.rakentaa kestävä parisuhde ja hankkia lapsi(a?) vielä, kun ikää on juuri kertynyt 44-v ja olemme vaimoni kanssa eroamassa? Asia on nimittäin niin, että menin naimisiin "vasta" 42-vuotiaana ja sitä ennen seurustelimme viisi vuotta. Minulla oli epäilyttävä, ikävä tunne jo seurusteluvuosiemme aikana, mutta en kuunnellut sitä. Nyt haluamme eroa molemmat, sillä emme missään tapauksessa kuulu toisillemme. Harkinta-aika päättyy helmikuussa -09, jonka jälkeen minä teen avioeron II-vaiheen, jos sitä ei kukaan muu tee.
Minua ei harmita exäni "menetys" vaan paljon enemmän se, että menetin hänen kanssaan ollessani kallisarvoisia vuosia ja kaikki aivan turhaan. Olen hyvin lapsirakas ihminen ja elämäni olisi epätäydellistä, jos en saisi elämässäni kokea todellista perhettä ja sen mukana tuomaa isyyttä. Minua alkaa kuitenkin epäilyttämään, olenko jo liian "vanha" perustamaan perhettä? Minuun on deittipalstoilla kyllä otettu yhteyttä, mutta ainakin tähän asti kaikki yhteydenottajat, naiset, ovat olleet 44-46 -vuotiaita eli liian iäkkäitä synnyttääkseen lapsen.
Miehillä tuo biologinen kello ei tikitä samalla tavalla, mutta kyllä miehilläkin "kello" vaikuttaa siten, että on vaikeaa olla iäkkäänä seurallinen vilkkaalle esim. poikalapselle, koska se usein vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Tai sitten olen väärässä, koska minullahan ei ole koskaan ollut lasta. Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta?
Minua ei harmita exäni "menetys" vaan paljon enemmän se, että menetin hänen kanssaan ollessani kallisarvoisia vuosia ja kaikki aivan turhaan. Olen hyvin lapsirakas ihminen ja elämäni olisi epätäydellistä, jos en saisi elämässäni kokea todellista perhettä ja sen mukana tuomaa isyyttä. Minua alkaa kuitenkin epäilyttämään, olenko jo liian "vanha" perustamaan perhettä? Minuun on deittipalstoilla kyllä otettu yhteyttä, mutta ainakin tähän asti kaikki yhteydenottajat, naiset, ovat olleet 44-46 -vuotiaita eli liian iäkkäitä synnyttääkseen lapsen.
Miehillä tuo biologinen kello ei tikitä samalla tavalla, mutta kyllä miehilläkin "kello" vaikuttaa siten, että on vaikeaa olla iäkkäänä seurallinen vilkkaalle esim. poikalapselle, koska se usein vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Tai sitten olen väärässä, koska minullahan ei ole koskaan ollut lasta. Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
sun junas meni jo.
tuo isyyden haluaminen ja lapsien hankinta olisi pitänyt tajuta aikapäiviä sitten..vaikka kyllä se edelleenkin menee niin että jos lapsi tulee taloon niin nainen sen lapsen hoitaa ja talon ja ruoat ja siisteyden..mies on se joka pullistelee ja piereskelee sohvalla tyyliin "minä olen talon isäntä ja sinä muija teet niinkuin mä sanon tai lennät pihalle".
eli koita unohtaa tollaset haaveet..se lapsi tulee kuitenkin tarviimaan molempia vanhempiaan ja seuraa ja huomiota, ja todellakin alat olemaan turhan vanha sellaiseen touhuun..mene ja lahjoita spermaasi spermapankkiin..joku kummiski vielä sitä käyttää raskauteen..tosin sä vaan et ole sitä näkemässä..ainakin vaan tiedät että sulla on jossain päin maailmaa jälkeläisiä..
