avioliittoa, vaikka mies jää pettämisestä kiinni?
Tiedän avioparin, jossa mies on tyytymätön naisen ulkomuotoon, ja haluaa ulkopuolisia suhteita.
Tämä vaimo tietää miehensä pettämisestä ainakin alkuajalta, mutta roikkuu miehessään kiinni kynsin jan hampain.
Mies pettänyt vaimoaan ainakin 15 vuotta, useiden eri naisten kanssa. Voiko nainen olla todella niin tyhmä ettei tajua mitä mies touhuaa? Vai miksi nainen suostuu alistumaan sellaiseen liittoon?
Vai voiko mies vain olla niin fiksu että pystyy puhumalla pyörtämään toisen pään aina uskomaan jotakin muuta kuin mitä todellisuus on?
Tiedän avioparin, jossa mies on tyytymätön naisen ulkomuotoon, ja haluaa ulkopuolisia suhteita.
Tämä vaimo tietää miehensä pettämisestä ainakin alkuajalta, mutta roikkuu miehessään kiinni kynsin jan hampain.
Mies pettänyt vaimoaan ainakin 15 vuotta, useiden eri naisten kanssa. Voiko nainen olla todella niin tyhmä ettei tajua mitä mies touhuaa? Vai miksi nainen suostuu alistumaan sellaiseen liittoon?
Vai voiko mies vain olla niin fiksu että pystyy puhumalla pyörtämään toisen pään aina uskomaan jotakin muuta kuin mitä todellisuus on?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tuntuu kuin itselläsi olisi joku rooli tuossa pelissä.
Miksi kukaan muutoin kirjoitaisi tuollaista aloitusta?
Vastaus: anna vaimon ja miehen olla rauhassa!!!
Se tiedetäään, mitä tuollaiset pahanilmanlinnut saavat aikaan.
hyi hitto!
vaan seurannut vierestä kaverin kautta.
Hanki oma elämä, niin ei tarvitse toisten asioita pähkäillä...
on joku varattu kakkonen? Ei ne halua erota, kotona on rahaa ja mammonaa ja penikoille purtavaa. Olet luuseri, olisit rakentanut sen mitä naisen pitää.
tietysti vapaa lähtemään. Ei tässä maassa ole pakko naimisissa olla.
Miksi suomenmaassa on kasvanut niin huonolla itsetunnolla varustettuja naisia että kun kerran vaimoksi pääsevät se on se paikka paskakasan päällä mistä ei uskalla tai voi luopua??
Ihan oikein ihmetellä mikä on naisen tarve asua ja katsella ihan millasta kusettajaa vaan kunhan saa olla vaimo?
Ettekö pysty myöntämään että vituiks meni?
Se on kuitenkin riski joka yrityksessä ja siitä voi tehdä ryhtiliikkeen ja alottaa alusta jos jossai muualla paremmilla eväillä onnistuisi paremmin. Ihan turhaa nyt alkaa selittää mitään jumalan edessä annettuja lupauksia niitä ei kukaan oikeesti muista. Tai ihan turhaa selittää että lapset, lapset tarvii ehjän kodin. Ei se kaikkien hameitten perässä kylillä juokseva isä mikään ylpeilyn aihe ole lapsillekkaan kun saavat kuitenki niistä vittuiluista osansa.
Vaimot rakastavat äidit kertokaa miksi ette uskalla elää omaa elämäänne vaan annatte kaiken sille mulkku kourassa juoksevalle ihanalle miehellenne?
Rakastatteko itseenne ollenkaan?
Suomessa on melko korkea avioeroprosentti, ja eroista yli 3/4 tekevät aloitteen naiset.
Joten sinulla ei oikein ole tosiasiat puolellasi, kun pyrit maalaamaan tilanteen, jossa suomalaiset naiset jotenkin erityisesti roikkuisivat ei-toimivissa avioliitoissaan.
Ehkä kirjoituksellasi onkin joku muu motiivi kuin huoli naisten roikkumisesta ja huonosta itsetunnosta?
Ehkä toivoisit, että joku tietty nainen eroaisi?
Silloin sinun kannattaa varmaan jutella hänen kanssaan, sen sijaan että kirjoittelet eetteriin yleisiä kommentteja Suomen naisille.
en ole yllyttänyt eroomaan vaan ottanut kantaa alottajan kysymykseen.
Nyttenkään en yllytä sinua sumakki eroamaan vaan kommentoin. Ihmettelen naisten itsetunnon puutetta jos katselevat niitä pukkeja joita näköjään kodeissa on.
