kanssa?
Ei en ole relaksin kanssa ollenkaan samaa mieltä siinä, että asiasta ei pitäisi kertoa. Tuli vaan mieleen, että mitä jos se, mitä olet pitänyt ratkaisuna, on ollut "oirehdintaa"? Kuten ennen yliseksuaalisuus, niin nyt tarve puhua asiasta miesten kanssa?
Kunhan ehdotin, älä hikeenny.
Tähän hyväksikäyttökokemukseen liittyy oman ruumiin reaktiot, jotka tuntuivat fyysisesti hyviltä, samalla kun ne herättivät kauhua ja joista sitten seurasi alue itsessä, jota ei voinut isälle eikä äidille kertoa (hyväksikäyttäjä oli vanhempi, itse hyväksikäytetty lapsi). Se alue oli monta, monta vuotta, itseasiassa kymmenen vuotta täysin käsittämätön osa itseä, jotain niin noloa, että sitä ei pystynyt edes myöntämään itselle. Se jotenkin koversi sisältä päin ja söi itsetuntoa. MIten siinä olisi voinutkaan tuntea itseä, kun se oli niin häpeällistä ja rumaa, mitä itse oli kokenut.
Mutta siis, parisuhde on ainoa paikka, jossa toista kosketetaan intiimisti. Mielestäni parisuhde toimii terapeuttisesti, vaikkakaan se ei saa muuttua suhteen ainoaksi funktioksi. Hyvä suhde on tasapuolinen ja terve, mutta kykenee joustamaan molempien vajavaisuuksissakin. Empatia ja hellyys eheyttää.
On niin erilaisia tapoja käsitellä tätä suhteessa. Ei sellainen epämääräinen kipuilu ole ainoa tapa. Kun asiaa on itse käsitellyt johonkin asti, alkaa jo tietämään, mikä toisen käytös auttaa. Ja jos vielä muistaa, että vaikka on kokenut kovia, elämä jatkuu tässäkin hetkessä ja toisenkin ihmisen tarpeet ovat yhtä tärkeitä kuin omat, niin kyllä tätä asiaa on mahdollista käsitellä.
mä kyl sanoin, että en välttämättä haluis tietää. Jos suhde muuten kunnos olis, ja nainenkin olis asiasta jo ylipäässyt, ni ei se suhde siihen asiasta kertomiseen kaatuis.
Siis, jos sitä asiaa pitäis alkaa naisen kanssa puimaan vielä, ni emmä jaksais. Loppuis kaikki hauskuus koko yhdessäolosta.
ongelmaa ole, jos se sekä sinusta että miehestä on ok.
Niin ja totta tuo, minkä unohdin. Ruumiillisuus. Terapeutin kanssa voi kyllä puhua mutta ei muuta.
Silti mietin -älä taaskaan hikeenny- sitä mahdollisuutta että kyseessä olisi roolien ja rajojen sekoittuminen.
Jos isälle ja äidille ei voi kertoa, jos mies johon virallisesti luotetaan ei olekaan luotettava, kaikki on oikeasti jotain ihan muuta kuin julkinen versio ja ihmiset jotain muuta mitä heidän pitäisi... niin sitä mietin että oletko saanut nyt aikuisena roolijaon toimimaan, mikä on kenenkin asia ja missä rajoissa kukakin pysyy?
Ja sinulle lapsena sanotaan päin naamaa että se mikä on totta ei sitten ole totta, ja sinä toivot että olisi mahdollista että se ei olisi totta ja yrität itsekin uskoa sen? Alkaa päätä vääntää :/
Kyllä tuossa voi olla perää.
Itseasiassa luulen hyvinkin, että minun puolellani on jotain fiksaatiota herättää miehissä ylenpalttisesti seksuaalista kiinnostusta. Tai on ollut, se on muuttunut aika paljon. Ehkä ongelma on se, että olen edelleen tekemisissä miesten kanssa, jotka ovat nähneet aikaisempaa käytöstäni.
