Hermostun tasaisin väliajoin kaveriini, jolla ei ollut aikaa mulle kuin sillon kuin se hälle kävi, ja halusin olla ärtyneenä omissa oloissani, ja miettiä mikä tässä on vikana, kun kaverini soitti minulle. Olin vähäpuheinen, joten hän lopetti puhelun. Enkä ole sen jälkeen hänestä kuullut.
Eli: onko kyseessä jokin kilpailu? Minä hermostuin häneen, joten hän hermostui minuun, ja aikoo olla minulle vihaisempi kuin minä olin hänelle? En oikein ymmärrä tätä tilannetta. Halusin vain osittain että hän saisi hieman tuntea sitä miltä tuntuu kun ei ole toisella aikaa. Osittain myös halusin vaan olla omissa oloissani, kun kavereiden kanssa tulee aina jotain ongelmia.
Tällaiseen johtopäätökseen tulin: en ole tottunut siihen, että mulla olisi kavereita, joiden kanssa välit on vaan jotain kulissia, tai ettei minuun voi luottaa. Kaverit otan tosissani, siksi myös otan tosissani sen kun jotain ongelmia tulee.
Eli: onko kyseessä jokin kilpailu? Minä hermostuin häneen, joten hän hermostui minuun, ja aikoo olla minulle vihaisempi kuin minä olin hänelle? En oikein ymmärrä tätä tilannetta. Halusin vain osittain että hän saisi hieman tuntea sitä miltä tuntuu kun ei ole toisella aikaa. Osittain myös halusin vaan olla omissa oloissani, kun kavereiden kanssa tulee aina jotain ongelmia.
Tällaiseen johtopäätökseen tulin: en ole tottunut siihen, että mulla olisi kavereita, joiden kanssa välit on vaan jotain kulissia, tai ettei minuun voi luottaa. Kaverit otan tosissani, siksi myös otan tosissani sen kun jotain ongelmia tulee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ystävillä on oikeus kieltäytyä tapaamasta heti kun toinen niin haluaa.
itselläni on tuo samainen ongelma joskus ollut. Yleensä se on vaan sitä että jos toinen ei kerran halua tai kiinnosta puhua niin ei sitten puhuta. Ehkä kannattaa jotenkin sanoa tälle ystävälle siitä että sinua häiritsee kun toisella ei ole aikaa. sillä se yleensä hoituu.
Muuten tuo menee ohi vähä ajan päästä jos olet ihan normaali kuin yleensä.
Sen verran hyvin voisin väittää tuntevani hänet, että tiedän että se sanoisi vaan että hänellä on elämässään kaikkea muutakin, ja tottahan se on tietysti, ja tuntuu siltä että vaadin kohtuuttomia, mutta miksi sitten muut kaverit edes kerran viikossa ovat järjestäneet minulle aikaa joko kahvin verran tai sitten ovat jotain viestiä lähettäneet, vaikka heillä elämä on yhtä kiireistä, ja siihen mahtuu kaikkea? Se on se mikä saa minut miettimään ja ärsyyntymään kaikkeen, ehkä eniten itseeni, kun en vaan osaa löytää jotain ratkaisua tähän. Hän on aina ollut eräänlainen ADHD-persoona, joka menee ja tulee, eikä paljoa tunnu miettivän, kun hänenkin kaverinsa kaikki taitavat olla juuri samanlaisia. Se on aina hänelle luonnollista, ja minä en vieläkään ole tottunut siihen, kun toisinaan ärsyynnyn.
Oon pehmo, myönnän sen. Kaverit on tärkeitä, ja joskus toivoisin että he olisivat vielä tärkeämpiä, mutta mikä lie nykyihmisissä, tai ihmisissä muuten, kun kukaan ei voi täysin luottaa toiseen. Hauskaa voi pitää, mutta sitten kun ei ole enää hauskaa, niin ketään ei kiinnosta enää seura.
Ehkä pitäisi lähteä jonnekin sotaan, jotta voisi tuntea oikeaa toveruutta jonkun kanssa. Eikä nyt mitään avioliitto- tms. ehdotuksia, vaan haluaisin vaan tulla toimeen muiden kanssa, ja olla muille se johon voi luottaa. En oikein tiedä mitä tähän rupesin purkamaan, mutta välillä ihmiset ovat vain niin perhanan synkkiä, torjuvia, epäluuloisia ja pelkäävät nähtävästi jopa niitä jotka heistä eniten välittävät. Ehkä siksi joillakin rakkaussuhteista tulee se ainoa oikea ihmissuhde elämään, koska sille laitetaan kaikki odotukset ja toiveet todellisesta toveruudesta, luottamuksesta ja rakkaudesta. Kaverit, perhe eikä uskonto ole riittäviä tunne-kuohahduksia aikaansaamaan, vaan sen pitäisi olla jotain paljon suurempaa. Sitten jos se ei satu kohdalle se odottamansa ihmis-ihme, nojautuu taas niihin ihmisiin jotka ovat siellä taustalla kenties odotelleetkin, kunnes löytää taas jonkun ihmisen joka saattaisi tarjota rakkautta ja luottamusta sellaisena kuin siitä on aina haaveksinutkin.
Pitäisi varmaan muuttaa Alaskan erämaihin jollei osaa sopeutua länsimaalaiseen ihmiselämään.