Olen ikäistäni nuoremman, mutta silti ihan arkisen näköinen kolmikymppinen ja lapsia saanut nainen. Olen melko älykäs ja sanavalmis, mutta itsetunto ei ehkä ole sieltä parhaasta päästä.
Jos en ajattele mitään "sellaista" miehestä, olen yleensä itsevarma, vitsikäs, karski, vähän rivo ja joku aina joskus ehdotteleekin jotain, yleensä vähän semmoinen hissukka, jota kiehtoo kovuuteni. Nämä ehdotukset kuittaan vain naurulla ja jatkan eteenpäin. Mutta jos vähänkään olen kiinnostunut, muutun ujoksi ja paniikki hiipii mieleen, änkytän vain. En siis saa miestä, sellaista, joka olisi minusta kiinnostunut, enkä sellaista, josta itse olisin kiinnostunut.
Välillä heitän hanskat tiskiin ja ajettelen, että elän loppuikäni yksin. Mutta välillä tekisi kovasti mieli tehdä tuttavuutta jonkun miehen kanssa. Tykään keskustella ja vitsailla, en nalkuta, en halua omistaa tai sitoutua ja seksi on mielessä lähes aina, ja kun rentoudun, olen myös ns. villi - luulisi nyt, että jollekin olisin juuri mukavaa ajanvietettä.
Vaan miten löytäisin sen jonkun? Onko parempi olla rehellinen ja lyödä kortit pöytään vai pitäisikö opetella olemaan jotenkin flirtimpi ja naisellisempi? Ja miten ihmeessä pääsen ulkonäköasian yli, kun tuntuu että monet miehet kuitenkin puhuvat siitä, että seksuaalinen halukkuus riippuu toisen osapuolen ulkonäöstä ja lapsia saaneella naisella paikat on repsahtaneet jne. Ajattelen aina vain sitä, että en ole varsinaisesti kaunis, ja siksi vain epätoivoiset yrittävät minua - onhan se toki realiteetti, että hyväkroppaisilla naisilla on enemmän vientiä.
Tiedän toki, että miehet arvostavat itsetuntoa, sen näkee jo tuosta, että flaksi käy aina paremmin silloin kun olen katupoika-asteella käytökseni kanssa. Mutta kun lopulta en syty itse miehestä, joka hissukoi, vaan haluaisin sellaisen, joka ei kaipaa minusta vetäjää elämälleen. Karskius ja härskiys ovat vain itsesuojelua.
Miten siis saisin tavallisen, itsenäisen ja itsellisen mieshenkilön kiinnostumaan sen verran, että asiat voisivat edes hieman luistaa eteenpäin?
Jos en ajattele mitään "sellaista" miehestä, olen yleensä itsevarma, vitsikäs, karski, vähän rivo ja joku aina joskus ehdotteleekin jotain, yleensä vähän semmoinen hissukka, jota kiehtoo kovuuteni. Nämä ehdotukset kuittaan vain naurulla ja jatkan eteenpäin. Mutta jos vähänkään olen kiinnostunut, muutun ujoksi ja paniikki hiipii mieleen, änkytän vain. En siis saa miestä, sellaista, joka olisi minusta kiinnostunut, enkä sellaista, josta itse olisin kiinnostunut.
Välillä heitän hanskat tiskiin ja ajettelen, että elän loppuikäni yksin. Mutta välillä tekisi kovasti mieli tehdä tuttavuutta jonkun miehen kanssa. Tykään keskustella ja vitsailla, en nalkuta, en halua omistaa tai sitoutua ja seksi on mielessä lähes aina, ja kun rentoudun, olen myös ns. villi - luulisi nyt, että jollekin olisin juuri mukavaa ajanvietettä.
