Kirjoitin palstalle joskus kesällä ja kerroin tarinaani. Lyhyt suhde kesällä 1983, minä naimisissa (aikaisemmin onnellisesti, nyt aivan sekaisin) ja kolme kouluikäistä lasta. Ex eronnut puolen kymmentä vuotta sitten ja nyt naimisissa venäläisen naisen kanssa. Ja minä törmäsin tähän mieheen pahan kerran ja rakastuin silmittömästi. Tää on pysynyt edelleen tekstiviestilinjalla (toukokuun lopulta saakka), tunteita on kyllä molemmin puolin, mutta ex:llä ei onnekseni rohkeutta tavata minua. Puhelimessa jutellaan lähes viikottain, tesktareita melkein päivittäin. En pääse tästä irti. Tämä syö minua pahan kerran, eikä todellakaan tee hyvää mieheni ja minun suhteelle. Minun oli pakko kertoa miehelleni tästä, koska en kerta kaikkiaan enää pysynyt muuten kasassa. Hän on erittäin hieno ihminen - yrittää ymmärtää minua. Hän haluaisi, että minä rakastan häntä samalla tavalla, kuin tätä ex:ää. En tiedä pystynkö siihen ikinä. Aika näyttää kuinka tässä tulee käymään. Ei helppo tilanne missään nimessä. Ex tarvitsee aikaa, minähän olisin valmis hyppäämään hänen kelkkaan vaikka heti. Huhhuh, hirvittää välillä itseänikin.
Edelleenkin vanha suola janottaa
Kuku65
121420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletko miettinyt, että kuvitelmissasi olet nostanut tämän miehen jalustalle. Muistat hänestä vain ne hyvät puolet ja lisäät kuvitelmissasi häneen vielä hyviä vaan lisää. Kuvitelmissasi hän on täydellinen, tosielämässä hän saattaisi hyvinkin olla jotain muuta. Näin se usein vaan on :(
Kyllä minä tiedostan sen, että loppujen lopuksi en tunne kovinkaan hyvin tätä exää. Ja huonoja puolia löytyy jo tällä kokemuksella, en kiellä yhtään. Mutta miten saisi tämän tunteen häntä kohtaan sitten loppumaan ja antaisinpa aika paljon, jos pystyisin miestäni rakastamaan yhtä syvästi. Mutta kun ei elämä ole helppoa eikä se mene näin. Kun minä rakastan tätä exää niin syvästi kaikkine hänen huonoine puolineen, missään nimessä hän ei ole täydellinen. Eihän kukaan edes voi olla, sellasta en edes halua. Jollain mitalla mitattuna nykyinen sitten voisi sitä ollakkin, mutta kun elämä on varmaan nyt liian helppoa. Siinäpä se vitsi piileekin.
hmm.olet rakastunut ajatukseen, virtuaali tunteeseen joka on erilaista mitä oikeasti tunnet, arki ollu kauan sun elämäs ja sitten ex mies ilmestyy kuvaan joka on vain kuva tunteissasi ja ihastuit tähän ihanaan tunteeseen jota ei ole sun tosielämäs. olen mies ja kokenut saman.
Tämäkin on käynyt mielessäni. Mutta kuinka tästä tunteesta pääsee yli? Voisitko kertoa enemmän omasta kokemuksestasi, miten sulle kävi?
katkase kokonaan yhteys häneen, vain aika ja muut ajatukset auttaa tuohon, hetken voi olla surullinen mieli ja kaipuu on kova mutta sä kaipaat todellisuudes vain tuota yhteydenpitoa ja viestittelyä. esim minä olen hyvä hurmaamaan naiset pelkillä tekstiviesteillä, kerran yks nainen suorastaan rakastu muhun mun viestien ansiosta ja kun lopulta tavattiin, en ollutkaan sellainen mitä se oli ajatellut, eli rakastu virtuaali minään.
en pysty siihen nyt, mutta kun aikani taon päätä seinään, niin pakkohan se varmaan on. En halua uskoa sitä, että asia olisi noin. Minä rakastan tätä miestä Oikeesti.
