Ei hellyyttä, ei seksiä, ei yhteistä tekemistä, ei mitään. Ai niin paitsi vittuilua, väärinymmärryksiä, katkeruutta, kateutta, nalkutusta... ja asuntolainaa, epävarmuutta, pelkoa, kohteliaisuutta, lapsi... ja jonkin sortin välittämistä kuitenkin.
Mitä tehdä? Ero, asumusero, yrittääkö vielä? Vuosikaudet seksielämä ollut vaisua ja nyt tuntuu, etten haluaisi sen osa-alueen olevan elämästäni kokonaan ohi, mutta puolison kanssa ajatuskin seksistä tuntuu kaukaiselta. Onkohan tämä parisuhde nyt nähty?
Mitä tehdä? Ero, asumusero, yrittääkö vielä? Vuosikaudet seksielämä ollut vaisua ja nyt tuntuu, etten haluaisi sen osa-alueen olevan elämästäni kokonaan ohi, mutta puolison kanssa ajatuskin seksistä tuntuu kaukaiselta. Onkohan tämä parisuhde nyt nähty?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tuo on totta, mitä kirjoitit, niin kyllä teidän suhde on lopussa. Valitettavasti. Jos toinen ei herätä enää seksuaalista halua, niin asiat ovat huonosti. Koita nyt vielä keskustella kumppanisi kanssa tulevaisuudestanne, josko jotain vielä olisi tehtävissä?
Teette vaikka jotain ihan epätavallista ja hienoa kahdestaan ja koitattte näin löytää sen, mikä oli jo kadonnut.
esim. kolmen viikon matka kaukomaille, jossa vuokraatte moottoripyörän ja seikkailette kahdestaan ympäri tuntematonta maata. Siis koette yhdessä jotain, mikä saa teidät kokemaan yhteenkuuluvaisuutta.
Matka tuntemattomaan olisi varmaan ihan hieno yritys pelastaa tämä liitto, mutta käytännössä se ei ole mahdollista nykyisessä elämäntilanteessa (meillä on pieni lapsi ja pari muutakin asiaa, jotka pitävät tiukasti kotimaassa). Yön yli nukuttuani on pakko myöntää, että en taida edes oikein haluta pelastaa tätä parisuhdetta. Mutta miten uskaltaa irrottautua (en haluaisi loukata) ja luonnollisesti lapsen kohtalo mietityttää eniten.
Jos homma tuntuu tuolta niin eikun homma poikki.Suomessa kyllä riittää miehiä jotka osaavat olla fiksuja ja kiltejä ja antaa tarvitsemasi seksi annoksen vaikka päivittäin...
Niin...aikamoinen "pallo jalassa" -stoori taas...
No, te joko lähdette "itään" ja "länteen" tai löydätte jonkun hienon parisuhdeterapeutin tms...
Tosiaan, ulkopuolisen korvissa voi kuulostaa pallo jalassa -tilanteelta. Ja onhan se sitä, jos kokee olevansa toimimattomassa suhteessa olosuhteiden pakosta. Puolisoni (mies) on väläytellyt parisuhdeterapiaakin, mutta minä en ole sellaiseen valmis enkä halukas. Tuntuu, että lähestymmekin ongelmaa vähän eri näkökulmista: miestä rassaa arjen ongelmat (onko astiat tiskikoneessa ja tavarat paikoillaan), minua varsinaisen parisuhteemme laatu = ei seksiä, ei yhteistä tekemistä. Eli jos rehellisesti peiliin katson, en ehkä haluakaan korjata ongelmia esim. parisuhdeterpiassa, eli saada arkea toimimaan, vaan pelkäänpä, että koen suhteemme epätyydyttäväksi peruslähtökohdiltaan ja haaveilen toisenlaisesta elämästä - mutta en uskalla sitä puolisolleni sanoa.