Vaan miten löytäisin sen jonkun? Onko parempi olla rehellinen ja lyödä kortit pöytään vai pitäisikö opetella olemaan jotenkin flirtimpi ja naisellisempi? Ja miten ihmeessä pääsen ulkonäköasian yli, kun tuntuu että monet miehet kuitenkin puhuvat siitä, että seksuaalinen halukkuus riippuu toisen osapuolen ulkonäöstä ja lapsia saaneella naisella paikat on repsahtaneet jne. Ajattelen aina vain sitä, että en ole varsinaisesti kaunis, ja siksi vain epätoivoiset yrittävät minua - onhan se toki realiteetti, että hyväkroppaisilla naisilla on enemmän vientiä.
Tiedän toki, että miehet arvostavat itsetuntoa, sen näkee jo tuosta, että flaksi käy aina paremmin silloin kun olen katupoika-asteella käytökseni kanssa. Mutta kun lopulta en syty itse miehestä, joka hissukoi, vaan haluaisin sellaisen, joka ei kaipaa minusta vetäjää elämälleen. Karskius ja härskiys ovat vain itsesuojelua.
Miten siis saisin tavallisen, itsenäisen ja itsellisen mieshenkilön kiinnostumaan sen verran, että asiat voisivat edes hieman luistaa eteenpäin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen mies ja olen hauska ja naiset tykkää jne mutta kun ihastun naiseen, musta tulee liian herkkä ja ehkä jopa omistushaluinen!? mutta kun en ihastu ja haluan esim vain seksiä,olen silloin hauska, rento, kova ja jopa vähän kylmä ja sit naiset kyllä haluu enemmänki, sit kun mä haluan enemmän, naiset juoksee...vaikeata
paha noidankehä, että et kiinnostu hissukoista, mutta toisaalta vaikutat itsekin hissukalta niiden silmissä, joista olisit kiinnostunut, kun et pysty olemaan oma itsesi.
Liikaa mielestäni mietit ulkonäköä. Loppujen lopuksi sillä ei niin suurta merkitystä ole. Makuja on monia ja luonne ja asenne kuitenkin loppupelissä on se, joka kiinnostuksen herättää ja ylläpitää.
..niitä kortteja heti pöytään paiskoa. Niistä ne miehet, joista itse on kiinnostunut ja luulee, että miestäkin kiinnostaa, katoaa. Ei ne kestä suoraa puhetta, vaikka sen perään kuuluttavatkin. Ja naisetko muka sitten on vaikeita ymmärtää...Toki ei sovi yleistää, mutta useimmiten näin on. Itse olen oppinut ettei auta heti kertoo miltä tuntuu. Minulla on melko sama ongelma kuin aloittajallakin. Menen aivan sanattomaksi, enkä osaa keskustella mistään järkevästä, kun se mukavalta tuntuva mies osuu kohdalle. Kyllä elämä on toisinaan niin vaikeaa.
...on että unohdat tuon ulkonäkökysymyksen ja alat luottaa itseesi juuri sellaisena kuin olet. Vaikutat kiinnostavalta, herkältä ja todellakin sanavalmiilta. Voi olla että olet tapaamisillesi miehille liiankin älykäs ja miehiset miehethän eivät siitä puolesta välttämättä pidä. Kannattaa tuoda esiin enemmän sitä villiyttäsi koska sillä puolella on enemmän menekkiä kuin älykkyydellä.
Jos menet lukkoon tavatessasi kiinnostavan miehen, ajattele heti ettei hän oikeasti kiinnosta sinua mutta petiin voisin hänet huolia. Sillä pääset turhista herkistelyistä ja änkytyskin lopulta unohtuu. Minulla oli joskus nuorempana samanlaisia ongelmia ja lopulta ajattelin aina tavatessani kiinnostavan naisen että kiva sun kanssa olisi yö viettää mutta oletko vielä aamulla sängyssäni jotta voisin laittaa aamiaista... tai jotain muuta, joskus riettaitakin ajatuksia. Koska minullakin oli ja on edelleen seksi mielessä ihan joka päivä, niin mielikuvitus pääsi tilanteessa usein valloilleen ja jouduin joskus jopa aika noloihinkin tilanteisiin, mutta lopulta pääsin jännittämisestä ja sain henkistä itsevarmuutta tavatakseni naisia myös vakavammin kuin vain leikkimielessä.