Mutta kuitenkin, myös aikaisemmin, osa käytöksestäni on ollut itsellenikin vastenmielistä. Jotenkin olen kokenut, että ristiriitaisuus on kiinnostavaa miehistä. Se, että itse näkyvästi kärsin omasta ylikorostuneesta seksuaalisuudesta, tulkitaan jotenkin ihan väärin, koska taustoja ei tiedetä tai ei haluta tietää. Ja vaikka ne arvattaiisinkin, jokin muu selitys nyt vaan on hauskempi, kuten jokin kiero naisen oikea seksuaalisuus, jota on vuosituhansia peitelty ja tässä naisessa se nyt vihdoin on näkyvää.
Olen halunnut käsitellä asiaa miesten kanssa, koska heidän empatiansa lienee se, mikä minua eheyttää.
tiäkkö, tuo kuulostaa jotenkin... no vähän lievennetty versio siitä yliseksuaalisuudesta ja seksuaalisen huomion hakemisesta.
Oletko ihan varma että miesten empatia eheyttää? Putoaisiko sulta leuat sijoiltaan, jos joku mies yksi päivä sanoisikin sulle, että kuule, sä oot kokenu tosi rankkoja ja kunnioittaakseni sua ja sun reviiriäs ja sun yksityisyyttäs mä en halua keskustella mistään seksuaalisuuteen liittyvästä sun kanssa? Putoaisiko? :)
- Koska tolla lailla todella empaattinen ja rajansa tietävä mies tekisi.
Miehillä on rooleja, joihin ei kuulu seksuaalisuus. Isä tai "oikeasti kiltti" setä tai mikä tahansa. Joo, miehiä varmaan kiinnostaa kun sä setvit tuota juttuas niiden kanssa, ja empatiakin on varmaan ihan aitoa, mutta kun ihminen ei aina itsekään huomaa kaikkea.
Meinaan että tässä onkin taas käynyt se sama, mistä kaikki lähtikin: sinua käytetään hyväksi. Koska nämä miehet joilta saat empatiaakin, kokevat sinua kohtaan samalla jotain seksuaalista. Roolisekasotkua!
Mä varmaan rupeaisin itkemään, jos joku mies sanoisi mulle noin, ihan vaan helpotuksesta, jota tuntisin. Kyllä, luulen, että se tekisi hyvää. Miksi kukaan mies ei tajua tätä todellisuudessa!!
en usko ne pystyy asettumaan niin pitkälle sun asemaan. Tai ehkä jotkut pystyy... mutta liikut liian epämääräisten ja ei-rajauskollisten miesten kanssa. Olet tottunut häilyväiseksi, koska siihen sinut on pakotettu, ja vääränlaiset miehet osaa käyttää sitä hyväkseen.
niin siis gekko on nainen kaikesta huolimatta.
siis, että miehet kiihottuvat hyväksikäyttötaustasta? En oikein jaksa uskoa, että mikään selvä enemmistö kiihottuu pedofiliasta.
Tuota, voihan olla vaikea erotella, mikä olet sinä ja mikä on hyväksikäyttötaustasi. Ne ovat kaksi eri asiaa; voi olla että miehet kiihottuvat ainoastaan sinusta mutta sitä rajausta on vaikea nähdä.
Tai ehkä niille empaattisille älypäille on tullut mieleen, että nyt pitää äkkiä osoittaa jotenkin, ettet inhota niitä tai mitään, ja ne sen takia ovat kimpussasi.
Sekin vielä, että ihmisellä voi joskus olla taipumus hakeutua aina uudestaan ja uudestaan samankaltaisten ihmisten (tai miesten) seuraan. Siitä olet kai kuullut?
Sulla on nyt päinvastaisia kokemuksia, mutta omasta puolestani sanon, että ajatuskin minkään asteisesta mielihyvästä tai kiihottumisesta on täysin vieras.
Mies tuskin pystyy asiaan kunnolla samaistumaan: arkielämässä miehet tuskin koskaan siihen törmäävät, ellei lapsena ole jotain tapahtunut. Se ei kuulu samalla tavalla miesten elämän ongelmiin, kuin naisilla ilmeisesti kuuluu.
Se, ettei pysty täysin samaistumaan, ei mun mielestä kuitenkaan sulje empatiaa, osallistumista ja jakamista pois. Mies tekee sen sitten omasta kokemusmaailmastaan käsin, sen jakamisen. Naisen mielestä varmaan aika rajoittuneesti. Mutta ei siihen pitäisi kuulua mielihyvää tai kiihottumista toisen ihmisen onnettomuudesta.
