seurustelen Albanian albanialaisen miehen kanssa.. seurustelleet olemme reilu 1,5 vuotta. poikaystäväni asuu kreikassa ja minä suomessa, tosin minä olen asunut suurimman osan seurustelu ajastamme kreikassa kultani kanssa. mutta vakitunen asuinpaikkani on suomi ja täällä olen ollut aina välillä.. tunnemme myös toistemme perheet hyvin..
mutta nyt asiaan.. olemme suunnitelleet elämäämme eteenpäin ja haaveissamme on oma perhe siis avioliitto ym... kihloihin olemme suunnitelleet menevämme ensi vuoden alkupuolella 2009.
tulevaisuudessa olemme suunnitelleet menevämme naimisiin. haluaisinkin tietää mitä papereita ym. pitää hoitaa kuntoon ennen kuin voimme mennä naimisiin Suomessa/Albaniassa?
Naimisiin menomme ei ole vielä niinkään ajan kohtaista, koska olemme suunnitelleet että menemme naimisiin aikaisintaan 1.5 vuoden kuluttua..
mutta nyt asiaan.. olemme suunnitelleet elämäämme eteenpäin ja haaveissamme on oma perhe siis avioliitto ym... kihloihin olemme suunnitelleet menevämme ensi vuoden alkupuolella 2009.
tulevaisuudessa olemme suunnitelleet menevämme naimisiin. haluaisinkin tietää mitä papereita ym. pitää hoitaa kuntoon ennen kuin voimme mennä naimisiin Suomessa/Albaniassa?
Naimisiin menomme ei ole vielä niinkään ajan kohtaista, koska olemme suunnitelleet että menemme naimisiin aikaisintaan 1.5 vuoden kuluttua..
Vastaukset 16
Vanhimmat
täältä noita asioita kysele. Niitä asioita hoitavat ihan toiset besserwisserit kuin tämän palstan tietäjät. Aloita vaikka maistraatista tai omasta seurakunnastasi. Lycka till!
Eipä sitä paljon muuta tarvitse kuin molemmilta esteettömyys/virkatodistukset ja riippuen siitä kummassa missä menette naimisiin, käännettynä sen maan kielelle (virallinen kääntäjä kääntää) ja käännös hyväksytettynä notaarilla.
Kun me aikoinaan menimme naimisiin esteettömyystodistus tuli Albaniasta noin kuukaudessa ja jos oikein muistan se käänneettiin (ruotsiksi) ja hyväksyttiin Albanian suurlähetystössä Tukholmassa. Itse sain paperit kädenkäänteessä maistraatista, jossa myös avioiduimme.
Pitääkö suomalaisen avioliitto hyväksyä myös Ruotsissa ennekuin se on pätevä
Tukholmassa on Albanian suurlähetystö, jossa esteettömyystodistus todistettiin aidoksi... Ja kun ruotsi kerran on Suomen toinen virallinen kieli, kävi asiakirja kääntää lähetystössä ilman lisävälikäsiä... En tiedä onko nykyään Suomessakin lähetystö, koska ei ole ollut sellaiselle tarvetta, mutta silloin kun menimme naimisiin, lähin oli Tukholmassa. Ja avioliittoa ei "hyväksytty" siellä, vaan se tuli päteväksi ihan täällä meidän kotikunnassa. Selkenikö?
selveni aikas lailla.. kiitos paljon evelyn.. nyt tietää ihan tarpeeks näin etukäteen asiasta..
Eikö sitä voi seurustella ainakin 5 vuotta ensin ja katsoa sitä arkeakin. Pitääkö aina kaikkien tehdä samat virheet.
siis kiirettähän meillä ei ole.. niin kuin alkuperäisessä viestissäni ilmaisinkin, että avioituminen ei ole vielä ajankohtaista, vaan paremminkin 2-3 vuoden kuluttua.. mutta mielestäni ei ole mitään haittaa jos asioista ottaa selvää jo etukäteen..
Pakkaa kiireesti kamasi ja matkusta Albaniaan tulevan puolisosi kanssa. Ilmoita Suomessa lähtösi ja ano Albanian kansalaisuutta. Älä MISSÄÄN NIMESSÄ tuo Balkanin miestä tänne venymään. Minä tavallinen duunari en ala häntä enkä muitakaan avioliiton tahi muun syyn takia tänne loisimaan tulleita elättämään - adios!
mullakin heila albaniasta.
