En huoli yhden illan juttuja ja siksi melko valikoivakin. Otin kevyen asenteen tapailuun, ilman seksiä. Ajattelin, kyllä siellä maailmassa on minullekin joku kiva ihminen olemassa. Sitten tapasin miehen, jota olin katsellut joskus nuorena tyttönä ja ihastus oli molemminpuolista ja rajua. Mutta mitä kävikään. En halunnut seksiä heti ja mies loukkaantui ilmeisesti. Yritin vakuuttaa, että haluan tavata jatkossakin ja pyysin ottamaan yhteyttä. Näin tapahtui, jonka jälkeen seksi tuli kuvioihin ja oli molempien mielestä todella ihanaa. Yhtäkkiä mies kertoi, ettei haluakaan ihastua liikaa, joten sovimme, ettemme jatka suhdetta. Kuukauden kuluttua mies otti kuitenkin yhteyttä ja pyysi tavata. Varmistin vielä, onhan nyt tarpeeksi rohkeutta. Tapaamisella mies käyttäytyi mustasukkaisesti ja selitti taas syyksi, ettei halua ihastua vakavasti. Jatkoimme tapaamista, koska molemmat halusimme. Viestittelyä oli myös paljon ja se oli todella välittävää. Yhtäkkiä taas sama tilanne, eli emme tapaa, tuskin edes viestittelemme. Voiko toinen olla noin peloissaan uuden suhteen alkamisesta, koska en todellakaan ole painostanut? Vai onko kyse jostakin miesten leikistä peluuttaa naista, mitä en ymmärrä? Kannattaisi varmaan unohtaa, mutta jokin estää.
Kyllä ja ei, vai mitä sitten?
Aikuisena ihastunut
51026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinua kuin litran mittaa.
Ihastus ei hänen puoleltaan välttämättä kuule ollut "rajua".
Selität itsellesi kuten monet naiset että kysymys on miehen "pelosta". EI MIEHET PELKÄÄ TÄLLAISIA ASIOITA.
Hän todennäköisesti pelaa sinun kanssasi koska hänellä on muita kiikarissa eikä ole varma tunteistaan sinua kohtaan.
"Kannattaisi varmaan unohtaa, mutta jokin estää."
"Jokin" estää?
Se on oma typeryytesi tarrautua toiseen ihmiseen joka ei todennäköisesti välitä sinusta aidosti.
Olet saattanut ihastua siihen kuvaan hänestä joka sinulla oli hänestä nuorena tyttönä. Yritä ymmärtää tilanteesi todella ja kysymys ei ole hänen rohkeudestaan olla suhteessa vaan sinun rohkeudesta lähteä suhteesta joka ei ole vankalla pohjalla.
No, en usko, että minua viedään yhtään mihinkään. Ei ole viety tähänkään mennessä. En kuitenkaan ota omaksi "typeryydekseni" sitä, jos mies heiluu eestaas kuin tuuliviiri. Ihmettelin vain.
No ihan sama mitä mieltä olet, edellinen vastaaja on oikeassa.
Sitä en tiiä leikkiikö vai mitä, mutta siis jotainhan sillä viiraa. Ei kukaan aikuinen ihan noin kammonen ole, vaan sanoo rehellisesti, että katsotaan sitten rauhallisesti, ettei tuu tuskasta olotilaa. Että tunnevammanenhan se on. Joten jos jaksat, niin mikäs siinä, se ravaa ja huojuu varmaan... No, ehkä sitten lopettaa kun kasvaa aikuiseksi ja siihen voi tolla menolla mennä vuosia, tai sitten ei.
Mä en jaksais, mutta mä oonkin vanha kettu jo, emmä ala katteleen epävarmoja pikkupoikia tai jotain olevinaan pelimiehiä, jätä ne rannalle ruikuttaan ja kasvaan isoiksi pojiksi. Ei kannata haaskata aikaansa, kun parempia tapailusuhteitakin löytyy. Eihän se tarkota mitään hiton naimisiin menoa heti, mutta tollanen "uuu ku pelottaa, etten ihastu liikaa, niin tässä juoksentelen kun hännätön pässi joka suuntaan" on jo tosi...dorkaa.
Mutta sä et halua unohtaa. No, siinähän olet sitten, mutta älä suotta odota liikoja tai että mies muuttuu, tai että sen käytös johtuu siitä, että se on jotenkin voimaton ihastumisensa edessä ja älä valehtele itelles, että se on jotain elämää suurempaa. Ole jos olet, mutta ole realisti. Ota se juttu sellaisena kun se on ja ole onnellinen siitä, ole ihastunut, mutta älä heitä aivoja narikkaan.
No, tulihan hyvääkin kommenttia ja asiallista. Onneksi aivot toimivat ja ajattelen mennyttä suhdetta lähinnä hymähtäen, että jollakin todella aikuisena on noin palikat hukassa, ettei tiedä mitä tekis ja kenen kanssa! Siitä vain huomaa, ettei itselle tulis mieleen käyttäytyä noin päättömästi. Jotain hyvää pitää mainita, olipahan upeaa seksiä! Onneksi sitä saa muualtakin.