Välillä kyllä hävettää miessukupuolen edestä. Parisuhteissani olen törmännyt siihen, että oikeastaan kaikilla naisilla on kokemuksia joko lapsuuden aikaisesta hyväksikäytöstä, raiskauksista tai sen yrityksistä.
Ei siihen osaa mitään sanoa. Välillä on vaikeaa olla ylpeä miehuudestaan.
että omalla naisellasi olisi vastaavanlaisia kokemuksia, niin haluaisitko niistä tietää vai olisiko parempi että hän salaa asian?
"Parisuhteissani olen törmännyt siihen, että oikeastaan kaikilla naisilla on kokemuksia joko lapsuuden aikaisesta hyväksikäytöstä, raiskauksista tai sen yrityksistä."
Kuulostaa paljolta. Olisiko mahd. että ainakin osa on hakenut empatiaa ihan keksityillä tarinoilla?
ole niitä koskaan salanneet, sen verran paljon olen kuullut. Mun mielestä se on ollut myös itsestään selvää, että he kertovat ja minä kuuntelen.
Ja edelleen haluan tietää. Parisuhteessa ei pitäisi olla salaisia huoneita, ei pieniä eikä isoja, ei valkoisia eikä mustia.
ja oletetaan että olet 13. Pue päälle minihame niin huomaat, kuinka moni kuuskymppinen setä jaksaa vihellellä perääsi ja heilutella kättään auton ikkunassa.
Annos realismia, ole hyvä.
Ei ole mahdollista.
yksikään nainen hakee empatiaa keksimällä insesti-stooria!!! Ehkä tämä Ukko vetää tietynlaisia naisia puoleensa,sitä en tiedä, mutta kyllä empatiaa haetaan jollain muulla keinoin!
tämän ja kahden edellisen sivun aloituksia, niin pitäisi muistua hyvinkin äkkiä mieleen, miten koko ajan ollaan panemassa tätä ja tuota ja onko joku seksikäs vai ei.
Sitten kun joku ilmaisee olevansa vasten tahtoaan kohde, niin joku nero keksii että sen on oltava kauhean harvinaista, ja naiset ovat itse keksineet sen.
Näen tässä vähän ristiriitaa.
Tuossa viestissä oli? En mä voi viettää päivääni 13-vuotiaana tyttönä. Tarkoitit kai, että minun pitäisi uskoa sinua, vaikken itse ikinä ole nähnyt 60-vuotiaiden miesten heiluttelevan käsiä autojen ikkunoista pikkutytöille, paitsi omille lapsenlapsilleen, sukulaisten lapsille, naapureiden lapsille ja lapsille, jotka heiluttelevat eka. Eivät kaikki miehet ole pedofiilejä. Elä itse päivä miehenä.
sori nyt vaan sullekin. Pedofilialla ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, että joku räkänokkateini kirjoittelee panemisesta anonyyminä tällä palstalla saadakseen huomiota.
etkä ukkoa niin sitten tämä keskustelu on varmaan niin sanotusti turha.
osaatko antaa jonkun luvun, kuinka monta prosenttia naisista TAI MIEHISTÄ on lapsena kokenut seksuaalista häirintää tai pahoinpitelyä? Ja sanotko vielä prosenttien jälkeen, että varsin pieni luku, ei tuo ketään haittaa?
Kenellä kokemuksia lapsuuden aikaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonkun muun on taksikuski yrittänyt raiskata matkalla bnbarista kotiin, joku muu on raiskattu bileissä, kun on ollut niin kaatokännissä, ettei ole pystynyt panemaan vastaan.
Eritasoisia kokemuksia. Mutta se on jotenki oireellista, että mun neljästä pidemmästä seurustelusuhteesta vain yksi nainen ei ole kertonut mitään kokemuksia jonkunasteisesta seksuaalisesta väkivallasta. Myös sellaisilta naisilta, joihin mulla ei ole ollut suhdetta, olen muissa yhteyksissä saanut kuulla kokemuksia.
Mun mielestä tuo, että minä vetäisin puoleeni tietynlaisia naisia kuulostaa enemmän siltä, että yrität järkeistää pois sen vittumaisen tosiasian, että tosi iso osa miehistä syyllistyy seksuaaliseen rötöstelyyn. Oletko mies? Onko sun vaan vaikea ajatella, että miehet jossain määrin ON sikoja?
vaan ei-toivotusta seksuaalikohteeksi joutumisesta.