Olen seurannut läheltä työkavereiden ja ystävien tuskallisia liittoja. Lasten noloja ilmeitä kun vanhemmat tappelevat lähes julkisesti. Onnellisia perheitä ?
Eipä käy kateeks ja lasten edulla puhuu tietämättömät.
Jos kerran olet seurannut niin läheltä, silloin myös tiedät miksi juuri nämä naiset eivät halua erota, ja ilmeisesti eivät miehetkään?
Kommentoin muutamaa kohtaa: Miksi nämä MIEHET jotka eivät pidä puolisostaan, eivät eroa? Miksi HE roikkuvat liitoissaan, joissa ilmiselvästi on ongelmia? Entä jos nämä vaimot haluavat selvittää ongelmat eivätkä juokse niitä karkuun?
” Ihmettelen naisten itsetunnon puutetta…” Uskottoman miehen kanssa eläminen saattaa vaatia oikeastaan hyvää itsetuntoa. Vaikkapa vahvuutta kestää kaltaistesi ihmisten arvostelua?
Luulen että ani harva tuollaisessa avioliitossa elävä on alistettu ja peloteltu niin, etteivät he uskalla lähteä pois liitoistaan. Ehkä, jos asiaan liittyy vakavaa väkivaltaa ja uhkailua. Elämä häiriintyneen persoonan kanssa ei ole helppoa, jotkut ovat todella taitavia manipuloimaan ja syyllistämään sitä syytöntä osapuolta. Siitä vankilasta lähteminen ei ole yksinkertaista, vaan vaatii läheisten apua ja tukea. Jos kerran tunnet heidät, oletko valmis auttamaan näitä naisia?
Vai onko kuitenkin kyse siitä, ettet tiedä heidän todellisia motiivejaan, vaan ainoastaan oletat ja luulet tietäväsi? Kommenteistasi kun kuultaa läpi katkeruus!
Toisten motiiveista ja taustoista kun ei tiedä, niin pitää arvailla. Sivusuhteiden tullessa kun ei ole pakko erota, ei sen suhteilevan sen kummemmin kuin toisen osapuolenkaan. Sitten ympäristö ihmettelee ja kummastelee moista menoa. Koskaan ei vaan voi tietää, miltä asianosaisista tuntuu. Ystäväni sanoi miehensä sivusuhteen paljastuttua, että vähemmällä kai pääsisi, jos eroaisi pois ; listasi sitten miehen hyvät ja huonot puolet ja saldo päätyi plussan puolelle. Eivät eronneet, ja mies palasi takaisin ruotuun ja on siinä pysynyt nyt liki 10 vuotta.
Hyvä kirjoitus ap ja antaa kyllä paljon ajattelemisen aihetta. Olen itsekin ihmetellyt että mikä ihme saa miehet/naiset roikkumaan huonoissa liitoissaan! Ovatko he todellakin niin kaiken maallisen mammonan ja taloudellisen aseman perään että kestävät vaikka miten paskan avioliiton sen vuoksi?! Niin sen täytyy olla, mitään muuta järkevää selitystä asialle ei ole. Lasten etuhan se ei ole missään tapauksessa että hampaat irveessä ja nahistellen väkisin jatketaan tyhjää liittoa, jossa ei ole luottamusta,on pelkkää kyräilyä,mustasukkaisuutta,pettämistä,valehtelua jne. Ei saa lapsi oikeaa parisuhteen mallia jos ei näe isän ja äidin välistä rakkautta vaan pelkkää kyräilyä ja vahtimista. No, onhan se tietenkin ylpeyden aihe kun on ne hienot talot ja pelit ja vehkeet mutta talon sisällä harvoin asuu onnellinen perhe! Minusta on ainoastaan raukkamaista elämää sellainen missä kumpikaan ei uskalla tehdä ratkaisua eli hakea avioeroa koska tunteet ja rakkaushan ovat kuolleet jos toisen pitää pettää ja valehdella. Ja rikottua liittoa ei enää millään liimalla saa kasaan, mikä on kerran rikottu,se on rikki ja luottamus ja arvostus,toisen kunnioitus mennyt loppuelämäksi. Monet kyllä sinnittelevät niin kauan kunnens lapset täysi-ikäisiä mutta mitään järkeä siinä ei kyllä ole. Pitää uskaltaa elää ja tehdä ratkaisuja! KUN ELÄMÄ SULKEE OVEN, AUKASEE SE IKKUNAN! Rohkeutta kaikille jotka miettivät vaihtoehtoja ja jotka ovat vailla uskallusta tehdä ratkaisuja elämässsään!
vaan ota selvää, miksi niin tapahtuu.
