Erosimme poikaystäväni kanssa noin vuosi sitten (3 v.yhdessä)ja lähdin samantien ulkomaille opiskelemaan.Vuodenvaihteessa suomessa käydessäni sain tietää,että erittäin hyvällä ystävälläni ja exälläni oli jotain menossa.Olin tyrmistynyt.Minulla oli kumminkin vielä tunteita exääni kohtaan ja kaverini oli asiasta hyvin tietoinen.
Olen ollut erittäin hyvissä väleissä exäni kanssa eromme jälkeen ja pidimmekin kohtalaisen paljon yhteyttä koko viimevuoden.Juttelin sekä exäni että kaverini kanssa tuolloin suomessa käydessäni ja kumpikaan ei myöntäny että heidän välillään olisi muuta kuin ystävyyttä...No ,kaverini puhui itsensä pariin kertaan pussiin ja jäi siis kiinni valehtelusta.Exäni puhui totta,mutta saattoi jättää jotain kertomatta.
Kaveristani tuli siis entinen kaveri,mutta exääni säilytin välit.Palattuani syksyllä takaisin suomeen,kysyin exältäni suoraan että seurusteleeko hän "kaverini" kanssa.Olin nimittäin kuullut heidän jatkaneen säätämistä.Vastaus oli kielteinen ja uskoin,koska olen pitänyt exääni erittäin rehellisenä ihmisenä.Tiesin kumminkin että jotain oli menossa...
Tänäiltana sain sitten lopulta kuulla totuuden hieman kiertoteitse.Exäni siis seurustelee "kaverini" kanssa,ovat seurustelleet jo vuoden verran...
Olen pettynyt exääni.Miksi hän ei voinut kertoa totuutta,kun häneltä sitä suoraan kysyin?Mitä hävittävää hänellä olisi ollut?Tilanne on äärimmäisen harmillinen.Haluaisin pitää exääni vielä välit ystävinä,mutta en usko että enää pystyn joten peräännyn."Ystävääni",jonka tunsin reilut kymmenen vuotta,en ole pitänyt minkäänlaista yhteyttä sen vuodenvaihteen jälkeen.Harmittaa,että menetin kaksi ihmistä elämästäni,mutta en voi/siedä/halua edes nähdä "ystävääni".Olenko hölmö?annanko ikinä anteeksi?Olen yrittänyt järkeillä,että eihän sille minkään voi jos ihmiset rakastuvat/ihastuvat toisiinsa,mutta silti...
Olen ollut erittäin hyvissä väleissä exäni kanssa eromme jälkeen ja pidimmekin kohtalaisen paljon yhteyttä koko viimevuoden.Juttelin sekä exäni että kaverini kanssa tuolloin suomessa käydessäni ja kumpikaan ei myöntäny että heidän välillään olisi muuta kuin ystävyyttä...No ,kaverini puhui itsensä pariin kertaan pussiin ja jäi siis kiinni valehtelusta.Exäni puhui totta,mutta saattoi jättää jotain kertomatta.
Kaveristani tuli siis entinen kaveri,mutta exääni säilytin välit.Palattuani syksyllä takaisin suomeen,kysyin exältäni suoraan että seurusteleeko hän "kaverini" kanssa.Olin nimittäin kuullut heidän jatkaneen säätämistä.Vastaus oli kielteinen ja uskoin,koska olen pitänyt exääni erittäin rehellisenä ihmisenä.Tiesin kumminkin että jotain oli menossa...
Tänäiltana sain sitten lopulta kuulla totuuden hieman kiertoteitse.Exäni siis seurustelee "kaverini" kanssa,ovat seurustelleet jo vuoden verran...
Olen pettynyt exääni.Miksi hän ei voinut kertoa totuutta,kun häneltä sitä suoraan kysyin?Mitä hävittävää hänellä olisi ollut?Tilanne on äärimmäisen harmillinen.Haluaisin pitää exääni vielä välit ystävinä,mutta en usko että enää pystyn joten peräännyn."Ystävääni",jonka tunsin reilut kymmenen vuotta,en ole pitänyt minkäänlaista yhteyttä sen vuodenvaihteen jälkeen.Harmittaa,että menetin kaksi ihmistä elämästäni,mutta en voi/siedä/halua edes nähdä "ystävääni".Olenko hölmö?annanko ikinä anteeksi?Olen yrittänyt järkeillä,että eihän sille minkään voi jos ihmiset rakastuvat/ihastuvat toisiinsa,mutta silti...
Vastaukset 5
Vanhimmat
itsekkin epäilit, sinä olet hölmö. Vaikutat tunnetasoltasi kypsymättömältä ihmiseltä. Jos ex seurustelee ystäväsi kanssa niin miksi annat sen vaikuttaa millään lailla? Hänhän on ex joka ainakin minulle tarkoittaa sitä, että hän on entinen poikaystäväsi. Vai haluatko, että hän on uskollinen sinulla lopun ikäänsä vain siksi, että joskus seurusteli kanssasi. Eikä sinulla ole myöskään oikeútta vaatia että he tunnustaisivat suhteensa sinulle koska se ei kuulu sinulle millään lailla. Puhuinko riittävän selvästi?
ei nyt ole kysymys siitä,että odottaisin että exäni olisi yksin koko loppuelämänsä.kyse on siitä,että hän on kaverini kanssa jonka olen tuntenut penskasta lähtien.kaverini joka tietää minusta kaiken,jolle tilitin jos meillä meni poikaystäväni kanssa huonosti.olisin erittäin tyytyväinen,jos exälläni olisikin uusi,mutta ei kaverini.Se vaan tuntuu pahalta,kuvittele omalle kohdallesi.
Sitäpaitsi asia mielestäni kuuluu minulle.on naurettavaa,että heillä ei ole munaa myöntää suhdettaan.asia voisi olla aivan toisin,jos he olisivat siitä minulle kertoneet...olisin kai vähemmin katkera
..yritin kuvitella asiaa omalle kohdalleni mutta en nähnyt siinä mitään pahaa. Siis, että hyvä kaverini alkaisi olemaan ex-vaimoni kanssa. Etkö tajua itsekkyyttäsi? Täytyy olla todellakin erittäin itsekäs omaannapaansa tuijottaja jos todella tuntee noin kuten kuvailet nyt tuntevasi. Muka heissä pitäis olla munaa kertoa sinulle. Yritä nyt ymmärtää tyttö-hyvä ettei heidän välisensä asia koske sinua lainkaan. Ja opi elämään ilman, että sinun täytyy miettiä exän puolisoja. Jos olisit mun vaimoni niin mulla olisi todellakin syytä pahoittaa mieleni siitä, ettet pysty jättämään ajatuksistasi exääsi.
Maailma on naisia ja miehiä täynnä! On todella törkeää alkaa seurustella parhaan ystävän kanssa. Ainoastaan mies voi ajatella noin kuten Arska!Munat pois...
Jos joku on ex niin se on ex.
On tunteita tai ei niin se ei sulle
kuulu kettuakaan jos kaveri on ex.
Naisilla on valtava halua hallita ja
omistaa vanhoja kumppaneitaan.
SE ON TODELLA SURULLISTA, sinulle.
SÄ ET OMISTA TÄTÄ KAVERIA, ymmärrä se.