Onko kellään kokemusta ulkomaalaiseen rakastumisesta? Voiko suhde toimia ja miten tuo tulevaisuus. Minä rakastuin sveitsiläiseen poikaan ja olen nyt menossa sinne opiskelemaan mutta mitenkähän sitten tulevaisuudessa?
Ulkomaalaisen Kanssa
neuvoton
7761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin,oletko varma rakkaudestasi häneen?
Kyllä minäkin lapsilleni hyväksyisin sveitsiläisen henkilön ja toivottaisin onnea ja menestystä jatkossa.Hänet pitää tuntea kuitenkin hyvin ja saada molemmin puolinen luottamus,niin kyllä se siitä.Tulevaisuudesta tietenkin on hyvin vaikeaa sanoa,koska ei sitä kukaan tiedä.
Onnea opinnoillesi ja rakkaudellesi häntä kohtaan.
""Kyllä minäkin lapsilleni hyväksyisin sveitsiläisen henkilön""
Ongelmana näkisinkin sen, että sveitsiläiset eivät ole kovinkaan ilahtuneet ulkomaalaisista, noin yleensä ja varsinkin kansakuntana.
Voisimme vaikka ottaa opiksi ja esimerkiksi?
Oletko ikinä käynyt Sveitsissä? Minä olen asunut siellä. Esittämäsi "ongelma" on täyttä roskaa. Sveitsissä on paljon ulkomaalaisia. Erityisen paljon niillä alueilla, missä suuryritykset toimivat. (Ja tietysti Genevessä ja Lausannessa kansainvälisten järjestöjen päämajojen takia.) Suomalaisena en koskaan kohdannut rasismia.
Maahanmuuttoa koskeva lainsäädäntö voi tietysti muuttua, mutta sittenpähän sen näkee. Oikeastaan mikään maa maailmassa ei halua rajoittaa koulutettujen länsimaalaisten ihmisten muuttoa omaan maahansa -joihinkin maihin heitä älytään jopa houkutella.
On kokemuksia.
Mutta miksi sinä murehdit? Teillä nyt hyvä tilaisuus tapailla ja tutustua lisää, katso tulevaisuutta sitten myöhemmin... Kyllä aika nayttää ja ratkaisee pulmat :)
Kyllä sveitsi on niin tavallinen maa kulttuurinsa suhteen ettei teillä luulisi hirveitä ristiriitoja olevan. Teitty toiden usko täytyy selvittää.
Muuten kysymys on ihan miehen persoonallisuudesta.
Mene vaan hakemaan kokemuksia.
No mulla ei ole vielä kokemuksia suhteen toimivuudesta saatikka mistään muustakaan. Tapailen opiskelun merkeissä yhtä vaihto-opiskelijatyttöä ja vaikka kuinka yritin pitää hänet ystävänä, niin kävihän siinä sitten niin, että hänen hurmaava persoonallisuutensa ja kiva ulkonäkö sai mut ihastumaan.
Tällä hetkellä mietin juuri samoja asioita kuin sinä ja sen verran olen saanut mietittyä, että jos kemiat oikeasti toimii ja molemmilta uskallusta löytyy, niin se, että toinen asuu tällä hetkellä kauempana ja yhteinen kieli on molemmille vieras tms. asiat on todellakin vain pikkuseikkoja. Mä panen itseni jälleen kerran likoon ja jos hyvin käy, niin keskieuroopasta löydän itseni ihanan naisen kanssa. Jos näin ei käy, niin ainakaan mua ei jää vaivaamaan "menetetty" mahdollisuus, jos olisin jättänyt kokeilematta.
Älä ihmeessä luovuta vain koska välimatkaa on paljon. Itse olin aivan samassa tilassa kuin sinä noin 3 vuotta sitten, mutta usko tai älä, nyt asumme yhdessä - ei tosin kummankaan kotimaassa mutta kuitenkin. Poikakaverini on kotoisin keski-Euroopasta myöskin.
Ei se välimatka haittaa jos kunnolla klikkaa yhteen. Pitää vaan löytää se todellinen luottamus toista kohtaan, että jaksaa etenkin ne alkuajat odottaa ja uskoa. Siinä on molempien oltava enemmän kuin tosissaan.
Kulttuurieroja löytyy aina, sanoi kuka mitä tahansa, mutta nehän vain rikastavat suhdetta kun ottaa sen siltä kannalta! Kyllä aina 2 eri maalla on jotain erilaista keskenään, jollei tavoissa niin periaatteissa sitten ainakin. Mutta ei sen luulisi liian iso este olevan.
Onhan niitä ollut hankaliakin aikoja ja hirveästi on tullut matkusteltua ympäriinsä sen jälkeen kun tavattiin. Mutta hyvin meni kaikki loppujen lopuksi, nyt asutaan saman katon alla ja ollaan onnellisia, ja ainakin osataan arvostaa suhdetta, se kun ei ole nyt niin itsestäänselvyys että asutaan yhdessä.
Kaverit ja perhe on vähän ehkä ollut kärttyisiä siitä, että veri vetää nyt ulkomaille, mutta hyvin ovat asian hyväksyneet nyt loppujen lopuksi.
Elämä on muuttunut kyllä aivan täysin siitä hetkestä lähtien kun törmättiin. Mikään ei ole ollut ennallaan ja kaikki suunnitelmat on muuttunu. Kärsimystäkin on ollut, ne kaikki lukuisat päivien laskemisen ja lentokentillä itkemisen, ne on ollut aivan hirveitä. Mutta joka kerta siitä on jotenkin vaan selvinnyt. Alussa siis tosiaan jouduttiin olemana eri maissa opiskelujen takia. Itselläni opiskelut eivät vieläkään ole täysin ohi.
Tsemppiä, hyvin se menee kun niin päätätte!