Jos meinaat alkaa änkätä, että sotken asioita, niin yritä hieman keskittyä.
"ja oletetaan että olet 13. Pue päälle minihame niin huomaat, kuinka moni kuuskymppinen setä jaksaa vihellellä perääsi ja heilutella kättään auton ikkunassa."
Sä näet pedofiilisetiä joka puolella. Jos vanhempi rouva vilkuttelee lapsille, tuskin päässäsi käy ajatustakaan, että seksiähän se haluaa pikkulasten kanssa. Mitään seksuaalisia viheltelyjä en ole kuullut.
olla tyttöjä ja naisten asujen niukkuus on aina ollut suurta muotia.
Ilmiö ulottuu koko kulttuuriin ja äärimuodossaan se on esim. pedofiliaa.
Kiva ettet ole koskaan joutunut ahdistelun kohteeksi. No, minä olen. Onneksi meidän ei tarvitse kinata keskenämme, vaan tutkimuksia ja prosentteja on olemassa meistä riippumatta. Tutustu niihin. Hyvää jatkoa.
Amerikkalaisista naisista on tilastollisesti vähemmän kuin yksi prosentti (muistaakseni alle puoli prosenttia) raiskattu ja USA:n populaatiosta 12-13% on mustia joilla on 2-4 kertaa suurempi riski syyllistyä raiskaukseen kuin valkoisilla.
Että ei ole enemmän hävettävää kuin naisillakaan.
nuorempana erääseen naiseen ystävänä. Tulimme aika hyvin juttuun ja hän kertoi joutuneensa aiemmin raiskauksen uhriksi siitä oli jo joitain vuosia, mutta se tietysti vaikutti edelleen. Hän oli ymmärrettävästi epäluuloinen kaikkia miehiä kohtaan. Minulle tuli silloin jotenkin voimakas halu saada hänen uskomaan, että kyllä useimpiin miehiin voi luottaa, tai ainakin minuun.
Homma meni kuitenkin överiksi kun aloimme tapailla usemmin ja suhteemme alkoi näyttää jo hieman seurustelulta. Hänelle se se oli kaiketi liikaa ja hän halusi pysyä vain kaverina mieelummin. En itse myöskään ajatellut mitään seurustelusuhdetta syntyvän, mutta koin jotnkin hänen sanomisensa loukkaavana, joten ehdotin koko homman unohtamista. siihen se sitten jäi, tosin tulin parin viikon päästä toisiin ajatuksiin, sillä tajusin sen kaverisuhteen olevan sen mitä molemmat oikeasti haluaa, joten otin yhteyttä häneen. Hän ymmärsi yhteyden ottoni väärin, siis luuli minun haluavan seurustelusuhdetta, joten katsoin parhaaksi luovuttaa.
Olen vuosia myöhemmin tavannut hänet pariin otteeseen, hän on mennnyt naimisiin ja saanut 3 lasta ja hyvin tuntuu nykyisin menevän, joten hän on kaiketi oppinut luottamaan ainakin yhteen mieheen.
koko keskusteluun muuten enkä ottaa kantaa mihinkään, mutta mieleen tuli jotain. AP haluaa siis kertoa miehelle juurtajaksain mitä on tapahtunut, siis oikein avautumalla. Näin olen käsittänyt. Oikaiskaa jos olen ymmärtänyt jotain väärin.
Itse olen tehnyt elämässäni teon jota en voi antaa itselleni anteeksi. Yritin jatkaa normaalia elämää, mutta minulla oli tapana kertoa tekoni kaikille tapaamilleni ihmisille. Oli kyseessä mies tai nainen, työkaveri tai treffit.
Olin aivan rikki lopulta. Ihmiset suhtautuivat minuun todella ikävästi, ja koin paljon kiusaamista kertomani teon takia. Sitten jouduin lähes vahingossa psykologille, joka oli viisas mies. Hän sanoi minulle jotain jota en ikinä unohda: kerrot tekoasi kaikille koska yrität saada anteeksiantoa teollesi kaikilta, kun itse et voi itsellesi anteeksi antaa. Näin se, mitä kuvittelin rehellisyydeksi, paljastui itsekkyydeksi ja narsismiksi. Kuvittelin oikeasti että kaikkien kuuluu tietää mitä olen tehnyt, ja tuntea empatiaa minua kohtaan koska kärsin.