Etenkin miesten, jos suht hyvin säilynyt ja fiksu on, on ihan helppoa löytää uusia suhteita. Useinhan naist kaipaavatkin fiksua ja kypsää seuraa - ei mitään loppuun kulahtanutta mutta vähän vanhempaa. ITse pari vuotta sitten tapailin kesän paria miestä. Toinen oli suomi24:ssa valehdellut ikänsä 41:ksi, ja olikin 44 - mitä sitten;-D!? Höpsö oli. Niin nuorekas ja hyvässä kunnossa kuin olla voi, erään tietyn lajin harrastaja ja opettaja..! Ei vuosia voi tuijottaa. ET sinä ole vuosia tuhlannut, takuulla olet jotakin myös saanut! Ja myös löydät mitä etsit ja ehdit perheen perustaa, usko pois:-)!
on mahdollista, mutta sehän tietty riippuu milloin löydät sen uuden vaimon, ja varmaan kannattaa ehkä seurustellakin ennen perheen perustamista. Tuskin oot liian vanha isäksi. Onhan niitä vanhempiakin tullut isäksi.
että vaikkapa 44-vuotias nainen olisi auttamattomasti kyvytön lisääntymään! Siksi toisekseen...myös adoptio on mahdollinen:-).
Ihmttelen, että olet mennyt vasta joku aika sitten naimisiin, kuitenkin aikuisena ja nyt jo haluat eron. Tunnetko itseäsi ja tiedätkö mitä oikeastaan haluat? Tuli mieleen, että yrittäisitkö saada itsellesi lapsen täyttämään elämässäsi jotain? Lapsen koti on hyvä parisuhde ja sitä on vaikea rakentaa jos ei itsekään tiedä mitä elämältään haluaa. Et ole millään tavalla vanha isäksi, mutta ei ehkä kannata rynnätä seuraavaan parisuhteeseen ennen omaa henkistä kasvua.
Monikaan nainen ei ota vastaeronnutta. Se, että mies on 44 ei ole ongelma, mutta se, että hän on pian 48 on. Kun ikää alkaa olla 50, vaihtoehto on käytännössä hakea vaimo ulkomailta. Kotimainen tuskin suostuu.
Minulle tämä avioliitto oli ensimmäinen, vaimolleni, joka on minua huomattavasti nuorempi 35-vuotias, se oli jo toinen. Tutustuin nykyiseen vaimooni silloin, kun hän oli vielä naimisissa. Itse asiassa hän paljasti minulle ko. asian ja sen, että heillä oli ex-miehensä kanssa avioeron I-vaihe vasta menossa ja lopullinen ero oli silloin tulossa vasta 2 kuukauden päästä. Näin nykyinen vaimoni salasi minulta sen, että hän ei vielä ollut saanut lopullista eroa miehestään. Itse en silloin tiennyt näistä avioeron eri vaihesta ja kiemuroista yhtään mitään vaan vasta, kun olin tapaillut häntä jo ainakin viisi kertaa ja jo auttamattomasti ihastunut.
Nyt hän avoimesti jo etsii uusia miehiä eri deittipalstoilta eikä tarjonnasta ole ollut lainkaan pulaa, vaikka hän (omien sanojensa mukaan) on kertonut, että hän on vielä naimisissa. Tälläkin hetkellä hän on treffeillä erään deittipalstalla tapaamansa miehen kanssa.
Miksiköhän juuri päättynyt avioliitto ei näytä olevan lainkaan ongelma naiselle mutta että se olisi valtava este miehelle? En kyllä oikein usko tuohon, että tuore ero olisi miehelle este uuteen suhteeseen, kun ei se ole este naisellekaan.
Hei,
Otan kantaa tuohon, että aloittaa suhteen salaamalla oman elämäntilanteensa. Nimittäin itse löysin netin deittipalstalta itseäni 5 vuotta vanhemman miehen, jonka deitti-ilmossa luki "eronnut". Kuitenkin tavattuamme muutamia kertoja, hän paljasti, että on muuttanut puoli vuotta sitten pois vaimonsa luota eikä ole edes papereita (1.vaihe??) vienyt. Vei paperit sen jälkeen, kun oli asian mulle kertonut. Täytyy sanoa, että tuo oli kuin isku vasten kasvoja! Se, että mies aloitti suhteemme valheella. Tuli itku silmään,mutta koska meillä synkkasi heti niin hyvin yhteen , ehdin ihastua todella paljon (kuten hänkin) ja yritän nyt vain unohtaa tuon ikävän puolen... Itselleni rehellisyys on erittäin tärkeää ja nyt tuohon mieheen luottaminen on melko vaikeaa. VAIKKA hän vakuuttelee kuvitelleensa, etten olisi vastannut hänen viestiinsä, jos olisi kertonut tosiasian erotilanteestaan. Totta, en olisi heittäytynyt ainakaan seurustelusuhteeseen tuossa vaiheessa olevan ihmisen kanssa.
