saman katon alla

minä muutin aikoinani mieheni taloon,jossa hänen leski äitinsä muutti yläkertaan.oli aivan kauheaa elämää.tämä äiti riippui pojassaan.kutsui poikaansa syömään,mutta ei minua.pari kertaa söin itsekseni ja ajattelin,että tätäkö se parisuhde on.onneksi mieheni järkiintyi ja tajusi tämän sairaan kuvion.jos olimme myöhään veneellämme ajelulla tämä anoppi istui pappusilla ja huusi,että tähänkös aikaan sitä kotiin tullaan.meille aikuisille ihmisille.enpä paljon edes kehtaisi keroa miten hän mutti pois.no ,kerronpa että hän soitti rikospoliisille,että minä olin kuulemma pahoinpidellyt hänet.äitini oli kanssani leipomassa karjalanpiirakoita kun poliisi tuli.totesi äitini,että on sinulla tytär aika raju elämä,ei meillä kotona.jotkut ovat niin lapsessaan kiinni ,että tekevät mitä vain.tämä on varmaan rajuimmasta päästä ,mitä on asua anoppilassa,en soisi kenellekään.

joo mies on 30ja minä 25.asuttiin aikaisemmin saman katon alla eri paikassa kun appi vanhemmat mutta appi vanhemmat ovat jo aika iäkkäitä ja halusivat eläkkeelle(tilalla peltoa ja metsää)mieheni ei halunnut että tila menee vieraalle ja tekivät sukupolven vaihdoksen ,miehellä myös työpaikka.ainut vaihtoehto oli kuulemma että muutetaan tänne yläkertaan asumaan tai sitten täytyy erota koska peltotöiden tekeminen niin vaikeaa meidän kämpältä käsin,no en halunnut erota joten muutin mukana tänne.meillä käytössä yksi huone ylhäällä vielä ja vessa pesukone on myös oma.keittiö alhaalla yhteinen.olen tässä miettinyt että täytyykö oikeasti ottaa ero miehestä että tilanne raukeaa??en näe meillä tulevaisuutta.anoppi elää vaan siinä ennen vanhaa elämässä ja tekee asiat tietystiomalla tavallaan joka minua ärsyttää suunnattomasti.mieheni ei tue minua ollenkaan kun olen sanonut että täälä asuminen tuntuu ahdistavalta.sanoo vaan että kun on pakko???mutta onko oikeesti pakko.en haluasi erota tämän takia.

pikkuaa kirjoitti:

joo mies on 30ja minä 25.asuttiin aikaisemmin saman katon alla eri paikassa kun appi vanhemmat mutta appi vanhemmat ovat jo aika iäkkäitä ja halusivat eläkkeelle(tilalla peltoa ja metsää)mieheni ei halunnut että tila menee vieraalle ja tekivät sukupolven vaihdoksen ,miehellä myös työpaikka.ainut vaihtoehto oli kuulemma että muutetaan tänne yläkertaan asumaan tai sitten täytyy erota koska peltotöiden tekeminen niin vaikeaa meidän kämpältä käsin,no en halunnut erota joten muutin mukana tänne.meillä käytössä yksi huone ylhäällä vielä ja vessa pesukone on myös oma.keittiö alhaalla yhteinen.olen tässä miettinyt että täytyykö oikeasti ottaa ero miehestä että tilanne raukeaa??en näe meillä tulevaisuutta.anoppi elää vaan siinä ennen vanhaa elämässä ja tekee asiat tietystiomalla tavallaan joka minua ärsyttää suunnattomasti.mieheni ei tue minua ollenkaan kun olen sanonut että täälä asuminen tuntuu ahdistavalta.sanoo vaan että kun on pakko???mutta onko oikeesti pakko.en haluasi erota tämän takia.

Lue lisää

ei ole ainut lapsi poikia on 3 mutta vanhin niistä kylläkin on. muut asuvat muualla.olen myös yrittänyt ehdottaa että jos minä muutaisin johonkin lähelle ja voitas olla sitten aina sieläkin mutta ero kuulema tulee enkä saa edes harkita semmosta...kun jotenkin tuntuu että minulta ei taas edes kysytty tänne muuttamisen mieli pidettä vaan erolla vaan uhkaillaan.asiat on pieniä mitkä ärsyttää mutta kun en uskalla niistä mtään sanoa.esim..keittiö on todella sotkuinen ruuat pöydällä mitään ei laiteta jääkaappiin..purkkia ja purnukkaa joka paikka täynnä jos sattuu vaikk lama tulemaan niin kaikki säästetään.