Tänä päivänä armahdan muut ihmiset ja annan heidän tuntea minussa sen osan mitä he itse haluavat tuntea. En laita heitä kantamaan kamalia tekojani. Miessuhteita ei tosin ole tällä hetkellä, mutta on ollut, ja siinä olen ollut rehellinen, mutta asiasta kertoessani olen myös sanonut että taakka on omani eikä toisen kannettava, eikä toinen voi tehdä mitään asialle. Jotkut ovat lähteneet saman tien ovet paukkuen, yksi jäi. Hän korvasi kaikki lähteneet monin kertaisesti.
En jaksa mitenkään uskoa että miehet jotenkin kiihottuisivat yleisesti kokemuksistasi, tai sitten vedät puoleesi vain todella sairaita yksilöitä. Sekin on mahdollista, ja sinun täytyy itsellesi tehdä selväksi mistä se johtuu. Siihen että sanon näin ei sitten liity mitään syyllistämistä, vaan vedän itsekkin puoleeni aivan tietyn tyyppisiä miehiä, olen sen tiedostanut ja yritän päästä tästä eroon.
Olisi liian kova työ olla terapeuttina koko ajan sellaiselle hyväksikäytön kokeneelle naiselle. Ja olisi pelottavaa kohdata hyväksikäytetty nainen. Koska tuntuu että juuri tuolla tavalla he epäilevät ja syyllistävät että muka tuntisi jotain omituista mielihyvää tms. Varmasti suuttuisi jos kyselis edes jotain että mitä tapahtui, niin heti nainen syylistäisi. Voi olla että olisi jonkinlainen erilainen olotila ja tunne sekä ajatukset jos sellaisen naisen kohtaisi.
Olen kokenut, herätti jonkin verran sääliä ja harmistusta, tuli myös tavallaan jonkinlainen pieni "sydämen sulkeminen" kyseistä naista kohtaan. Varmaan siksi, etten muutenkaan tuntenut häntä kohtaan romanttisia tunteita. Ehkä vähän siksikin, etten tiennyt oliko se totuus, vaiko vaan sairasta lätinää. Luultavasti se oli totuus.
Mitä tulee toisen kokemusten ymmärtämiseen, niin ainahan voi jeesustella ymmärtävänsä, mutta eihän kukaan voi mitenkään tietää tai ymmärtää mitä toinen on kokenut, jos hällä itsellään ei ole omakohtaisia kokemuksia.
Vaikea sanoa olisinko jotenkin oman miehisyyteni vanki, ehkä jossain määrin olisin, mutta luulisin että eniten asiaan vaikuttaisi se, miten ongelmainen nainen itse olisi. Sillä siitähän se pitkälti varmaankin olisi kiinni, meinaan jos nainen ei niin sanotusti olisi sinut menneisyyden kanssa, niin eikö olisi melko todennäköistä että hän alkaisi oirehtia minun seurassani, koska olisin mies? Mitä siinä tilanteessa miehen pitäisi sun mielestäsi tehdä? Olla ja ymmärtää, tuntea empatiaa? No, miksei, mutta en usko että homma toimisi ellei nainen yrittäisi olla mahdollisimman avoin käyttäytymisensä suhteen.
Pystysinkö olemaan parisuhteessa lapsena hyväksikäytetyn naisen kanssa, niin miksen. Mutta jos suhde olisi selkeä terapiointisuhde sen sijaan jotta se olisi parisuhde, niin eihän siitä varmaankaan mitään tulisi. Enkä usko sellaisen vaihtoehdon tulevan kysymykseenkään, että nainen olisi sulkeutunut menneisyytensä kanssa. Minusta ei yleisemminkään ole olemaan sellaisen ihmisen kanssa joka selkeästi pitää "juttuja" sisällään, jonka silmistä näkee että nyt lasketellaan ympäripyöreyksiä, tmv. Enhän tuntisi ihmistä ollenkaan.
