Vaikea tilanne: Olemme olleet avoliitossa 13 vuotta,
yksi lapsi on ja asumme emakotitalossa josta vielä kymmenisen vuotta lainan maksamista jäljellä. Laina on molempien nimissä mutta minä olen lähes kaiken maksanut sillä avovaimo on "harrastaja" käsityöläinen jonka tulot on niin pienet ettei hän juurikaan kykene osallistumaan lainanmaksuun eikä muihinkaan menoihin.
Muutama viime vuosi on meidän suhteessa ollut alamäkeä enkä enää oikein jaksaisi yrittää väkisin. Tekisi mieli erota. Olen muutaman kerran puhunut asiasta hänelle mutta hän sanoo vaan ettei kyllä lähde kämpästä mihinkään. Itsellänikin on työtilanne huonontunut parina viime vuotena niin että tällä hetkellä pärjätään nipinnapin joten lainan, muiden laskujen ja ruoka ym kulujen jälkeen ei ylimääräistä jää yhtään käteen eikä säästöjäkään ole. Eli vaikeata on itsekään mihinkään lähteä. Minulla ei tosiaankaan ole varaa lyhentää asuntolainaa ja maksaa vuokraa toisesta kämpästä samaan aikaa. Tiedän että avon "liksalla" ei lainaa lyhennellä joten ei hänkään yksin pärjäisi.
Varmaankin voisin ilmoittaa hänelle että kämppä myydään ja laitetaan "homma puoliksi", mutta en tohtisi tehdä sitä hänelle koska tiedän että hän olisi aivan pulassa jos pitäisi lähteä tunkemaan kaikkia "töihinsä" liittyviä tarvikkeita johonkin pieneen kerrostalokämppään. Hän olisi oikeasti "lirissä" jos joutuisi lähtemään.
Mitäköhän voisin tehdä? Yhteiselämästä hänen kanssaan ei tunnu tulevan mitään enkä haluaisi tuhlata tätä (ehkä) ainoata elämääni surkeaan väkisin rimpuiluun. Onko mulla mitään oikeuksia ja mahdollisuutta onnelliseen elämään? Apua!!!
yksi lapsi on ja asumme emakotitalossa josta vielä kymmenisen vuotta lainan maksamista jäljellä. Laina on molempien nimissä mutta minä olen lähes kaiken maksanut sillä avovaimo on "harrastaja" käsityöläinen jonka tulot on niin pienet ettei hän juurikaan kykene osallistumaan lainanmaksuun eikä muihinkaan menoihin.
Muutama viime vuosi on meidän suhteessa ollut alamäkeä enkä enää oikein jaksaisi yrittää väkisin. Tekisi mieli erota. Olen muutaman kerran puhunut asiasta hänelle mutta hän sanoo vaan ettei kyllä lähde kämpästä mihinkään. Itsellänikin on työtilanne huonontunut parina viime vuotena niin että tällä hetkellä pärjätään nipinnapin joten lainan, muiden laskujen ja ruoka ym kulujen jälkeen ei ylimääräistä jää yhtään käteen eikä säästöjäkään ole. Eli vaikeata on itsekään mihinkään lähteä. Minulla ei tosiaankaan ole varaa lyhentää asuntolainaa ja maksaa vuokraa toisesta kämpästä samaan aikaa. Tiedän että avon "liksalla" ei lainaa lyhennellä joten ei hänkään yksin pärjäisi.
Varmaankin voisin ilmoittaa hänelle että kämppä myydään ja laitetaan "homma puoliksi", mutta en tohtisi tehdä sitä hänelle koska tiedän että hän olisi aivan pulassa jos pitäisi lähteä tunkemaan kaikkia "töihinsä" liittyviä tarvikkeita johonkin pieneen kerrostalokämppään. Hän olisi oikeasti "lirissä" jos joutuisi lähtemään.
Mitäköhän voisin tehdä? Yhteiselämästä hänen kanssaan ei tunnu tulevan mitään enkä haluaisi tuhlata tätä (ehkä) ainoata elämääni surkeaan väkisin rimpuiluun. Onko mulla mitään oikeuksia ja mahdollisuutta onnelliseen elämään? Apua!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! Sinulla on vaikea tilanne. Ensiksi mikä mulla tuli mieleen on se,että ei kannata sääliä siis toista ihmistä sillä lailla että voi jos minä nyt jätän hänet niin miten hän pärjää jne...ja ei eroais kun ei pysty ku säälii niin toista. Mulla joskus ollu sama tilanne. Sinun täytyy ajatella itseäsi. Tämä on sinun elämä. Mieti mitä elämältäsi haluat ja toimi. Teet oikein. Eikö vaimollasi ole varaa maksaa vuokraa? Sanon nyt aika kylmästi mutta sinä et ole siitä vastuussa...Myykää teidän talonne,eikö se olisi hyvä ratkaisu? Äh, en osaa sanoa muuta kuin että minä olen pilannut oman elämäni kun ajattelin vain toista,miestäni,olin hänen kanssaan vasten tahtoani kun en halunnut tai pystynyt jättämään,säälitti niin. Nyt olen iloinen,kun ymmärsin että itseään on ajateltava. On vain yksi elämä kullakin! Voimia!
olen se osapuoli joka jäi lasten ja velkojen kanssa kun toinen läksi onneaan etsimään. Kun on pakko selviytyä, selviää vaikka jäisi hieman huonolle tulotasolle. Elämä kannattaa aina. Lapset tuovat elämäniloa. Arjen rutiinit turruttavat eron tuoman surun. Eurot lasketaan tässä perheessä tosi tarkkaan. Tottuu elämään vaatimattomasti. Päivä kerrallaan!!!!!
sairautta, sanotaan. Olen ed. kirjoittajan kanssa samaa mieltä, ettei säälistä kannata olla yhdessä. Joskus pitää olla itsekäs ja ajatella itseään. Sinuna laittaisin talon myyntiin ja avokkisi voi sitten tehdä omalla osuudellaan mitä parhaaksi näkee. Sinä voit muuttaa vuokralle tai ostaa uuden asunnon, miten vain. Ja mikäli avokillasi ei ole tuloja, saa hän tarvittavat avustukset, kuten muutkin hunotuloiset tai varattomat. Mutta aina tietty olisi parempi, jos saisi suhteen kuntoon ja yhteiselämän toimimaan. Hyvää Uutta Vuotta!