Noin vuosi sitten tapasin tän palstan kautta uuden mieheni. Suhde on kestänyt ja yhteinen tulevaisuus on edessä. Rohkaisuksi muillekin, hyvää kannattaa etsiä ja odottaa, sopivan kyllä erottaa, kun se tulee kohdalle. Paljon voi toki sattua kohdalle muitakin tuttavuuksia, ystäviä ja juttelututtuja. Kaikille hyvää ja onnellista tulevaa uutta vuotta!
Onnistuakin voi tällä palstalla
hyvin kävi
203737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Luulin kivan löytäneeni mutta toinen sitten kuitenkin halusi jatkaa vielä sivuilla etsimistä.
Näin kait siinä käy kun toinen vaan löytää, ruoho on muualla luultavasti vihreämpää
Tutustuin mieheen muutaman viikon viestittelemällä ja soittelemalla... tavattiin ja sovittiin heti ettei heti heittäydytä yhteen, vaikka molemminpuolisia fiiliksiä olikin... vaan katsellaan edelleen ympärillemme... Se oli ISO virhe!!!!!!
Jatkoimme erittäin tiivistä yhteydenpitoa ja sitten yhtenä päivänä otin "meidät" puheeksi... luulin tyhmänä, että molempien tunteet ovat sillä mallilla, että muut voisivat jäädä ja vain me olisimme jatkaneet (mulla ei muita enää ollut, olin ne jo heivannut, koska omat tunteet miestä kohtaan olivat erittäin voimakkaat!).
No, sainkin kuulla että hänellä on joku muukin!!!!!!
En muista sen jälkeisestä noin viidestä- 10:stä minuutista yhtään mitään... menin lähes shokkiin... sitten ryhdistäydyin ja olin kuin ei mitään ja vasta miehen lähdettyä romahdin totaalisesti...
Olen koittanut olla suht normaalin myöhemminkin, mutta ollut mikä ollut... ei ole mulla enää siihen mieheen mitään "asiaa"! Yhteydenpito loppui vähitellen...
Ja minäkin luulin elämäni uroksen löytäneeni!! Sydän on nyt "rikki revitty" ja itku on osana lähes jokaista päivää...
Treffi sivut saavat jäädä minun osaltani...
Toivottavasti olen vain pisara meressä, eikä näitä kohtaloita löydy kovin montaa lisää... niin myönnän kyllä, että voihan näin käydä live maailmassakin, mutta näillä sivuilla taitaa vaan olla huomattavasti helpompaa ja joillakin taitaa nousta imartelut ns. hattuun!
kuulla, että jollakin on positiivista kerrottavaa, vaikuttaa siltä että täällä suurimmalla osalla on vain ikäviä kokemuksia - valitettavasti.
Onnellista uutta vuotta teille!
Ehkäpä onnen soturit ei ole täällä kirjoittamassa kokemuksistaan, ovat löytäneet toisensa joko täältä tai sitten toisaalta. Näin ollen palsta saa negatiivisen luonteen. . .
kellä onni on ,sen kätkeköön...uskoisin,että ne jotka löytäneet poistuvat sivuilta(jonka uskon olevan ainut vaihtoehto,sen onnen säilyttämiseen)ja jäljelle jääneet ovat niitä jotka eivät ole vielä löytäneet tai haluavat jatkaa tapailuja.
Mihin tuo vanha kulunut sananparsi muuten perustuu? Eikö siitä onnesta pitäisi kertoa nimenomaan toisille, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Tietysti joukossa on aina myös niitä kateellisia, jotka haluavat toisille vaan pahaa.
Täällä on kuule satoja eri keskusteluaiheita, jos et ole huomannut. Jotkut kirjoittaa täällä talousaiheista, jotkut kissoista ja koirista, jotkut lapsista, jotkut tunteista jne.
Miksi toisia ei saisi kannustaa eteenpäin? Itsellänikin meinasi loppua usko yhdessä vaiheessa, mutta kannatti jatkaa, ja löysin sen oikean. Tuki/kannustusjoukkoja oli minullakin sen oikean etsimisessä. Heistä oli apua, kiitos heille!