Olin ulkomailla töis ja yökerhos tavattiin.
Juu, se oli luultavasti näin jälkikäteen ajateltuna joku nuoruuden ajattelematon hairahdus ku siihen ihastuin.
Nyt vanhempana ja viisaampana miettisin about miljoona kertaa ihastumista näihin kolmannesta maailmasta tulleisiin miehiin.
Ne lähtee kovista ja köyhistä oloista ja luonne on kova...
Olin liian nössö sille ja kipitin suomeen äidin lihapatojen ääreen.
se oli oikea päätös.
rakastumassa Kosovon albaaniin, joka kylläkin asuu pohjoismaassa, ihana ihminen, eronnut, yrittäjä! Suhteemme on ihan alkumetreillä, olemme molemmat vapaita, tuntuu, että tunne syvenee hetki hetkeltä ja suhde on muuttumassa vakavaksi. Sinä varmaan osaat kertoa minulle, (kun sinulla jo on kokemusta,) mitä albaanimies odottaa naiseltaan, millaisia tapoja ja perinteitä heillä on. Pitääkö naisen olla "kodin hengetär" vai kestääkö hän pohjoismaisen itsenäisen naisen...
Riippuu ihan miehestä, mutta sanoisin, että albaanin kanssa on melko helppo tulla toimeen avioliitossa. Kulttuuri ei ole niin olennaisesti erilainen kuin suomalainen kulttuuri.
Mutta mitä pahaa on siinä kodin hengettäressä? Itse oikeastaan kadehdin sitä millainen tunnelma kosovolaiskodeissa aina on - pöytä on koreana ja koti siistinä, talossa tuoksuu hyvä ruoka ja vieraan eteen ilmestyy juomalasi ja keksilautanen heti kun iskee peppunsa penkkiin. Sen sijaan monen suomalaisen keittiönpöydältä joutuu työntämään vaivihkaan likaisia astioita syrjemmäksi ja kahvikuppi ilmestyy eteen vasta tunnin istumisen jälkeen. ;oD
Oikeasti karrikoin esimerkkejä, enkä ajattele suomalaisista lainkaan pahaa (olenhan itse sellainen), mutta minusta naisessa pitää olla pientä kotihengetärtä, eikä se sulje pois "itsenäistä pohjoismaalaista naista".
Itse olen jotain siltä väliltä - meillä vallitsee suomalaisittain tavanomainen tasa-arvo ja mies arvostaa ja kuuntelee minua sekä kestää kärsivällisesti mäkätyspuuskiani, mutta kyllä minä pikkuisen häntä "palvelen" kotona. Laitan herkkuruokia, pidän kodin siistinä, kiikutan viinilasin käteen sohvalle ja toimin sinä kodin pikku hengettärenä, kun tulee vieraita. En tosin sano, että mies ei tekisi kotona mitään. Kyllä hän kotitöihin ja lastenhoitoon osallistuu, mutta minusta se on osa naisellisuutta, että saa esimerkiksi laittaa hyvää ruokaa, jota mies sitten kehuu maasta taivaaseen sen sijaan, että heittää ranskalaiset ja nakit uuniin...
Niin ja sanoisin, että kosovolaisilla on tärkeää kulissit. Miehet näyttelevät vieraiden läsnäollessa sitä suurta machomiestä, mutta kun ollaan oman porukan kanssa, naisella on yllättävän paljon sananvaltaa. Ainoa asia, jota mies on minulta oikeastaan koskaan pyytänyt tapojen suhteen, on se etten koskaan riitele tai korota ääntäni julkisilla paikoilla tai vieraiden läsnäollessa. Kun ollaan kahden, saan vaikka mäiskästä herraa paistinpannulla päähän (olen muuten sen kerran tehnyt ;o)), mutta vieraille eivät perheen sisäiset asiat kuulu. Miehen mielestä on kiusallista kuunnella jonkun avioparin riitelyä julkisella paikalla ja kieltämättä se on totta.
