juuri rakentamassa omaa elämääni lasteni kanssa.
Meni vuosia avioliitossa, jossa mies petti jatkuvasti. Mukana oli myös kuningas alkoholi.
Olin todella kiinni henkisesti miehessäni ja ajattelin, etten pärjää ilman häntä! Kuulostaa näin jälkikäteen helvetin naivilta ja tyhmältä.
Kai minä sitten suljin silmäni tapahtumilta ja uskoin kaiken kääntyvän parhain päin ja oli näennäisesti onnellinen silloin kun kuvittelin eläväni idyllistä perhe-elämää. Voi vittu että ihminen voi olla tyhmä!
Kolen vuoden terapian jälkeen tajusin, että ei helvetti, ei näin voi elää, tämä ei ole ihmisarvoista elämää...
Kyllä minussa täytyy olla jotin helvetin pajon vikaa, etten kelvannut miehlleni, joka ei koskaan ole pystynyt kertomaan mikä minussa oli vikana...
Hoee edeleen, että on aina rakastanut minua, jopa silloin kun suunnittelimme perheenlisäystä hänellä oli toinen nainen...
Aikoinani yritin hyvällä ja pahalla päästä hänen päänsä sisälle ja hänet kertomaan missä on vika?
Nyt en oikeastaan tunne häntä kohtaa muuta kuin sääliä ja tietynlaisen suru, kun teidän miten kaikki olis voinut mennä toisin ilman hänen alkoholiongelmaansa...
En ole vihainen toisille naisille, koska osan kanssa olen jutellut ja he eivät kaikki todellakaan ole tienneet häne olleen naimisissa. Mitä kaikkea valhetta hän on puhut heillekin suut ja silmät täyteen... Ja koko ajan hän hoki rakastavansa minua.
Että ei se toinen nainen aina ole syypää siihen miksi on varatun miehen kanssa.
Iselläni on tällä htkellä erittäin vaikeaa olla parisuhteessa miehen kanssa. En usko, että kukaan voisi olla uskollinen. Pettäminen on nykyään niin yleistä ja ilmeisesti hyväksyttyäkin...
En halua sitoutua kehenkään, koska en halua laittaa itseäni enää alttiiksi pettämiselle olen niin loukattu ja haavoitettu.
Enkä enää jaksa alkaa siihen kyttäämiskierteeseen...
Nyt on hyvä olla kun on vain itselleen tilivelvollinen ja itse en voi itseäni pettää... Toivoisin, että kaikki petetyt naiset voisivat kerätä ne itsetunnon rippeet mitä vielä on jäljellä ja uskoa siihen, että yksin pärjää kyllä ja lopettaa se itsensä pettäminen.
Voiko ikuisesti elää valheessä? Monä en voinut. Helppoa ei ole, mutta rehellistä ainakin.
Ketään en halua tuomita, koska tiedän, että myös pettäjät ovat jollakin lailla rikkinäisiä ihmisiä. Ymmärrän toisia naisia ja miehiä, tavallani minäkin...
Meni vuosia avioliitossa, jossa mies petti jatkuvasti. Mukana oli myös kuningas alkoholi.
Olin todella kiinni henkisesti miehessäni ja ajattelin, etten pärjää ilman häntä! Kuulostaa näin jälkikäteen helvetin naivilta ja tyhmältä.
Kai minä sitten suljin silmäni tapahtumilta ja uskoin kaiken kääntyvän parhain päin ja oli näennäisesti onnellinen silloin kun kuvittelin eläväni idyllistä perhe-elämää. Voi vittu että ihminen voi olla tyhmä!
Kolen vuoden terapian jälkeen tajusin, että ei helvetti, ei näin voi elää, tämä ei ole ihmisarvoista elämää...
Kyllä minussa täytyy olla jotin helvetin pajon vikaa, etten kelvannut miehlleni, joka ei koskaan ole pystynyt kertomaan mikä minussa oli vikana...
Hoee edeleen, että on aina rakastanut minua, jopa silloin kun suunnittelimme perheenlisäystä hänellä oli toinen nainen...
Aikoinani yritin hyvällä ja pahalla päästä hänen päänsä sisälle ja hänet kertomaan missä on vika?
Nyt en oikeastaan tunne häntä kohtaa muuta kuin sääliä ja tietynlaisen suru, kun teidän miten kaikki olis voinut mennä toisin ilman hänen alkoholiongelmaansa...
En ole vihainen toisille naisille, koska osan kanssa olen jutellut ja he eivät kaikki todellakaan ole tienneet häne olleen naimisissa. Mitä kaikkea valhetta hän on puhut heillekin suut ja silmät täyteen... Ja koko ajan hän hoki rakastavansa minua.
Että ei se toinen nainen aina ole syypää siihen miksi on varatun miehen kanssa.
Iselläni on tällä htkellä erittäin vaikeaa olla parisuhteessa miehen kanssa. En usko, että kukaan voisi olla uskollinen. Pettäminen on nykyään niin yleistä ja ilmeisesti hyväksyttyäkin...
En halua sitoutua kehenkään, koska en halua laittaa itseäni enää alttiiksi pettämiselle olen niin loukattu ja haavoitettu.
Enkä enää jaksa alkaa siihen kyttäämiskierteeseen...
Nyt on hyvä olla kun on vain itselleen tilivelvollinen ja itse en voi itseäni pettää... Toivoisin, että kaikki petetyt naiset voisivat kerätä ne itsetunnon rippeet mitä vielä on jäljellä ja uskoa siihen, että yksin pärjää kyllä ja lopettaa se itsensä pettäminen.
Voiko ikuisesti elää valheessä? Monä en voinut. Helppoa ei ole, mutta rehellistä ainakin.
Ketään en halua tuomita, koska tiedän, että myös pettäjät ovat jollakin lailla rikkinäisiä ihmisiä. Ymmärrän toisia naisia ja miehiä, tavallani minäkin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voimia sinulle. voi kun löytäisi joskus Naisen joka on kokenut saman kohtalon, ehkä kumpikin osaisi arvostaa parisuhdetta. en nyt tarkoita sinua mutta kommentoinpahan vain...