Mutta ajatteleppas nyt, teidän viestittely on nyt vain viestittelyä ja puhumista puhelimella ja exäs ei uskalla nähdä, ei luotettavasti ole lähteny käyntiin!! exäski piiloutunut tuohon ihanaan virtuaali rakkauteen, rakkauteen mikä on niin erilaista kuin tosi ja se tuntuu hyvältä! Mennään metri eteenpäin asias ja mitäs sitten kun virtuaali rakkaus saa viruksen ja kaikki puh on ohi, mitäs sun mies ajattelee jos palaat häntä koipien välis, oon se toiseksi paras. miehes ehkä ajattelee, toi nainen on mun kans vain hetken koska pian se taas rakastuu parempaan
Joo...ajattelenhan minä. Tässä pitää joko päästä eteenpäin tai sitten pistää tälle piste, eihän näin jaksa kukaan. Minä olen ihan varma, että sieltä löytyy kyllä se todellinen tunne molemmilta puolilta, mutta se uskallus lähteä tähän mukaan puuttuu ex:ltä. Hänellä on ongelmia terveyden ja talouden kanssa, siitä johtuen ymmärränkin, että tämä saisi lopunkin elämän myllerrykseen. Vaatisi aika paljon voimia, mutta olisi sen väärti kyllä. Pitää nyt katsoa, mitä sitä tulevaiuudelta oikeasti odottaa ja mitä haluaa.
Kuku, mulla on ihan samanlainen tunne, ymmärrän sinua täysin. Olen tekstiviestitellyt exän kanssa kohta 3 vuotta, sen jälkeen kun tapasimme uudestaan kymmenien vuosien tauon jälkeen. Hän on naimisissa, minä eronnut. Exäni on koko ajan yrittänyt jarruttaa ja on sanonut selvästi että meistä ei voi tulla paria, mutta viime syksynä tapahtui käänne. Nyt hän aikoo erota vaimostaan ja haluaa olla minun kanssa loppuelämän.
Aikamoisen hieno juttu...ei sittenkään mennyt viestit hukkaan. Kannatti olla sinnikäs ja uskoa itseensä ja omiin tunteisiinsa. Minä alan olla epätoivoinen, mutta en ole vielä luovuttanut. Kun on edelleen se tunne, että tässä olisi ollut elämäni mies ja suuri rakkaus. Sun viesti antaa uskoa siihen, että toinen puoli vaan saattaa tarvita pidemmän harkinta-ajan kuin mitä itse. Hyvää kannattaa odottaa! Onnea sulle.
Luin uudelleen viestit... Kun luin sinun viestisi tunsin että tämä on ihan sama juttu kuin minulla, eli se tunnepuoli on sama. Ne muut vastaajat eivät selvästi ole ymmärtäneet mistä on kysymys.
Todella tämä juttu on saanut minutkin hermoromahduksen partaalle, apua olen saanut luottoystävältä jolle olen voinut kertoa kaiken. Nimenomaan salassapito on ollut tuskallista. Toisaalta olisi myös ollut tuskallista katkaista suhde.
Tsemppiä sinulle ja anna kuulua miten tämä suhde edistyy.
Jos ei tätä tunnetta ole itse kokenut, ei pysty ymmärtämään tätä tilannetta. En minäkään vuosi sitten olisi ymmärtänyt enkä hyväksynyt tällästä. Miä luulen, että meistä aika harva saa kokea tätä koko elämänsä aikana. Tälle tunteelle on syytäkin olla pikkusen kateellinen, en antaisi tätä mistään hinnasta pois. Tässä on ollut aikamoista vuoristorataa, välillä hyviäkin hetkiä, nyt taas vähän huonommin. Mutta yhteys on. Myös minulla on luottoystävä, joka tietää aivan kaiken. Lähinnä tekstiviesteillä mennään, joskus puhutaan puhelimessa ex:n kanssa. Hän ei pysty edelleenkään minua kohtaamaan, pelkää minun tunteita ja ihan yhtä paljon omia tunteitaan. Ei ole valmis mihinkään tällä hetkellä. Ja se sattuu. Tosin, kun en minäkään voi lähteä noin vaan nykyisistä kuvioista, niin ei tässä tarvii eikä pystykkään kiireellä mitään tekemään. Mieheni tietää viestittelystä, ei tietenkään viestien sisällöstä - se olisi kaiken loppu. Kyllä tässä tekee niin outoja temppuja välillä, että ei olis ikinä uskonut tälläseen alentuvansa. Jos näen exn auton kaupan edessä - mulle tulee heti sinne asiaa...nyt menee jo vähän paremmin, jossakin vaiheessa ex oli ihan paniikissa tälläsessä tilanteessa. Olen yli 40 ja käyttäydyn kuin 13 v. Tällä hetkellä ex:llä on päällimmäisenä pitkä sairasloma ja tästä aiheutuneet rahavaikeudet. Nämä on niin isoja asioita, että siihen ei tarvita enää ihmissuhdeongelmia. Me ollaan ongelmissamme ex:n kans vähän eri tasolla, mulla pitäis jostain löytyä nyt malttia.