”…mikä ihme saa miehet/naiset roikkumaan huonoissa liitoissaan!” Mitä tarkoitat roikkumisella? Toivottavasti et sitä, että heti ongelmien esiintyessä täytyy erota? Aina kannattaa yrittää korjata tilannetta, ja vasta sitten miettiä sitä eroa.
”… kaiken maallisen mammonan ja taloudellisen aseman perään…” Toki tällaisiakin tapauksia on. Joillakin voi olla jopa elanto kiinni vaikkapa yhteisessä yrityksessä. Useimmiten mies on se joka eniten häviää – kodin, puolison, talon, omaisuuden ja lapset.
” hampaat irveessä ja nahistellen väkisin jatketaan tyhjää liittoa, jossa ei ole luottamusta,on pelkkää kyräilyä,mustasukkaisuutta,pettämistä,valehtelua jne” No, voimakkaat tunteet kertovat että kyllä siellä vielä tunteita on. Liitto on tyhjä, kun ei ole enää mitään sanottavaa tai puhuttavaa keskenään. Muista myös, että pelkkä uskottomuus ei aina johda tällaiseen tilanteeseen, arki voi olla ihan hyvää ja mukavaa kaikille osapuolille.
”… koska tunteet ja rakkaushan ovat kuolleet jos toisen pitää pettää ja valehdella.”. Itse asiassa se taitaa olla päinvastoin, niitä tunteita on sekä sitä rakkauttakin, siksihän sitä riidellään. Kun tunteet kuolevat niin ei ole enää mitään sanottavaa tai puhuttavaa keskenään.
Ratkaisuja täytyy tehdä, siinä olet oikeassa. En kuitenkaan kannusta tekemään niitä liian pian ja liian suuressa tunnekuohussa. Ero on kuitenkin niin iso asia, että se kannattaa tehdä ja toteuttaa järjen kanssa.
Minulla on sellainen käsitys, että toisten elämän pohtiminen - varsinkin sen kuinka kurjaa heidän elämänsä on - palvelee lähinnä kahta tarkoitusta:
- kun on oikein keskittynyt päivittelemään muiden elämää, ei ehdi/tarvitse ajatella omaa elämäänsä ja oman itsetuntonsa puutetta
- kun on oikein keskittynyt päivittelemään muiden virheitä, heikkoutta, itsetunnon puutetta jne, tuntee itsensä hetkeksi paremmaksi ihmiseksi.
Kumpi syy sinulla, vai kenties molemmat?
mutta yksin ei siihen nainen pysty. Ei varmasti jos ongelma on mies joka puuhaa omia jutujaan vaimoa sen kummemmin noteeraamatta.
En voi tietää kuten et myöskään sinä mummomuori mikä on todellinen tilanne. Onko peloteltu tai alistettu. Se paistattelu kuinka hyvää itsetuntoa tarvitaan kun vaan sietää mitä hyvänsä on turhaa ja selittelyä.
Voit tulkita katkeruudeksi tai miten haluat mutta voin ihan suoraan sanoa että voimatomuutta koen kun en tietenkään voi kun kukaan ei voi toisten puolesta asioita ratkoa.
Ryhtiliikettä toivon jokaselta naiselta, ylpeyttä ja jonkinlaista itsekkyyttäkin.
Yleensä naiset kykenee hoitamaan paremmin mieltänsä ja mielenterveyttään kun miehet.
Taakka vaan kasvaa huomaamatta liian isoksi, siis ajoissa pitää toimia ja tehdä ratkasuja.
Ei se tarkota että kaikki sillat takanaan polttaa ja ei tarkota että ratkasun jälkeen ei voi palata. Kaikki erehtyy joskus ja sillon vaan tarvii myöntää että nyt mokasin. Pyytää anteeks ja korjata ainakin koittaa korjata mokansa.
Hyviä neuvoja ja neuvojia riittää. Kukaan ei oo mestari. Edes ikä ei takaa ainasta onnistumista ja kaiken tietämistä.
