leipoa paremmin kuin 90% naisista ja on vielä poikamies.
Voiko tällaista tunnustaa? Herättääkö mitään ajatusta?
Vein itseleivottuja joulutorttuja ja karjalanpiirakoita (munavoilla) työporukan kahvitunnille. Heti alettiin epäillä että olen akottunut.
Totesin vaan että kyllä nimipäiväsankari tarjoaa ihan itse, tosin hieman myöhäiset nimipäiväleipäset.
Voiko tällaista tunnustaa? Herättääkö mitään ajatusta?
Vein itseleivottuja joulutorttuja ja karjalanpiirakoita (munavoilla) työporukan kahvitunnille. Heti alettiin epäillä että olen akottunut.
Totesin vaan että kyllä nimipäiväsankari tarjoaa ihan itse, tosin hieman myöhäiset nimipäiväleipäset.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyl täs iteki on tullu akotuttua. Äskön just tekasin jouluhalon, tosin resepti oli suomalaistettu.
En tiedä oonko parempi, mut ainakin innokkaampi leipomaan kun 70% oman ikäluokan ihmisistä.
Juu, ol mullaki hiljakkoin nimipäivät...
työkavereille jotain itseleivottua?
Kun en ollu silloon töissä, eikä nimipäivät ol semmoinen juttu.
minäkin vein.
Työpaikan akat kun aina tarjoaa jotain leipomosta ostettuja käpykakkuja tms.
ja ajtus joka herää, ni olen vähä kade, koska mä en viittisi tehdä.
Meillä töissä miehet naljailee toisilleen, kun ne tuo kahvipöytään jotain kotona leivottua. Tyyliin, vietitkö illan essu päällä?? Minusta on ihailtavaa jos mies osaa leipoa. Ei kyllä taida kuulua kuin yksi mies tuttavapiiriini, joka todistettavasti itse leipoo perheessä täytekakut ja muut herkut. Tai sit muut ei kehtaa tunnustaa maineen menetyksen pelossa. Kummallista!?
jos olisi oma miehenpuolikkaani.
Mä nimittäin - luvalla sanoen - olen aika jees keittiössä ja tykkään ollakin.
En haluaisi kilpailla ruoanlaitossa ja leivonnassa ja siihen se väkisin menisi.
Mutta mistä noi prosentit repäisit?
sekä yleinen elämänkokemus.
ainakaan merkkaa mitään vaikka joku osaisikin leipoa hyvin. Mikäs siinä, hyvähän se vain on.
Työpaikka/kaverinaljailut on monesti niitä harmittomia työpaikka/kaverinaljailuita, vaikka varmasti sekaan mahtuu kateellisuuttakin.