Kyttäävä mies

Näihin kiinnitin viestissäsi huomiota:

"tämän vuoden puolella,mies on alkanut kyttään jokaista liikettä,mitä teen"
- Mitä tapahtui niihin aikoihin, jolloin kyttäys alkoi?

Veikkauksia: Jokin muutos: Kumpi jäi kiinni valehtelusta tai uskottomuudesta? Epäileekö mies sinua jostakin ja mistä? Onko epäilyksille reaalista pohjaa? Jäitkö kiinni uskottomuudesta tms.? Onko mahdollista, että miehellä on kierroksessa joku eli syyllisyydentuntoinen mies tai yleensäkin ihminen rupeaa näkemään pahantekijän toisessa.


"Olen ollut naimisissa 7v "
- Tunnettu tosiasia ja erotilastoissakin näkyvä on, että noin 7 vuotta menee hyvin, sitten iskee arki, kyllästyminen tms.
Tällöin kysyy voimia ja motivaatiota ruveta uudistamaan liittoa, kehittämään joustoa. Tässä vaiheessa viimeistään puolisot huomaavat olevansa erillisiä ihmisiä. Sen huomaaminen kaikkine vivahteineen vaatii sinnikkyyttä ja avarakatseisuutta. Kyttäävä mies olisi saatava vakuutetuksi, ettei ole mitään kytättävää. Näin siis sinun kannaltasi. Mies saattaa testata, että edelleen on ykkönen, ettei ole muita kuvioissa.

Tämä oli kuitenkin viestissäsi kaikkein kiinnostavin kohta:

"Täytyykö nyt hommata oma yksiö,että jotain rauhaa olisi?"

- Mitä kaikkea tämä oikein sisältää? Olet siis ajatellut eroa? Mies hakkaa sinua? Mikä kyttäämisessä ahdistaa? Miten se kyttääminen oikein ilmenee? Reagoit nimittäin aika vahvasti muutaman kuukauden kyttäämisen takia!

Pitää varmaan hommata se oma kämppä, että saa olla rauhassa joo.

Varmaan mies lopettaisi "kyttäämisen" kuin seinään kun hommaisit kakkosasunnon?
Ajattelitko tehdä sen vielä salaa?

Mitä muuten sinulla on sellaista, jota miehesi ei tarvitsisi tietää?
Olettehan sentään aviopari...

antanut aihetta miehesi epäilyille? Oletko harrastanut flirttiä vai peräti huorannut? Kyllä ennen maaima olikin hyvä paikka. Silloin sai epäilyttävät vaimot pukea sellaisiin siveysvöihin...

Eli kyttää,lukee mun msn keskustelut ( vaikka mä poistan ne ),avaa mun postit ja tutki kännykänkin kerran-tosin mun luvalla,mutta silti.
Mä olen nyt hakemassa avioeroa.

Kerrot että ahdistaa. Kyllä avioliitossakin pitää olla yksityisyys ja luottamusta! Ja jos pelottavaksi menee, vaikka väkivaltaiseksi niin ero. Ja voitte yksin ja yhdessä jutella asiasta terapeutin kanssa..

ei kait sinulla ole kierrossa toista miestä ja jos se näkyy päälle päin niin selvästi ettei enään arki kiinnosta ehkä se ruoho ei ole sen kummempaa aidan toisella puolella,kokeileppa olla ilman tätä uutta ihastusta jonkin aikaa.katso josko tilanne sitten muuttuisi ehkä teillä kummiskin on kaiken kaikkiaan hyvin ku noinkin kauan olette olleet yhdessä.

En tiedä mitä teillä on tapahtunut tai mikä on miehesi kyttäämisen syy. Itse olen tuollainen kyttääjä - nykyään.

Mieheni valehteli pahasti ja rikkoi sillä turvallisuudentunteeni ja erityisesti luottamuksen. mies jäi jälkeenpäin kiinni valehtelustaan mutta kuin arvata saattaa, vahinko oli jo tapahtunut.