Voin seurata toisten onnellisia ja onnettomia avioliittoja ja mahdollisesti auttaa jos joku apua tarvii kun mullahan ei ole avioliittoa ja niitä pulmia. Muut ongelmat ja tuskat. Silti toivon naisille itsetuntoa ja vahvuutta jota oikeesti on se vaan on piilotettu. Ei ole väärin ottaa oma elämä omiin käsiin kukaan muu ei sitä kuitenkaan tee ja elä kun sinä itse.Toivottavasti et anna elämääs muitten hallita.
Ihan ansimmäisenä, aina on olemassa ratkaisuja. Jos avioliiton ongelma on mies, joka ei arvosta omaa vaimoaan 8ei siis pelksätään pettäminen), se näkyy monessa asiassa. Mikä on vaimon oma mielikuva? Yksi ratkaisu jon hyväksyä mies sellaisena kuin hän on, ja jatkaa omaa elämäänsä sisukkaasti sen miehen kanssa. Vaikeuksista huolimatta. Kyllä jokainen ihminen lähtee, kun olo alkaa olla todella tukala.
Juuri niin, en voi tietää todellista tilannetta ellen tutustu juuri näihin henkilöihin. Voin tietää vain asiasta yleensä, eli mitä muiden kohdalla on ollut. Eikä kukaan ulkopuolinen ole se, joka ratkaisut tekee. Voi vain auttaa, tukea ja ymmärtää. Ehkä joskus antaa vinkkejä ja neuvoja, mutta kukin ratkaisee itse, mitä tekee.
Eikä sen ratkaisun tarvitse miellyttää ulkopuolisia, vaikka se kuinka tuntuisi typerältä. Jos nainen itse valitsee sen, että jää avioliittoon jossa ei enää ole mitään muuta kuin riitaa ja petosta, hänellä on varmasti siihen syynsä.
Sitä en ymmärrä miksi häntä pitää pilkata ja väheksyä? Miksi luodaan tuollaista stereotypiaa, että kaikki nämä naiset ovat ryhdittömiä, tahdottomia ja täysin itsetunnottomia? Kokemukseni mukaan, nämä naiset ovat niitä väkivallalla (henkisellä että fyysisellä) kohdeltuja, joilla itsetunto on tämän takia romahtanut.
Jos ajattelen auttajan näkökulmasta, niin ketään ei auteta väkisin, ei haukkumalla tai kohtelemalla alentuvasti. Auttaminen alkaa, kun sitä pyydetään. Pitää myös muistaa
kunnioittaa sen autettavan omia näkemyksiä ja ratkaisuja.
Jos haluat tuntea todellista voimattomuutta, kun ei ihmiset toimi niin kuin hyvä olisi, niin sitä saat kokea vaikka vankilassa, huumevieroituksessa, turvakodeissa. Sitä kohtaa vaikkapa seuraamalla läheisiäsi ja heidän ”ylpeyttään”, kovuuttaan, itsekkyyttään ja ahneuttaan. Niitä voi siunailla, ihmetellä, säälitellä ja nostaa itsensä yläpuolelle – onneksi minä voin paremmin ja osaan paremmin!
ja onneksi olet tyytyväinen omaan peilikuvaasi.
Uskon etten voisi enempää tuntea voimattomuutta kun jo tunnen ja voin sanoa etten haluisi olla voimaton silti olen.
Harmittaa naisten ystävienikin puolesta mutta en voi mitään tehdä. Kenenkään toisen elämään en voi tunkea asioita korjaamaan vaikka kuinka näyttäisi apu olevan paikallaan. En voi eikä voi kukaan ennenkun on pakko.
Turvakoti on tuttu paikka, selviämisasema on tuttu paikka sinne voi varmasti kaikki mennä auttamaan ja siinä näkee koko elämän raadollisuuden.
Vankilaankin olen tutustunut. Myös suomen ulkopuolella.
En nosta itseeni jalustalle, niihin voi kukavaan tutustua ja olen ehkä huono neuvomaan avioliittojen ongelmissa kun en sitä ole itse kokenut.
Silti toivon että suomen tytöt jo lapsina kasvatetaan ylpeiksi naisiksi, ylpeiksi ja itseensä arvostaviksi.
Oman elämänsä herroiksi.
En kyllä käsittänyt,mitä ajat tuolla takaa? Vähän sekavaa, mutta mitäs siitä…
Liiallisesta provokaatiosta ei ole kuin haittaa. Toisaalta kantasi on järkevä ja hyvä – olen täysin samaa mieltä että itseään arvostava ja luottava täytyy olla. Sen verran, että vanhan kansan naiset olivat juuri tuota täällä suomessa. Vain harvalla oli varaa olla avuton. Taitaa vain olla niin, että tuollaiset naiset alkavat kuolla sukupuuttoon. Nykyään hyvä asia on kääntynyt päälaelleen – itsetunto on kääntynyt itsekkyyteen ja ylpeys väärän ylpeyteen.