Löysin Suomi24 treffeiltä ihanan miehen, yhdessä ollaan ja tulevaisuutta suunnitellaan :) Itse panostin lähinnä kuvattomiin profiileihin, enkä näihin "ammattideittailijoihin" joilla oli sata kuvaa edestätakaaistuumakaa ja profiilin mukaan niin akateemistavarakstahuumorintajuista. Ei tollasten viesteihin jaksanut vastata, sitä samaa pinnallista lässynmussunlässyn; "Moi, oletpa kaunis! Haluan tutustua, kirjoitapa jotain itsestäsi." Kyllä sen oikeasti huomaa, kuka on oikeasti oman tyylinen, aito, mukava ihminen..(se on tää kuuluisa "se jokin", jonka olemassaoloon jotkut eivät tunnu täällä uskovan ;))
Kahvilla kävin ja tutkasta huolimatta oli pettymyksiäkin; löytyi pituutensa 20cm valehdellut, ikänsä 10 vuotta valehdellut jolta mm. puuttui hampaita, sm-leikkeihin mieltynyt (kertoi sen heti käsipäivää jälkeen), allerginen asianajaja, joka olisi halunut ostaa minulle uudet vaatteet ennen syömään menoa ja valitti, että haisen (tulin kahvittelemaan suoraan tallillta ;D), ihan ok mies, joka unohti mainita 2:sta lapsestaan (asuivat vielä hänen luonaan), vanhempi mies joka yritti "ostaa" minut näyttämällä kuvia Volvostaan, hienosta ok-talostaan jne. jne. ja halusi napsia kuvia minusta, että voisi tehdä tuttunsa kateellisiksi ja kertoi miten on haluaa itselleen kauniin, nuoren naisen (ööhh..ja tämä oli oikeasti vaikuttanut tosi mukavalta tapaukselta ennen tapaamista..että näin)... Kaikki em. olisivat halunneet vielä tavata ja kiltisti istuin kahvilla jokaisen kanssa monta tuntia, jutelleen, tutustuen...ihan mukavia ihmisiä ja onnea heille etsintään, mutta kun ei kolahtanut niin ei voi mitään.
Sitten vaan kolahti, vaikka mies oli tosi ujon ja hermostuneen oloinen, puheli ihan kummia, tuijotti kahvikuppiinsa ja tuntui pelkäävän mua ..mutta jotenkin eka tapaamisen jälkeen jäi juttu vaivaamaan, tavattiin pian toisen kerran ja kummat jutut jatkuivat, mutta siellä sun täällä pilkahti merkkejä aivan ihanasta ihmisesti, jonka kanssa tuntuu olevan päivä päivältä enemmän yhteistä...oikeassa olin ja en usko, että olisimme muualla voineet kohdata. Kiitokset tälle friikkisirkukselle, että törmäsimme :)
Huoh, viimeinen kappale kuulostaa niin romanttiselle. Kävisipä kaikille yhtä hyvin. Joskus käy vähän kateeksi :)
Suomi24:n kautta löysin rakkaan v 2006. Noin vuoden verran etsin täältä. Tapasin livenä yhdeksän kanssa, kymmenellä kerralla tärppäsi.
Hänellä ei ollut profiilitiedoissa valokuvaa. Profiilissa olevasta tekstistä sain hänestä hyvän, fiksun kuvan.
Kolme kuukautta kirjoiteltiin aluksi viestejä, sitten soitettiin kerran, ja tavattiin. Kuukauden päästä ensitapaamisesta asuttiinkin sitten yhdessä.
Puolen vuoden päästä mentiin kihloihin Thaimaan Koh Samuin saarella. Kosin valkoisella hiekkarannalla illan hämärässä palmun alla. Sytytin kynttilän, polvistuin, kaivoin taskusta kihlasormuksen ja suudeltiin :)
Tämän vuoden alussa saimme rakkaan lapsen.
Molemmilla on samanlainen huumori. Sovitaan hyvin yhteen. Eletään yhdessä toivottavasti kymmeniä vuosia.
Ujoudestani voisin sanoa sen, että jännitän joitakin sosiaalisia tilanteita. Käteni tärisevät hieman esim. yhteisissä ruokailutilanteissa, joissa on paljon ihmisiä (sukulaisjuhlat yms.) Saatan joskus jännittää siinä ruokapöydässä niin, etten muista hetken päästä mitä toinen on puhunut.
Puolisoni ei onneksi ole ujo. Hän on aito, mukava. Hän tekee minusta vahvemman, olemalla ja elämällä vierelläni. Rakastan häntä ja hän minua.
Toivottavasti monet löytävät täältä sen oikean. Ei pidä luovuttaa, vaikka ei heti tärppää.