Jaa miksikö? Syynä se, että itse pitkään eronneena olleena olen joutunut elämään yksinkin, muutamia suhteita ja näin ollen luulen tietävänä, miten vakavan suhteen olen valmis perustamaan. On ns. luurangot siivoiltu ja vapaus on todellista!
Sulle sanoisin,ettet tietenkään ole liian iäkäs isäksi. Ja uskon, että jos kemiat ym. kaikki natsaa jonkun nuoremman naisen kanssa, mikäs mahdottomuus isyytesi olisi! Mutta jos haet vain "äitiä lapsillesi", voitte kuulua hetken päästä meihin eronneisiin jälleen...
Toivon sulle parasta!
Nykyinen vaimoni, josta minä (tai hän) voin hakea lopullista avioeroa eli hakemuksen 2-vaihetta helmikuun -09 lopulla, ei hänkään aluksi kertonut minulle olevansa vielä naimisissa. Vasta muutamien tapaamiskertojen jälkeen, kun olin häneen jo hyvin ihastunut hän kertoi, että on vielä virallisesti naimisissa ex-miehensä kanssa.
Ennen tapaamistamme ja suhteen alkuaikoina hän kirkkain silmin kertoi minulle olevansa eronnut.
Koska en aikaisemmin ollut ollut vastaavassa seurustelutilanteessa (toinen osapuoli joko eronnut, eroamassa tms.) enkä itse ollut koskaan ennen häntä naimisissa, en silloin tosiaankaan ymmärtänyt, miten vakavan asian hän oli minulta salannut. Vasta nyt, kun ensimmäistä kertaa joudun käymään läpi ja opettelemaan kaikki eroon liittyvät asiat tiedän, mistä oli kyse.
Ei, en todellakaan ole etsimässä mitään "äitiä lapsilleni" (eihän minulla edes ole niitä). Elämänkumppania minä etsin ja saatanpa valita sellaisenkin vaihtoehdon, etten koskaan lapsia hankikaan. Tämän kokemuksen jälkeen olen kyllä aika varuillani naisten suhteen, sillä en halua joutua enää koskaan vastaavaan tilanteeseen.
Ikävä kyllä minun tietääkseni mistään ei saa tietoa jonkun henkilön siviilisäädystä. Eli jos jollakin on pokkaa valehdella olevansa vapaa/eronnut vaikkei olisikaan, sitä asiaa ei viranomaisilta saakaan tietää. Tai saa kyllä, mutta vasta siinä vaiheessa, kun haetaan avioliittoon mentäesssä esteettömyystodistusta.
No virkatodistuksella sen tietenkin saa tietää, mutta kuka kehtaa pyytää toista esittämään todistuksen siviilisäädystään ensitreffeillä: en minä ainakaan.
Minun entiselle avopuolisolleni (80-90 -luvulla) kävi myös huonosti. Kun erosimme v. -95, hän alkoi seurustella sen jälkeen erään luotettavan oloisen miehen kanssa. Neljän seurustelukuukauden jälkeen, kun exäni oli jo hyvin rakastunut mieheen ilmeni, että miehellä onkin laillinen vaimo ja vieläpä liitosta kaksi yhteistä lasta. Eikä mies asunut yksin, vaikka niin oli väittänyt, vaan asui puolisonsa kanssa. Eikä tuo mies ollut edes harkinnut eroa vaimostaan; hän vain halusi käydä vieraissa. Mutta teki sen salailuineen hyvin julmalla tavalla. Exäni oli pitkään hyvin syvässä masennustilassa sen jälkeen, kun miehen todellisuus tuli julki.
Tällä hetkellä nykyinen vaimoni deittailee useiden miesten kanssa yhtäaikaa netissä. Mutta hän salaa heiltä kaikilta sen, että hän käy tapailemassa samanaikaisesti useita eri miehiä. Jokainen hänen tapaamansa mies on autuaan tietämätön, että ko. naisella on tapaamislistalla monia muitakin ja deittisuhteita monta vielä lisäksi. Sain sen tänään tietää, kun arvasin vuosien kokemuksella kysyä asiaa häneltä. Ja nyt, kun eromme on jo näin lähellä, hän on paljastanut minulle, että hänellä oli treffejä ym. jo silloin, kun avioeromme 1-vaihetta ei edes oltu vielä laitettu vireille.
Ei varmaankaan ole ihme, että olen nykyään todella varovainen uusien suhteiden kanssa..