Tavoista sen verran, että vieraita (myös hyviä tuttuja ja sukulaisia) yleensä kätellään aina tavatessa ja kaikilta kysytään kuulumiset. Vaikka olisit istunut vieressä kun joku kertoi perheensä voivan hyvin, kysyt samat kuulumiset, kun sinä puhuttelet tätä ihmistä. En ikinä totu siihen "mantraan", tuntuu hölmöltä kysyä "miten voit? miten vaimosi voi? miten tyttärenne voi? miten äitisi voi?", jos on juuri kuullu, että hyvinhän he! Mutta keskustelu vain aloitetaan niin, muuten vaikuttaa hiukan epäkohteliaalta. Muut perinteet ja tavat riippuu aika paljon siitä millaisesta perheestä ovat ja ovatko esim. uskonnollisia.
En tiedä mitä kosovolaisten siipat ovat mieltä näistä mielikuvistani - oikeasti olen albanialaisen vaimo, joten en ole ihan oikea ihminen vastaamaan. Innostuin vain tuosta kotihengetär-jutusta kirjoittamaan... Ja on minulla monta hyvää ystävää, joilla on kosovolaismies ja minusta he elävät ihan samanlaista elämää kuin minä mieheni kanssa.
Tosiaan riippuu aika paljon miehestä kuinka paljon hän esimerkiksi auttaa vaimoaan kotitöissä jne., mutta kyllä Kosovon albaani-naiset ovat aika kodinhengettäriä ja sitä myös naisilta odotetaan. Miehen perhe saattaa myös aika tarkkaan selvittää miniän taustat, koska naisen täytyy olla kunnollinen.
Se mitä kunnollinen sitten tarkoittaa on se, että esimerkiksi naisella ei saisi mielellään olla aiempia suhteita tai ainakaan paljoa. Kosovossa monet miehet haluavat naisen olevan neitsyt naimisiin mentäessä. Tämä tosin riippuu henkilöstä, ja nykyään tämäkin taitaa olla pikku hiljaa katoavaa perinnettä. Avioeroja ei myöskään katsota hyvällä, vaikka nekin ovat kuulemma alkaneet nykyään hiukan lisääntymään.
Myöskään alkoholin suurkäyttöä ei katsota hyvällä, sillä muslimien tavoin suurin osa Kosovon albaaneista ei käytä alkoholia ollenkaan.
Kosovossa on myös tavallista parin mentyä naimisiin, että vaimo muuttaa miehen vanhempien kotiin asumaan. Tästä johtuen kodit ovat usein monen henkilön asuttamia ja kodeissa saattaa asua useita pariskuntia.
Evelyn jo kirjoittikin nuo yleisimmät tavat, joita albaaneilla on ja tuohon ei taida minullakaan paljon lisättävää olla. Itse myös ihastelen albaanien vieraanvaraisuutta ja siistejä koteja.
Voi olla, että tässä nyt tulee entisestään paineita. Teen kyllä hyvää ruokaa, leivon jne, mutta olen todella laiska siivoamaan, olen suorastaan boheemi, jos asian kauniisti sanoo eli siinä minulla varmasti on paljon petraamista. Hän on myös hyvä laittamaan ruokaa ja tykkää hemmotella rakkaitaan. En todellakaan ole neitsyt, olen eronnut ja minulla on lapsiakin, samoin hänellä. Seksiä emme ole vielä harrastaneet, mutta sekin hetki lähestyy. Uskonnosta olemme sen verran keskustelleet, että tiedän hänen isänsä olevan katolinen ja äitinsä jonkin sortin muslimi, hän itse ei ole uskonnollinen ja minäkin enemmän tapakristitty, joten se ei liene meille mikään ongelma. Kiitos teille vastauksista, ihan järkeenkäypiä neuvoja annoitte! Kasvojen säilyttäminen vieraiden silmissä on tärkeä pitää mielessä, siinä meillä suomalaislla olisi paljon oppimista. Ja yleensäkin toisen ihmisen kunnioittamisessa! Siispä minä jatkan tähän ihanaan mieheen tutustumista... :)
Juu ei siis kannata ottaa liiemmin paineita. Niin kuin edellisessä viestissäni kerron riippuu aika paljon miehestä myös miten tärkeinä hän kyseisiä asioita pitää (ja miehen perhe tietysti).
En itsekään ehkä ihan kaikkia noita kriteerejä vastaa, joita kirjoitin. Tosin eipä Kosovossa asuva anoppini ole käynyt katsomassa miten me täällä Suomessa mieheni kanssa elämme.
Joka tapauksessa toivotan sinulle onnea uuden rakkauden löytämisestä :)
elämäni rakkaus!