Onnea ja parempaa uutta v 2009 kaikille!
uuskomattoman ihaannaa. olikohan nyt kuitenkin feikkiä. thaimaassa ei ooooo valkoisia hiekkarantoja (herätys)
Hereillä olin silloin, ja nyt.
Chaweng Beachin ranta on valkoista, jos sitä vertaa esim. Yyterin hiekkarantaan. Valokuvissani (tarkisti kirjoitinko totta) ranta näyttää melkein valkoiselta. Jos ollaan pilkuntarkkoja, niin lumenvalkoista hiekkarantaa ei ole missään (paitsi joskus talvella Yyterissä). Hiekkanjyvissä on aina yksittäisiä vaaleanruskeampia kiviä :)
Sovitaan vaikka, että Chaweng Beach on vaaleanvaaleanruskeanvalkoista :)
Lyhensin sanan valkoiseksi.
Olin jo luovuttamassa, mutta jos kerran joitakuita on onnistanut, niin en vielä luovuta sitten minäkään. Tosin tuo treffiuudistus voi hankaloittaa etsintää, en aio kuitenkaan rekisteröityä maksulliseksi=))). Mutta tietenkin, voihan tämänkin viestin lukea joku *HÄN*, joka on jo luovuttamassa, ja kaipaa tosimielellä vesi kielellä kumppania.Tässä huhuilee viiskymppinen yksinäinen naishenkilö sydän toivoa (ei erisnimi=), täys.
Minä treffasin miehen v. 2005 nettipalstalla. Kolme kuukautta etsin oikein urakalla, tapailinkin. Välillä mulla oli kolmet treffit samana päivänä, jopa samassa kahvilassa. Ajattelin katsastaa livenä jokaisen vähänkin kiinnostavan. Ulkonäkö ym ei kiinnosta ollenkaan, ilmeet eleet ja silmät kertoo tuhat kertaa enemmän. Useimmista en ollut nähnyt edes valokuvaa, kännykällä soitettiin että "minulla on punainen pusero ja ruskeat hiukset ja istun tässä ikkunan vieressä..."
Sitten löytyi "se oikea". Meitä yhdisti sama elämäntilanne, saman ikäiset lapset, samanlaiset harrastukset ja saman tyyppinen työkin. Seurusteltiin kaksi vuotta ja mentiin kihloihin. Oltaisiin varmaan muutettu yhteen mutta kun oli siinä iässä nuo lapset että päätimme odottaa kunnes he ovat omillaan. Onneksi. Kolmen vuoden seurustelun jälkeen miehessä alkoi ilmetä sairaalloisen mustasukkaisia piirteitä (aiheetta) jopa veljeäni kohtaan. En saanut olla seurassa, olisi pitänyt olla aina vain kaksin. Mies käytti myös paljon alkoholia, tosin ei siitä mitään haittaa ollut minulle. Ym ym juttuja ja lopetin suhteen ja purin kihlauksen hiljattain. Ja olen tosi onnellinen etten suin päin syöksynyt naimisiin ja avoliittoon.
Nyt on kaivettu vanha ilmoitus naftaliinistä ja katsellaan uutta kaveria.
Minä tapasin myös nykyisen mieheni täällä 1,5 vuotta sitten. Muutama viikko kirjoiteltiin, ja sitten tavattiin ja siitä se lempi leimahti :)
Hassua sinänsä, kun itse olen aina uskonut,ettei tällaisesta voi pysyvää elämänkumppania löytää, ja suhtautunut aika varauksella. Mutta ilman tätä palstaa,en varmasti nykyistä miestäni olisi koskaan tavannut, niin erilaisia ollaan taustoiltamme, mutta sielujen sympatiaa on senkin edestä ;)
Onnea kaikille rohkeille yrittäjille uuteen vuoteen, hyvää kannattaa odottaa! :)
ÖÖ... 1,5 vuoden tuttavuus ei ole pysyvä elämänkumppani ;)
Luottaa sihen, että elämänkumppani löytyi:-). samahan se on missä tapaa, moni menee naimisiin heppoisimminkin perustein. Minä tapailin täällä (ja huom, kirjoitin rutkasti ja pitkästi!) kai viittä miestä. Olin eron jälkeisen miesystävän tavannut täällä hyvin nopsasti, sekin seurustelu kesti kaksi vuotta. Luvan kanssa kun sain tavata muita,kävin kahveilla - kahden kanssa siitä tuli aikas mukava seksisuhde kesäksi;-D. Ja sitten satuin tämän nykyisen rakkaani kanssa yksiin...kaikki oli selvää viimeistään eka tapaamisella, varmaan jo ennenkin . Nyt ollaan oltu yhdessä 2v3kk, rakennettu talo yhdessä, asutaan vuoroviikoin viisi- ja vuoroviikoin seitsenhenkisenä perheenä tässä:-). Eli tämän toivottavasti elinikäisen kumppanini tapasin täällä treffipalstalla:-). Ja ne muutamat muutkin tapaukset olivat varsin onnistuneita, ei sitä voi kieltää;-D!!
