Pomo ja työpaikka

seuraavan kerran loppiaisen jälkeen :)

Minulla on pääsääntöisesti aina ollut mukava pomo. Pari viheliäistä piirrettä olen tosin vuosien saatossa havainnut, joita yritän välttää.

Ensimmäinen oli pomo, joka halusi osallistua työntekoon. Niin yksinkertaista hommaa ei ollutkaan, ettei se olisi itse osallistunut, kun sen olisi pitänyt olla muualla suunnittelemassa seuraavaa ja tilaamassa tavaraa.

Toinen oli pomo, jonka mielestä lopputulos oli vähemmän tärkeämpi kuin se, miten työ tehtiin. Sellainen pomo on ilmestyskirjanpedosta seuraava.

Ai niin se karmea työpaikka. Nypin intistä päästyäni natsoja työmaaparakin edustalta räntäsateessa, kun työpäällikkö ja arkkitehti olivat tulossa käymään.

olin Vantaan kaupungin puisto-osastolla töissä. Hommana oli haravoida syksyn lehtiä jalkakäytäviltä. Hommassa ei ollut mitään vikaa sinänsä, vaan työporukassa.
Meitä oli neljä miestä "tiimissä". Pomo aamulla näytti, mistä aletaan haravoida ja mihin suuntaan. Alettiin kaikki huhkia. Kun pomin auto häipyi mutkan taakse, lyötiin perse penkkiin ja alettiin lätistä paskaa. Kirjaimellisesti. Jutuissa ei ollut alkua, ei loppua. Vähän ennen kuin pomon piti ilmestyä tarkastukselle, huhkittiin ihan raivona 20 minuuttia.
Pomo tarkasti työn tuloksen ja kehui: "hyvin ootte edenny. Älkää vaan repikö liikaa. Kyllä se vähemmälläkin valmistuu".
Sitten lyötiin taas perse penkkiin ja jauhettiin tyhjää. Olisin mieluummin haravoinut kuin istunut tyhjän panttina, mutta en voinut, kun olisin ollut muuten herrojen puolella. Tää oli elämäni tylsin tai toiseksi tylsin työpaikka. Olin siellä pari viikkoa ja sitten lähdin muihin hommiin. Ei terveen ihmisen pää kestä tuommoista menoa.

Nuorena poikana olin myös
Fazerin keksitehtaalla töissä. Mun hommana oli olla CreamCracker linjan taikinasyöttäjä. 20 minuutin välein tuli taikinahuoneesta semmonen kylpyammeen kokoinen palju täynnä taikinaa. Löin sen hissiin, painoin YLÖS-nappia. Taikina valui limjalle. Painoin ALAS-nappia ja lähetin paljun takaisin taikinahuoneeseen.
Odotin 20 minuuttia seuraavaa paljua.
Seuraavana päivänä otin Päätalon romaanin mukaan ja lueskelin sitä nuo luppoajat, eli 48 minuuttia jokaisesta tunnista. Pomo tuli ja sanoi: "ei täällä lueskella, täällä tehdään töitä".
Sain sen Päätalon opuksen luettua sen työpäivän aikana. Seuraavana päivänä sanouduin irti.

Noi on mun kauheimmat työpaikat. Pomoja nyt on kaikenlaisia ollut, hyviä ja huonoja. Mutta ei yhtään niin huonoa, kuin nuo duunit.

Vain yksi kyylä pomo, eikä yhtään huonoa työpaikkaa.

Kyylä pomo oli sellainen, että tuli olan taakse kyselemään vähän väliä koska on valmista. Työ oli cad-suunnittelua. Jos ei ollut olan takana koputtelemassa, niin sitten kahvioon huikkaili omasta huoneestaan, kun näköyhteys oli. Tai sitten tuli oman loossini särmin kulman taa kyselemään eri projektien edistymistä. Ja varmaan ei lusmuttu siinä työpaikassa. Pomolla tais tosin olla vatsahaava stressistä, jotta yli resurssien myydyt suunnittelutyöt saadaan kaikki tehtyä ajallaan. Ihan varmasti alehintaan meni useat laskutukset.

Nykyinen pomo on n. 200 km päässä ja sitä näkee kahdesti vuodessa. Just sopiva pomo ja homma mulle :)

aina ollut hyviä pomoja, sellaisia "näkymättömiä", mutta kaikki langat käsissään pitäviä reiluja ja joustavia ihmisiä.

Kauhein pomo varmaan olisi sellainen, joka katsoisi työntekijöitään aina alaspäin ja komentaisi ja käskyttäisi. En jaksaisi kuunella sellaista ja mulla nousisi heti uhma sitä ihmistä vastaan.

Kauhein pomo oli se joka jätti osan palkasta maksamatta ja sain sitä itse olla penäämässä. Rasittavaa ja ei nostanut työmoraalia.

Kauhein työ oli vastaaotossa ylä-aste aikoihin. Suurimman osan ajasta pelasin tietsikalla kun kesällä porukkaa kävi hyvin harvoin. Kävi aika tosi pitkäksi.