Kiinnittäisin kirjoituksessasi huomiota siihen että et missään vaiheessa selvästi sano koskaan kertoneesi kenellekkään miehelle hyväksikäyttökokemuksistasi ja kuitenkin jollain tavalla jota et sen koommin perustele uskot että miehet voisivat jotenkin kiihottua siitä. Kuulostaa aika harhaiselta.
Tietysti nämä on herkkiä asioita ja vaikea voi olla selittää mutta nyt ajattelit kysyä asioista miehiltä ja miehet reagoivat loogiseen ja selkeään kirjoitukseen jota voi mielekkäästi analysoida. Sinun kirjoitustasi ei sikäli ole helppoa lähestyä. Pikemminkin se näyttää olettavan että miehet olisivat jokin lauma joka voi samaistua poikkeavasti käyttäytyvän miehen ajatuksiin ja kertoa mistä on kyse. Ja niin ei välttämättä ole.
"Olen miettinyt, että onkohan miehen koskaan mahdollista täysin ymmärtää naisen kokemusta siitä, miltä hyväksikäyttö on tuntunut ja mitä se jättää jälkeensä? Voiko mies tuntea empatiaa vai onko hän oman miehisyytensä "vanki" tässä suhteessa?"
Onkohan naisesta koskaan mahdollista täysin ymmärtää miltä miehestä jokin hyväksikäyttö tai ahdistava kokemus on tuntunut? Aika laaja kysymys kumminkin puolin. Mitä tarkoittaa olla miehisyyden vanki? Kuulostaa siltä että ajattelet hyväksikäytön olevan jotain joka tapahtuu naisille miesten puolelta eikä molemminpuolinen asia.
-
Ihan varmasti on mahdollista tuntea empatiaa mutta siinäkin on erilaisia herkkyysasteita. Jotkut miehet imevät itseensä kaiken mitä nainen kertoo ja saattavat jopa inhota itseään väärin perustein kun joku mies on ollut paha. Toisia taas suurempi tunteilu,itkeminen yms. voi järkyttää ja kummaksuttaa ja myös loukata varsinkin jos siihen liittyy jotain vihjauksia että "miehet tätä,miehet sitä" tai ilmaisun laatu on sitä luokkaa ettei miehen ole siitä mahdollista saada ollenkaan kiinni,eikä etsiä mitään ratkaisuja.
Niin ja sitten jos pitää miettiä miltä se minusta tuntuisi jos naiselle olisi niin käynyt. Noh,en nyt varmaan suoraan alkaisi surkuttelemaan asiaa koska siitä on niin pitkä aika mutta varmaan kyselisin asioita varovasti ja sitten katsoisin haluaako nainen jotakin apua siihen asiaan,jos sitä on edes mahdollista antaa.
Ja ihmisten näkemykset siitä mitä 'lapset' tarkoittaa vaihtelee. Jos kyse olisi jostain esim.13-vuotiaana tapahtuneesta seksuaalikokemuksesta vaikka minun ikäisen kanssa minkä nainen tulkitsee tapahtuneen hänen parhaita intressejään vastaan niin sitten suhtautumiseni olisi kyllä erilainen kuin jos kyse olisi jostain lapsuuden insestitapauksesta tms.
..vaikka oma tapaukseni tapahtui, niin kuin aiemmin kirjoitin, 9-vuotiaan ja teinin välillä. Seksuaalinen hyväksikäyttö määritellään niin, että kehitystasoltaan pidemmällä oleva käyttää kehittymättömämpää hyväksi. Ellet nyt ole täysin infantiili ihminen, sinun ja 13-vuotiaan suhde on seksuaalista hyväksikäyttöä.
Psykologisesti ihminen on kehittymätön päättämään omasta seksuaalisuudestaan n. 15-16-vuotiaaksi asti, jolloin ihminen on fyysisesti suurinpiirtein kehittynyt ja henkisesti yleensä muodostanut jonkinlaisen vastuuntunteen. Tämänkin jälkeen nuoren ja häntä reilusti vanhemman ihmisen suhde on nuoren kehitystä uhkaava, hänen sosiaalisille suhteilleen vahingollinen ja aivan älyttömän herkästi manipulatiivinen. Mielestäni on raukkamaista puuttua itseään reilusti nuorempien ihmisten seksuaalisuuteen.