pikkuaa kirjoitti:

ei ole ainut lapsi poikia on 3 mutta vanhin niistä kylläkin on. muut asuvat muualla.olen myös yrittänyt ehdottaa että jos minä muutaisin johonkin lähelle ja voitas olla sitten aina sieläkin mutta ero kuulema tulee enkä saa edes harkita semmosta...kun jotenkin tuntuu että minulta ei taas edes kysytty tänne muuttamisen mieli pidettä vaan erolla vaan uhkaillaan.asiat on pieniä mitkä ärsyttää mutta kun en uskalla niistä mtään sanoa.esim..keittiö on todella sotkuinen ruuat pöydällä mitään ei laiteta jääkaappiin..purkkia ja purnukkaa joka paikka täynnä jos sattuu vaikk lama tulemaan niin kaikki säästetään.

Lue lisää

Vaikka avauksestasi pahaa aavistin. Kuulostaa kyllä,että sinut on pantu selkä seinää vasten,kun olette jo omillanne asuneet ja siitä tilanteesta joutuneet takapakkia ottamaan. Suunta pitäisi olla täysin päinvastainen.

Kuulostaa valitettavasti siltä,että miehesi rakastaa taloaan ja vanhusten mielipidettä enemmän,kuin sinua jos annetaan "ota tai jätä" vaihtoehdot ja pakolla ja erolla uhkaillaan. Jos olisin samassa tilanteessa,niin miettisin kyllä kaksikin kertaa,onko tämä sitä,mitä loppuelämältäni haluan. Varmasti vaikea tilanne,mutta minusta miehesi ei ota sinua tarpeeksi huomioon yhteisen elämänne kannalta. Oikeaan rakkauteen kuuluu tasaveroinen tulevaisuuden rakentaminen kompromisseja tehden,ei yksipuolinen ehtojen latelu.

pikkuaa kirjoitti:

ei ole ainut lapsi poikia on 3 mutta vanhin niistä kylläkin on. muut asuvat muualla.olen myös yrittänyt ehdottaa että jos minä muutaisin johonkin lähelle ja voitas olla sitten aina sieläkin mutta ero kuulema tulee enkä saa edes harkita semmosta...kun jotenkin tuntuu että minulta ei taas edes kysytty tänne muuttamisen mieli pidettä vaan erolla vaan uhkaillaan.asiat on pieniä mitkä ärsyttää mutta kun en uskalla niistä mtään sanoa.esim..keittiö on todella sotkuinen ruuat pöydällä mitään ei laiteta jääkaappiin..purkkia ja purnukkaa joka paikka täynnä jos sattuu vaikk lama tulemaan niin kaikki säästetään.

Lue lisää

miehesi uhkaa erolla... kokeile toisinpäin, uhkaa itse että otat eron jos ette hanki omaa asuntoa tai asuntoa appivanhemmille jostain läheltä. Jos miehelle on tärkeämpää asua kotonaan kuin sinun kanssasi, niin kannattaako olla enää yhdessä? Aika heikolla pohjalla on rakkaus siinä tapauksessa...

Onko sinun parempi kärsiä tätä koko ikäsi vai onko parempi lähteä omille teillesi? Hyvä ratkaisu voisi olla oman asunnon hankkiminen läheltä, jonne mies voi tulla luoksesi, ja jos ei tule niin se ratkaisee liittonne jatkon.

välillä tuntuu että tätäkö tämä elämä sitten on???asutaan täällä toisten nurkissa ja missään ei saa olla rauhassa muutakun eivät ole kotona..en tiedä miksi mies on nuin jyrkkä sen asian suhteen että muutettaisiin tai muuttaisin omaan??täälä on kyllä kaikki työ joita appiukko ei voi kohta enää hoitaa.mies ns pelasti oman koti tilansa mutta ei ajatelut suhdetta kyllä yhtään.

pikkuaa kirjoitti:

välillä tuntuu että tätäkö tämä elämä sitten on???asutaan täällä toisten nurkissa ja missään ei saa olla rauhassa muutakun eivät ole kotona..en tiedä miksi mies on nuin jyrkkä sen asian suhteen että muutettaisiin tai muuttaisin omaan??täälä on kyllä kaikki työ joita appiukko ei voi kohta enää hoitaa.mies ns pelasti oman koti tilansa mutta ei ajatelut suhdetta kyllä yhtään.

Lue lisää

aina kun otan puheeksi että minulla on paha olla hänen vanhempiensa luona niin suuttuu,,nytkin mököttti 2 päivää kun asiasta mainitsin.pitäskö ottaa vaan ero ja löhtee omille teille,syö suhdetta aika paljon.yhtään ei tue minua ja jotenkin tuntuu että on kääntynyt porukoidensa puolelle kun minä ole aina väärässä.