Minä ymmärsin siis vasta jälkeenpäin, että ne haaleat epäilykset, joiden vuoksi pidin itseäni jo ihan höpsänä, olivatkin totta. Nykyään luotan aavistuksiini, mutta niiden lisäksi on varmasti myös sellaisia aavistuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Nuo aavistukset liittyvät joihinkin samoihin tekoihin, jotka aiemmin olivat valheenpeittämistä. Nuo aavistukset ovat puhdasta ja paljasta pelkoa.

Miehestäni ei varmasti ole mukavaa olla kytättävänä. Itselleni en kuitenkaan voi mitään. Tunne siitä, että nyt on jotain siihen aiempaan verrattavaa meneillään, on aivan kauhea. Sydän hakkaa haljetakseen, veri nousee päähän, kädet tärisevät ellei sitten koko kroppa valahda ihan veltoksi. Ainoa keino, millä saan oloani edes vähän rauhoitettua, on tarkistaa asia mieheltä itseltään. Jokainen voi varmasti kuvitella, miltä tuntuu kun pelottaa. Jonkin aikaa menee niin, että pelottaa aina samassa kohdassa tai samassa paikassa, vaikka pelkoon ei enää olisi syytäkään.

Vaikka en puhuisi tai tekisi mitään, mieheni vaistoaa hetket, jolloin epäilen.

Mitä tilanteelle sitten voisi tehdä? Minulta meni usko siihen, että muka tuntisin mieheni niin hyvin, että tiedän milloin hän puhuu totta ja milloin ei. Meni usko myös siihen, ettei tuo ihminen tahallaan minua loukkaisi. Rakastan miestä yli kaiken ja haluaisin luottaa häneen. Antaisin melkein mitä tahansa, että saisin saman turvallisen tunteen ja luottamuksen takaisin, eikä tarvitsisi kytätä.

Minusta vain aika, tai ei sekään, voi muuttaa tilanteen ja käyttäytymiseni toiseksi. Pidän kyttäämistä ihan luonnollisena seurauksena tietyille teoille, ja vaikka ymmärränkin syyn käyttäytymiseeni, en hyväksy sitä. Siinäpä ristiriitaa.

Miestäni olen vain pyytänyt kestämään, jos hän minua todella rakastaa. Jos hän sen kestää, hän ottaa vastuun teoistaan, jos ei kestä, hänellä lienee jotakin sellaista, joka ei kestä tarkastelua.

Tätähän me lapsillekin opetamme jatkuvasti; jos valehtelet, sinuun ei luoteta, et saa lupaa asioihin samalla tavalla kuin ennen ja tarinasi tarkistetaan. Älytöntä, että aikuiset unohtavat tämän syy-seuraussuhteen.

Kaikille kyttääjille ja kytättäville toivoisin älyä ja ymmärrystä omien tekojen seurauksissa. Eri asia ovat sairaat ihmiset, joiden käytöksen taustalla ei ole mitään logiikkaa. Tosin olen sitä mieltä, että olen itsekin sairastunut tavallaan, koska täytyy kytätä.

Ehkäpä tulee vielä sekin aika, jolloin ei tarvitse kytätä. Siihen tarvitaan aikaa ja rakkautta. Siihen asti täytyy vain sietää se kyttäys, ihan niin kuin esimerkiksi minunkin osakseni jäi se valehtelmisen sietäminen. Ei kummallakaan osapuolella taida olla vaihtoehtoja.

Hankalia tilanteita, jotka ymmärtää vasta sitten, kun tulee omalle kohdalle. Minä tosin ajattelen niin, ettei kyttääminen ole välttämättä mikään luonteenpiirre, vaan johtuu elämäntilanteesta.

nyt rehellinen vastaus oletko antanut pesää jollekin toiselle tai sitten suunnittelet sitä tällä hetkellä ja haaveiden keskellä normi arki tuntuu kyttäämiseltä.

Kannattaa erota kyttäävistä miehistä. Itte erosin ja terapiat kävin. En luota enkä uskalla enää seurustella.