Hei!Nyt kaipaan kiperästi tukea ja neuvoja elämässäni olevaan tilanteeseen. Olen 25-vuotias ja olen ollut avoliitossa yli 5 vuotta. Meillä on alle 4-vuotias tytär ja häntä kovasti toivottiin ja haluttiin. Suhteemme on ollut kumpareista alusta lähtien, osaksi varmaan minun ajatusteni vuoksi. Olen noin yleisesti ottaen melko tyytyväinen elämääni, on asunto ,auto , työ ja opiskelut, ystäviä ja terveyttä. Olemme nykyään melko stressaantuneita opiskelun ja työn vuoksi. Yhteistä aikaa on vähän, mutta arki sujuu. Olemme miehen kanssa ajautuneet viimeisen vuoden jatkuvasti ristiriita tilanteisiin, aina samoista asioista. Syyttelyä, arvostelua, vähättelyä..Nyt alkaa voimavarat olemaan loppu. Erosta ollaan puhuttu , välillä jopa ihan asiallisestikin. Nyt alan olemaan kypsä ajatukselle, että voisin olla valmis eroamaan jo melko pian, jollei asiat muutu ja siihen en itse enään jaksa uskoa. Eniten minua huolettaa lapsi ja taloudellinen pärjääminen. Sosiaalista tukea varmasti saamme, onneksi on mummut ja papat lähellä. Haluaisin sopia asiat ja yrittää pohtia ero ratkaisuakin ihan vakavissani. Haluaisin silti tarjota lapselleni eheän lapsuuden ja samanlaisen lämpimän ja turvallisen kodin kuin nytkin. Miten teidän lapset ovat kokeneet eronne ja miten olette saaneet tapamisjärjestelyt onnistumaan? Onko täällä opiskelijoita, jotka ovat jäänet yh:ksi ja käyneet työssä samalla?
Kaipaisin kaikilta neuvoja ja kokemuksia. Oma olo alkaa olla aika epätoivoinen..
Kaipaisin kaikilta neuvoja ja kokemuksia. Oma olo alkaa olla aika epätoivoinen..
Vastaukset 2
Vanhimmat
sanoa, että ilman pientä lastakin opiskelun ja työn yhdistäminen on raskasta. Aikaa ei jää mihinkään ylimääräiseen. Lapsi tarvitsee sitä aikaa kuitenkin paljon.
erillään asumista, ilman lopullisia päätöksiä. Sanot että arki sujuu jne. Opiskelu ja työstressi kiristää pinnaa kummallikin. Kirjoituksestasi ymmärtää että tunteet eibvät ole loppuneet väliltänne?
Voiko stressiöä millään vähentää? Opisklutahtia hidastaa jo lapsenkin vuoksi? Ja itsenne vuoksi? Ei yksin asuminenkaan lapsen kanssa tule stressiä helpottamaan. Sanot että sosiaalista tukea tulisit saamaan. Voisiko tuo sosiaalinen verkostosi auttaa teitä nykyisessä tilanteesssa? oletteko hakeneet ulopuolista apu teidän väliseenne tilanteeseen?