Vastasit itse jo kysymykseesi, sinun todella kannattaa olla rehellinen, käydä suoraan asiaan ja panostaa seksikkyyteesi ja ennen kaikkea lopettaa kynttilän ptäminen vakan alla. Jos sinut joku torjuu, niin jatkat vain etsimistä, sillä vaikutat naiselta josta on vielä paljon iloa jollekin hyvälle miehelle. Minut sinä saisit syttymään ihan taatusti, sen voi jo sanoa tuon tarinan perusteella ja aivan varmasti jonkun toisenkin. Sillä että nainen on synnyttänyt ei ole mitään tekemistä oikean kiintymyksen kanssa. Poikaset jotka etsivät vain valloituksia ovat tietenkin eri mieltä mutta arvelen ettet sinä etsi näitä poikasia.
tapaus.
Ei kovin erikoinen ulkonäkö yhdistettyinä seksiä ajattelevaan luonteeseen ja etsit jotakin prinssiä pelastamaan elämääsi. Puhumattakaan että olet vielä yh-äiskä.
Olet itse hyssykkä mutta onnea etsintään.
Sitä tulet nimittäin tarvitsemaan. XD
kyllä käy ilmi se, miksi en erityisesti miesseuraa viitsi hakeakaan. Jostain syystä Suomessa on tätä katkeroitunutta mammanpoikatyyppistä miesväkeä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta miksi näin on?
Toisekseen, mitä pahaa on seksiä ajattelevassa naisessa? On hivenen vanhakantaista toivoa naista, joka ei vahingossakaan ajattele seksiä, mutta jonka pitäisi parisuhteessa pystyä tyydyttämään miehensä - nämä asiat ovat jotenkin ristiriidassa keskenään. Minä haluan seksiä ja haluan myös antaa toiselle osapuolelle nautintoa, aikuisen seksuaalisen suhteen peruskiviä.
Olen jo prinssi-ikäni ohittanut ja yhden vakavan parisuhteen läpikäynyt, joten en etsi miehestä mitään kliseistä roolin täyttäjää tai elämäni pelastajaa. Se, että minulla on lapsia, tarkoittaa ainoastaan sitä, että en vello vauvakuumeen kourissa tai odota häitä. En tiedä, tuleeko se tälle kommentoijalle aivan yllättävänä uutisena, mutta nykyaikana eronnut nainen ei ihan välttämättä hae uutta isää tai elättäjää lapsilleen ;-)
Hyssykkä en ole koskaan sanonut olevani, ainoastaan ujo ihastuessani.
minä säälin. Olet siis päättänyt roikkua palstalla aiheuttamassa toisille ihmisille mielipahaa?
Toivottavasti ja varmasti pääset nauttimaan tunteesta vielä itsekin.
sanavalmis nainen.. Tuollainen nainen kelpaisi varmasti monelle miehelle kumppaniksi muinakin aikoina kuin pedissä olon aikaan :)
Minä en nyt kumminkaan esittäisi yhtään mitään. Jos kumppani täytyy "näytellä" itselleen, niin kauanko sellainen suhde mahtaa kestää? Paras olla vaan oma itsensä, siten välttää vuoden, kahden päästä tuleva; miten tässä näin kävi tilanne.
Häntä pystyyn, kun se oikea tyyppi osuu kohdalle, olo on auvoisaa. Kolmekymppisenä käy niin kaikkea läpi ja luulee elämän olevan ohi, voin luvata, ettei se ole, se vaan paranee kaiken aikaa.
Ikävää on tietenkin olla yksin jos haluaisi kovasti parisuhdetta, mutta kuka huonoa sellaista itselleen toivoisi? Yksin olossakin on puolensa, siitä kannattaa nauttia. Siten se itsetuntokin kasvaa, kun huomaa ettei tämä nyt niin kauheaa olekaan.