Halusin sinun vain kiinnittävän huomiota voimakkaasti värittyneeseen näkökulmaasi ja ennakko oletukseesi, millaisen naiset jatkavat parisuhdettaan, vaikka mies pettää?
Leimasit heidät kertaheitolla, ja tunnuit hyvinkin tietävän millaista se on elää sellaisessa parisuhteessa. Totuus on ihmeellisempää, on toki avioliittoja joissa uskottomuuden lisäksi on vaikeita ongelmia ja toisaalta liittoja joissa arki ja elämä jatkuu uskottomuudesta huolimatta. Jos oikeasti haluat tietää, miksi – niin yritä edes ymmärtää joitakin selityksiä!
Jos ilmaiset näin:
miehet/naiset roikkumaan huonoissa liitoissaan! (Miksi sana roikkua?)
maallisen mammonan ja taloudellisen aseman perään (miksi ei taloudellinen turvallisuus?)
kestävät vaikka miten paskan avioliiton (Mikä on paska avioliitto? Miten määrittelet sen?)
Lasten etuhan se ei ole missään tapauksessa että hampaat irveessä ja nahistellen väkisin jatketaan (vaikka asiantuntijat ovat vähän toista mieltä?)
on pelkkää kyräilyä,mustasukkaisuutta,pettämistä,valehtelua jne. (pelkkää, miten niin? Oletko ollut seuraamassa?)
Ei saa lapsi oikeaa parisuhteen mallia (ei muuten moni muukaan saa, kuka käytännön elämässä määrittelee mikä on oikea ja mikä väärämalli?)
ylpeyden aihe kun on ne hienot talot ja pelit ja vehkeet (tuleeko paine omistamiseen yhteisöstä? Milloin on arvostettu vaikkapa vuokralla asujaa?)
ainoastaan raukkamaista elämää (???)
mikä on kerran rikottu,se on rikki ja luottamus ja arvostus,toisen kunnioitus mennyt loppuelämäksi. (tuomitset ehdottomasti – lopullisesti!)
sinnittelevät niin kauan kunnens lapset täysi-ikäisiä mutta mitään järkeä siinä ei kyllä ole (jälleen asiantuntijat ovat toista mieltä)
paistattelu kuinka hyvää itsetuntoa tarvitaan kun vaan sietää mitä hyvänsä on turhaa ja selittelyä. (Rohkeus tehdä toisin kuin ”yleinen mielipide” painostaa – eikö se vaadi vähän itsetuntoa?)
OK luulen että olen ihan hyvällä asialla. Mutta ethän tuomitse ja pilkkaa niitä naisia, jotka elävät uskottoman miehen kanssa?
ei tulisi mieleenikään. Ja aika iso osa noista jota kirjotit on joku muu täällä sanonut.
Isoilla sanoilla ja ääneen olen tottunut puhumaan. Säälimään rupeen hyvin harvon. Mielummin koitan auttaa kun voivottelen.Itsekäskin on joskus ihan pirun hyvä olla, se on oman mielenterveydenkin hoitoa. Ylpeä pitää olla rehellisesti ja muita loukkaamatta. Jokaisen. Varaa olla avuton on sallittava kun se on yhteisvastuuta sillon kun toinen murtuu. Nää on minun mielipiteitäni. Ja niistä pidän kiinni kunnes todistetaan vääriksi.
Kirjoista oppineita en pidä muutakun nopeina lukijoina. Elämä opettaa eläämää kirjat opettaa muistamaan hyviä fraaseja ja ajatuksia. Voin olla ylimielinen okei koitan opetella lisää kun on aikaa oppia loppuelämä ja aion elää vanhaksi.
Anteeksi mummo jos olen sekava parhaani kuitenkin minäkin koitan. Ja en voi mitään etten voi sietää ylimielisyyttä missään en edes nimimerkin takana kirjottelevilla. Toisaalta sehän on minun murhe.
Olen koittanu auttaa aina jos näen ihmisen apua haluavan tai pyytävän. Ohi en kävele koskaan.
Näin on minun mummo opettanut ja kunnioitan niitä oppeja.