Hyvää jatkoa vain sinullekin!
Kuuleppas nyt vanhoja olette kumpikin perhettä perustamaan. Erota kannattaa jos ei toimeen tuu, kumppaneita kyllä löytyy jos on löytäkseen...Its e olen 38v. ja aikoinaan en ole lapsia saanut. Edellinen suhteeni kaatui, kun mies oli jo 47 vuotias . Eli kymmenen vuotta mua vanhempi. Aivan ikä loppu oli. Aina vaan valitti väsymystä ja sitte Idiootti puheli vielä mulle lapsien tekemisestä . Sanoin vaan , että " niin mun pitäisi olla isä ja äiti lapselle ja omaishoitaja vielä miehell ". Niin se vaan menee...on ne lapset ennen 35 viittä parempi hankkia. Näin sen on luonto tarkoittanut ja niin se menee.
Vaimoni on 35-vuotias ja minä 44. Ainakin meidän tuttavapiirissä on lapsia tullut maailmaan meitä selvästi vanhemmille pariskunnille. On yhdistelmiä mies 45 - nainen 39, mies 44 nainen 42 (työpaikallani työtoverini, siin nainen sai esikoisensa juuri 42 täytettyään).
Ja sitäpaitsi, saihan Eric Claptonkin neljännen tyttärensä yli 60-vuotiaana, David Bowie sai toisen lapsensa (edellinen suhde kariutui) miehen ollessa 64-vuotias jne. esimerkkejä löytyy lisää. Mick Jagger sai perheenlisäystä vielä yli 60-vuotiaana, esimerkkejä on vaikka kuinka pajon.
Joten, miten niin olemme muka liian vanhoja? Emme me ole, kummatkaan.
lapsia saamaan, mutta on tietenkin asioita, joita kannattaa miettiä. Ihan ekaksi kävisin tarkistuttamassa onko sinulla ylipäätänsä ottaen mahdollisuuksia saada lapsia, voithan tietämättäsi olla vaikka steriili. Suosittelen tätä myös niille miehille, joilla on jo ennestäänkin lapsia, koska siittiöiden laatu huononee vuosien karttuessa, varsinkin jos on kaveerannut Kuningas Alkoholin kanssa (en tarkoita tällä sinua). Jos se asia on ok, niin sitten voitkin keskittyä etsimään sitä tulevien lastesi äitiä.
Siinäkin on huomioitava muutama pikku juttu. Sinä et voi olettaa saavasi ihan nuorta naista, joten naisesi pitää olla n. 35-37 kun tutustutte, siksi että harva nainen alkaa lapsentekoon ilman kohtuullista seurusteluvaihetta (lisättävä siis ikään n. 2 vuotta ennen kuin lapsista voi alkaa keskustella), ja voi käydä niinkin, että yrittämisen jälkeen selviää, että nainen ei saakaan lapsia. Olisi siis hyvä, että naisella olisi ennestään max kaksi lasta, se todistaa hänen hedelmällisyytensä. Jos hänellä on useampia lapsia, niin ehkä häntä ei uudet lapset kiinnostakaan. Voi myös olla niinkin, että ennen kuin pääsette edes yrittämään lapsentekoa huomaatte, että juttu ei toimikaan ja sama rumba alkaa alusta, ja sinä olet jo 46-vuotias eli mahdollisuudet huononee koko ajan.
Miehelle isäksi tulo vanhempana on luonnollisestikin helpompaa, hänhän saa lapsesta vain ne "parhaat palat". Vaimo hoitaa lasta ensimmäisen vuoden kotona, ehkä pitempääkin. Mies saa (yleensä) nukkua yöt rauhassa, voi mennä harrastuksiinsa ja jatkaa elämäänsä samaan malliin kuin ennenkin. Toisaalta entisen elämän jatkaminen voi aiheuttaa liiton rikkoutumisen, mutta onpahan miehellä kuitenkin se kaivattu lapsi/lapset joka toinen viikonloppu:)
Minä myönnän olevani tietyllä tavalla katkera, koska minut on jo kaksi kertaa jätetty sen takia, että en voi enää saada lapsia. Se oli oma valintani silloin aikoinaan, enkä kadu sitä, vaikka olen siitä joutunutkin kärsimään. Tunnustan ihan suoraan, että näin 40-ikäisenä en vapaaehtoisesti jaksaisi enää niitä vauvan öisiä heräämisiä, päivähoitoon vientiä, korvakipuja, leikkimistä, kiukuttelua, meluisia pikkukavereita ym. Tässä iässä sitä alkaa jo odottelemaan niitä lapsenlapsia, niitä kun silloin tällöin hoitelee, niin muistaa taas, miksi luonto on järjestänyt asiat niin, että lapset olisi hyvä saada 20-35 ikäisenä. Toinen näistä minut jättäneistä miehistä onnistui melko pian löytämään lapsentekoon halukkaan naisen (sattuu olemaan arvostetussa ammatissa, varakas, hyvännäköinen, mitkä seikat helpottavat huomattavasti naisensaantia) ja heillä on nyt jo kaksi lasta, mutta parisuhde ei olekaan sitä mitä mies toivoi. Mies itkee vieläkin minun perääni, koska se kaikki muu oli minun kanssani paljon paremmin. Veikkaan, että siellä tulee ero muutaman vuoden sisällä, mutta minä en aio alkaa "äitipuoleksi".