Ihanaa lukea muidenkin onnistumisista :).
Itse tapasin viime perjantaina miehen joka vei välittömästi jalat altani. Tätä ennen oltiin muutama viesti vaihdettu treffeillä, mesetelty ja puhuttu kerran puhelimessa.
Käytiin syömässä ja vähän juomassakin ja mies herrasmiehenä tämän jälkeen heitti kotiin ja pussasi. Tässä vaiheessa molemmille oli selvää että tullaan näkemään mahd. pian.
Tuon viime perjantain jälkeen ollaa ehditty näkemään toistemme kavereita, käymään viihteellä& leffassa yhdessä ja puhumaan yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista (mm. vanhempien tapaaminen, ensi kesän lomamatka, lapset).
Kaikki on tapahtunut Todella nopeasti eikä kumpikaan meinata uskoa hyvää tuuriamme ja käsittämätöntä kemiaa ja kipinää joka välillämme vallitsee. Miksi turhaan edes jarruttelemaan suhdetta kun molemmilla on sama fiilis :)
Tätä ennen ehdin tapaamaan kaikenlaisia luusereita ja valehteijoita itsekin mutta paistaa se aurinko risukasaankin, ihan oikeasti. Ei saa luovuttaa vaikka tuntuu että ainoastaan paskaa sata niskaan.
Jotenkin harmillista, että loppuviimeksi niin harva oikeasti täältä löytää jonkun. Kun katsoo noita viestien aloituksia niin suurin osa on varoituksia profiileista tai muuten vain epäonnistuneiden juttujen masentamia valituksia...
Oman kertomukseni voin todeta olevan onnellinen. Löysin täältä miehen vuosi sitten. Kirjoittelimme ensin jonkin aikaa ennen kuin tapasimme. Kummallakaan meillä ei ollut profiilissa kuvaa, mutta mieheni profiili sai totaalisesti minut myytyä. Hehkutin täällä kolmen kuukauden jälkeen löytäneeni sen oikean ja yllättävää kun heti tuli kommenttia, että pystynkö muka niin lyhyen ajan jälkeen sanoa hänen olevan se oikea. No voin myöntää kyllä, että kaikki on mennyt todella nopeasti meidän elämässä, mutta kyllä voin edelleen sanoa löytäneeni sen oikean. Tänään meillä on vuosipäivä ja viimeisen vuoden aikana olen ollut onnellisempi kuin koskaan. Asumme yhteisessä kodissa, odotamme esikoistamme syntyväksi näillä viikoilla, olemme kihloissa ja naimisiin menemme kesäkuussa. Monet varmaan kauhistelee edelleen meidän tahtiamme, mutta siitä vaan! Ei haittaa minun onneani. Joten Lucky me, vaikka vauhti teilläkin on nopea niin älä anna sen tai kateellisten epäilyiden lannistaa sinua! Nauti siitä mitä olet saanut! Niin minäkin teen. =)
Laitoin n. 1,5v sitten profiilin Suomi-24 palstalle.
Muutamia mukavia kavereita tapasinkin kahvitreffeillä, kunnes löytyi se oikea.
Molemminpuolinen, aito, aikuisiän rakkaus syttyi.
Viiskymppisiäkin saattaa onnistaa. Ei kannata luovuttaa.
En mennyt maksulliseen s-24 mukaan.Sen mukaantulo on ennemminkin harmittanut ja ne lukuisat tekniset ongelmat sivustolla; chat ei toimi, sivut eivät avaudu...
Mutta luotettavia, miellyttäviä, fiksujakin ihmisiä täältä löytyy. Olen sen huomannut. Joukkoon mahtuu kyllä monenlaista muutakin.
Toivotan kaikille paljon onnea ja rakkauden tuulia!
t: profiilinsa onnellisena poistanut