Teen töitä miesvaltaisella alalla ja monesti tuntuu, että minua pidetään sen takia kummajaisena. Osasyy siihen ettei naiskavereita juuri ole on varmasti siinäkin että en pidä kaikista naisille tyypillisistä asioista, en shoppaile, tanssi enkä käy bilettämässä. Löytyisikö täältä samalla aaltopituudella olevia naisia juttukaveriksi? Olen yli 40 vee.
Työnkö takia kummajainen
onko muita?
5637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meiliosoite unohtui [email protected]
Niin, että mitä sitten teet vapaa-ajalla? Kittaat kaljaa ja katsot urheilua???
Minä olen 60v. ja parikymmentä vuotta sitten vähäiset suhteet ulospäin oli miesvaltaiseen työpaikkaan, jossa tein osa-aikatyötä, kylläpä oli viksua ja reilua porukkaa (rekkakuskeja), eikä tullut kaksimielisiä virnuiluja.
Sitten menin naisvaltaiseen työyhteisöön jossa olen edelleen ja vaikka siellä ollaan "sivistyneitä "ihmisiä, niin ei voi verrata edellisiin kokemuksiin. Näin sivusta seuranneena näin kuinka jostakin asiasta tai henkilöstä aletaan "kehitellä" taitavasti jotakin kränää joka johti siihen että joku pääsi itkemään tai herkimmät hakeutui aikanaan sairaslomille kuka minkin vaivan takia.
Pahinta on se edestä makeileminen ja takana arvosteleminen, ja jos jollekkin halutaan kiusaa tehdä niin keinoja tuntuu löytyvän virka-aseman ja/tai poliittisen aseman avulla.
Johtajan vaihtumisen jälkeen tuli hiukan reilumpaa meininkiä, mutta on hänelläkin omat suosikkinsa. Se ei minua haittaa eikä minun vaatimatonta työnkuvaani, sillä teen omat työni kunnolla ja osaan tarttua käskemättä uusiin tehtäviin.
En ole koskaan perustanut muotivouhotuksista enkä tuppervaaroista, enkä välittäisi kahvihuoneessa kuunnella työkaverien ja naapureidensa perheasioista. Ajattelen aina että mitä minun perheenjäsenet ajatelisivat jos heidän asioitaan kerottaisiin niin perusteellisesti kuin työpaikan naiset juoruaa.
Eri asia on jos on ystävä työpaikalla jolle puolin ja toisin voi purkaa huolia, mutta mielestäni ei kymmenien naisten korviin ja siitä eteenpäin vielä.
työskennelleenä voin sanoa, että sitä jotenkin samaistuu heihin ja meidän naisten jutut tuntuu tyhjänpäiväsiltä. Eli täällä on yx samanmoinen.
Naisten jutut pyörivät yleensä ihmisten tekemisten ja olemisten ympärillä, mitä se sanoi, mitä teki, oliko mitä päällä ja kenen kanssa oli ja oliko ihanaa ja miten mäntti on se ja se... en mä ainakaan jaksa sellaista. Kun yhteisissä illan vietoissa ei yleensä puhuta mistään asioista ja viina virtaa, olen jäänyt niistä pois. Harrastuksia on joitakin, mutta tuntuu, että harrastusporukoilla on tällä iällä jokaisella on jo omat piirinsä, joihin on vaikeaa enää päästä. Pitäisi olla supersosiaalinen ja "ihana" ihminen ja tiedä mikä kampaustyyli on just nyt in. Viimeistään sitten kun porukka kuulee mitä teen työkseni, muutun kummajaiseksi.