Enakkoon toivon etten olettaisi mitään kun siinä osuu usein otsa katukiveen kompastuu omiin tossunrusetteihinsa.
Valehtelijat vaan pilaa muiden elämän ylimielisellä käytöksellään. Kukahan heille sen on päähän asettanu?
Lapsena jo varmasti saaneet jostain oppia.
Toivon vieläkin jotta tytöt oppisivat arvostamaan itseään ei ainakaan piiloutuvan nurkantaa vaan ylpeesti nostavan omat mielipiteet ja tunteet esille.
Viha ja rakkaus on tunteista isoimpia. Vaikuttaa kaikkeen.
Omaan elämäänsä eniten. Rakastakaa itseänne naiset.
Että on juuri se eroamisen vaikeus - ihan yleisesti. Täälläkin monesti lukee kakkosten tekstejä, joista ihan huokuu se tuska, jota sietää salasuhteessa, mutta silti on siinä suhteessa pysyttävä ja tuskailtava miksei muut tee ratkaisua.
Ehkä se on myös sitä, että ei uskota enää niin hyvään parisuhteeseen. Tai ainakaan, että sellainen enää omalle kohdalle osuisi. Toisaalta, kun korkeat avioeroprosentit on olemassa, niin sitä toitotetaan ihmisille, että täytyy olla sinnikäs ja pitää suhde kasassa. Jotkut sitten voivat ripustua siihen. Ja siis ihan yleisesti, ei nyt ainoastaan pettämisiä ajatellen.
Toisaalta aina voi miettiä, että mitä se petetty oikeasti tietää; jatkuvasta addiktiosta pettää vai jostain yhdestä suhteesta/känni-illasta. Monilla se perhe ja pitkä suhde voi painaa vaakakupissa enemmän.
Itse aina ajatellut, että jos itseäni petetään, niin mies lentää kuin leppäkeihäs. Mutta lopulta sitä ei voi tietää. Näihin vuosiin vaikka vielä muutama lisää ja muksu tai kaksi jaloissa pyörimään ja yhteinen asuntolaina, niin vaakakupissa voi heilahtaa. En tiedä. Mutta kait se on sitä luopumisen tuskaa ja kun katsoo asioita liian läheltä, niin ei välttämättä huomaakaan, että ansaitsee parempaa. Toki sitä voi vaimolla olla se parisuhde ihan samassa arvostuksessa kuin pettäjälläkin, eli samalla tavalla käydään vieraissa tai muuten parisuhde ei merkitse niin paljoa, että siitä kannattaisi nyt lähteäkään.
Joillain se taas vaatii oman aikansa, että palikat loksahtaa paikalleen. Jos vaikka pieniä lapsia ja joutuu arkea elämään pelkkänä naisena ja mies osoittaa ettei tunne vaimoonsa vetoa, niin siinä voidaan vaatia toipumisaikansa. Jos toitotetaan jatkuvasti, että et ole hyvä, niin siihen voi oikeasti alkaa uskomaan. Sellaisissa tapauksissa erityisesti ärsyttää noi ympäri pelehtivät puolisot, jotka saavat kiksinsä toisten kustannuksella.
Oisko vaimolla niin hyvä pipari?
vaimokseen naisen jonka ulkonäköön hän on tyytymätön?
siksipä tietenkin, että sillä on niin hyvä pipari.
ei lähde kulumallakaan ja miks kakkonen ripustautuu varattuun ja miks nää kaikki osapuolet on jumiutuneita..Miks? Siinäpä kysymystä. Mutta hyvä kun tässäkin nähdään kovasti vaivaa miettimällä miks vaimot ei lähde. Ehkä niiden petturimiehet on niin vitun hyviä valehtelemaan... Mehän emme voi sitä tietää.
Mut tosiaan miks se petturi roikkuu vaimossaa, mikse päästä toista elämään ja kertomaan totuuden?
Kuka ruman muijan kanssa asuis?
Ehkä olennaisempi kysymys on se, miksei mies lähde, jos on tyytymätön naisensa ulkomuotoon (mistähän mahdat tuon "tietää") Vaimo voi hyvinkin olla tyytyväinen jopa onnellinen.
Pareja yhdessä pitäviä tärkeitä asioita on paljon: lapset, yhteinen koti, yhteiset muistot ja tavoitteet, raha, yleensä vain hyvä olo ja tieto siitä, että vanhuus vietetään yhdessä jne.
toiseen naiseen. Aivan varmasti.