Jos menee käräjille tapaamis-ja huoltajuusriita,kuinka kauan menee periaatteessa,jos äiti v..mäinen ja ei anna lapsia ennen päätöksiä?
Mikä on pisimmillään ja lyhimmillään?
Esim.jos asia menee hoviin jne.
Milloin on mahdollista nähdä lapsia,jos toinen laittaa kapuloita rattaisiin koko ajan?
Mikä on pisimmillään ja lyhimmillään?
Esim.jos asia menee hoviin jne.
Milloin on mahdollista nähdä lapsia,jos toinen laittaa kapuloita rattaisiin koko ajan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samassa jamassa ollaan aikanaan oltu, käytännössä sulla on kaksi mahdollisuutta:
1. Mikäli asutte vielä yhdessä, elä muuta pois ennenkuin teillä on tapaamissopimus kasassa tai jos vaimosi muuttaa niin elä anna lupaasi lasten osoitteiden muuttamiseen (väestörekisterin pitää saada kummaltakin lupa, valita jos joku virkailija on tehnyt päätöksen ilman sinun lupaa). Tämä takaa sinulle sen että sopimuksettomana kautena sinulla on etuoikeus hakea lapsesi kotiisi. Tämä kausi on muuten ihan villinlännen meininkiä, eli vaimosi tai sinä itse voi tosiaan pitää lapsia ihan niinkuin lystää eikä kukaan voi tulla lapsia takaisin hakemaan. Pahimmillaan voi olla kilpailua kumpi ehtii päivähoidosta hakea ennemmin... Mutta niinkuin sanoin niin äidillä ei ole mitään etuoikeutta ja kannattaa pitää tietty "kauhun tasapaino" kunnes sopimus on tehty.
2. Jos edellinen on jo mahdotonta, hae samantien käräjiltä väliaikaismääräystä lapsen asumisesta siten kuten itse haluat. Itse hain viikko-viikko järjestelyä ja sen sain, itse pääkäsittely voi sossun jonojen takia venyä päälle vuoden. Tämä on ihan lainmukainen päätös ja sille voi hakea toimeenpanoa, lisäksi kaikki tapaamisten estely tässä vaiheessa on miinusta estelijälle koska sitä ei pääkäsittelyssä katsota hyvällä (ellei pääse syntymään ns. vakiintunutta olosuhdetta, joka vaatisi ihan oman ketjun...)
Ja sitten perinteiset kannustukset: elä anna periksi, pidä isyydestäsi ja oikeuksistasi kiinni. Isä voi olla ihan yhtä hyvä lähivanhempi kuin äitikin ja vielä parempi!
Meillä on ero takanapäin,menin kirjoittamaan sopimukset tapaamisista,niin että sovitaan keskenään,ei muuta. Mutta nyt tullut riita ja äiti ei anna lapsia ennenkuin päätös tulee kuulemma käräjiltä. Voiko hän siis tehdä näin,koska vetoaa,että sovitaan,mut ne peruuntuu.
En ole vilelä vienyt asiaa käräkjille,koska minulla on muutenkin vaikeaa ja pelkään sen vaikuttavan tapaamisiin. Esim. olen ehdonalaisella ja joudun käymään lääkärissä vakavien ahdistuskohtausten takia. Kuinka nämä vaikuttavat,uskallanko silti lähteä "karhua kaatamaan"? En halua ottaa yhteishuoltajuutta,sillä hän on hyvä äiti,mutta ilmeisesti katkera uudesta liitostani.Haluaisin vain tavata.
Onko tuo "sopimus" vahvistettu sossussa? Ihmeellistä olisi jos siinä ei olisi jotain tiettyä "jokatoinen vkl" ja muuten sovittua tapaamisaikaa, josta voisi sitten yhteisellä sopimuksella poiketa. Ehdonalaisesi voi toki vaikuttaa asiaan, mutta kyllä tapaaminen on ennenkaikkea lapsen oikeus oli teillä yhteishuoltajuutta tai ei. Eli ota yhteyttä teidän alueen lastenvalvojaan, hän varmaan auttaa keskusteluyhteydessä lapsen äidin kanssa. En hirveästi kehottaisi lähtemään käräjöimään tapauksessasi, mutta ehdottomasti kannattaa vaatia säännöllistä tapaamisväliä koska äiti ei tästä "sovitaan keskenään" pidä kiinni. Ensin lastenvalvojan kautta ja jos se ei auta niin sitten käräjiltä, tarvittaessa pyydä väliaikaismääräystä koska itse käsittely venyy pitkään. Jos olet pienituloinen, saat apua oikeusaputoimistosta mikäli exäsi ei ole jo asiakkaana (eli kannattaa olla ensimmäinen). Sitäpaitsi yhteishuoltajuus ei ole yhtä kuin vuoroviikko-tapaaminen, se vain auttaisi sinua pysymään enemmän lapsen elämässä kiinni.
sopimuksessa ei lue mitään muuta,kuin sanat,"sopivat keskenään". Oikeusavustuksesta kyllä tiedän, Ja kyllä, se sopimus on vahvistettu. Minkälainen se väliaikaismääräys on? Mitä voin vaatia tai haluta,kummin se nyt sitten ilmaistaankin...
Ja äiti on jo varautunut...hänellä on lasten huoltoihin erikoistunut asianajaja. Hänen taloudellinen tila on hyvä ja vakaa. Olen siis "huonossa asemassa kaikella tavalla". Olen tuomittu törkeästä pahoinpitelystä. Olen varaton ja nyt mielenterveys alkaa reistaa ikävästä lapsia kohtaan. Tiedän,etten kykenisi hoitamaan lapsia enkä tarjoamaan,mitä lapsen etuihin kuuluu, jos olisin huoltaja,mutta haluaisin kuulua vain lasten elämään,jota isäni ei aikoinaan tehnyt.Haluaisin vain olla lasten kanssa. Minun on ikävä heitä.