Otit David Bowien ja muita papparaisia esimerkeiksi vanhoista isistä, ei siinä mitään. Itsekin tunnen erään yli 70-vuotiaan isukin, lapsi on 15-vuotias ja arvaa vaan, jaksaako isukki mitään hänen kanssaan. Ei liion äitikään, hänkin on reilusti yli 50-vuotias. Lapsi on hyvin yksinäinen, koska ei voi pyytää ketään kotiinsa iltaisin/viikonloppuisin, koska vanhemmat kaipaavat rauhaa ja lepoa. Tämänikäiset vanhemmat ovat myös ylihuolehtivia, lasta ei haluttaisi päästää mihinkään, eikä hän toisaalta voi lähteäkään, koska säälii vanhempiaan eikä halua aiheuttaa heille huolta. Sen verran vielä, että molemmat olivat lapsen syntyessä todella hyväkuntoisia ja "meneviä", monenlaisia harrastuksia ja vilkasta elämää. Lapsen myötä elämä rauhoittui, ja siihen kotiin kun jämähtää, niin hyväkin kunto rapistuu alta aikayksikön.
Meillä kaikilla varmaan löytyy kymmeniä esimerkkejä sekä onnistuneista että epäonnistuneista tapauksista, ja jokaisen on tehtävä niinkuin oma tunne ja järki sanovat. Kohtalokin ehkä jonkin verran vaikuttaa, kaikille ei niitä lapsia vaan ole tarkoitettu ja jotkut saavat, vaikka eivät haluaisikaan. Yllättävän moni 30 sinkkunainen ei halua lainkaan lapsia, ura ja oma vapaus koetaan paljon tärkeämmäksi. Sinulla ja kaikilla muillakin lasta haluavilla 40-miehillä tulee olemaan melkoinen etsintä sen oikean äidin löytämiseksi (tässäpä olisi idea uuteen tositv-ohjelmaan "tahtoo isukiksi"), onnea ja hyvää uutta vuotta tuleville isukeille!
Kyselit, miksi tuore ero ei ole este naisen suhteille, mutta miehelle on.. Miehet ovat usein kilvan lohduttamassa juuri eronnutta naista, koska he eivät välttämättä halua sitoutua ja juuri eronnut nainen ei ole kovin sitoutumishaluinen ja on siksi aika vaaraton. Deittipalstat nyt muutenkin ovat mitä ovat, monet pyörittelevät useampia kumppaneita. Monella meistä naisista on perusoletus, että miehet eivät heti eron jälkeen ole valmiita sitoutumaan, emmekä halua olla laastareina. Tämäkin on tietenkin yksilöllistä, mutta näin minusta tuntuu..
Mieheni oli 53-vuotta ja minä 41-vuotta kun nuorimmaisemme syntyi -88! Meidän kohdallamme kävi niin, että olin isänä ja äitinä lapsellemme ja omaishoitajana miehelleni ja äidilleni.
Et mielestäni ole vanha isäksi, mutta vuosia ei ole aikaa seurustella ja etsiä mahdollista äitiä lapsellesi/lapsillesi, mahdollista se kyllä on.
Puoliso pitää ottaa kyllä ihan itselleen, ei pelkästään lasten äidiksi jos haluaa tarjota lapsilleen kodin jossa ovat molemmat vanhemmat. Onnea yrityksellesi, etsi rauhassa ja sydäntäsi kuunnellen!