Olen 26v sinkkumies, kahden parisuhteen läpikäynyt ja lapseton. Olen lukossa naiskysymyksen kanssa (=ristiriidassa itseni kanssa). Normaalisti en etsi seksiseuraa, enkä ole yhden illanjuttuja harrastanut koskaan. Toisaalta ei aivan älyttömästi kiinnostaisi parisuhdettakaan alottaa (=edellinen oli ihan tarpeeks).
Olen aivan perkeleen ujo. Tämä syväänjuurtunut luonteenpiirre ei lähde ryyppäämälläkään, ennen lähtee muisti ja mahalaukun sisältö. Tästä on hyvä esimerkki viimekertainen ryyppyreissu. Ekana päivänä vedin niin kovan kännin, että sammuin ja oksensin. Tokana päivänä ei kalja enään noussut päähän, ja baarin jo mennessä kiinni eräs naisihminen tuli minulle juttelemaan, jee. Vastailin kysymyksiin, tottakai ujoon tapaan, ja ilmeisesti tätä naisihmistä alkoi tekemään tupakkaa enemmän mieli kuin minua. Hän lähti tupakille ja ennen kuin hän palasi, baari meni kiinni.
Olen tässä viime eron jälkeen miettinyt usein, etten enää seurustele. Sitten toisaalta taas... tästä johtuen vaivun usein itsesääliin, kun en naista saa, enkä uskalla kenellekään mennä edes juttelemaan. Toisaalta joillekin ei edes kannata mennänäkään juttelemaan. Koettu on.
Tulihan vuodatettua, nyt vain kommentteja oottelemaan.
Olen aivan perkeleen ujo. Tämä syväänjuurtunut luonteenpiirre ei lähde ryyppäämälläkään, ennen lähtee muisti ja mahalaukun sisältö. Tästä on hyvä esimerkki viimekertainen ryyppyreissu. Ekana päivänä vedin niin kovan kännin, että sammuin ja oksensin. Tokana päivänä ei kalja enään noussut päähän, ja baarin jo mennessä kiinni eräs naisihminen tuli minulle juttelemaan, jee. Vastailin kysymyksiin, tottakai ujoon tapaan, ja ilmeisesti tätä naisihmistä alkoi tekemään tupakkaa enemmän mieli kuin minua. Hän lähti tupakille ja ennen kuin hän palasi, baari meni kiinni.
Olen tässä viime eron jälkeen miettinyt usein, etten enää seurustele. Sitten toisaalta taas... tästä johtuen vaivun usein itsesääliin, kun en naista saa, enkä uskalla kenellekään mennä edes juttelemaan. Toisaalta joillekin ei edes kannata mennänäkään juttelemaan. Koettu on.
Tulihan vuodatettua, nyt vain kommentteja oottelemaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
että miten/mistä löysit nuo edelliset seurustelukumppanit? Jos et itse uskalla tehdä aloitetta, niin taivaastako nuo tipahti syliin vai?
Jaa, sulle sentään tulee naiset juttelemaan baarissa, no sittenhän tilanne ei oo täysin menetetty :D
Eka löyty vahingossa, kun itse olin selvinpäin ja satuin jotain sattumalta jollekin sanomaan ja näin keskustelu sai alkunsa. Hän oli siis juopunut vähän, mutta ei päällepäin nähtävästi.
Toka sitten taas löyty myöskin sattumalta netistä. Tämän kohdalla voin kuitenkin sanoa, että valitsin hänet.
Joskus tulee, valitettavasti olen itse sillon yleensä sellasessa kunnossa, että ei paljon tilaanteesta tajua, vaikka edellisessä kuvauksessa ei ollutkaan näin. Ongelma tässä on se, että kiinnostukseni naisia kohtaan häipyy sitä mukaa, mitä enemmän ryyppään.
Anna itsesi olla ujo, hyvä mies! Ujoja on paljon, eikä se ole mikään tauti tai kirous. Opettele vain tuntemaan lisää itseäsi, niin homma vähitellen helpottuu. Ujous on vain tapa suojata itseään (kuka minä olen?) joltain (mitä tuo merkitsee minun kannaltani?). Itsensä ja omien piirteidensä kanssa kannattaa opetella elämään tai muuten elämästä tulee aika rajoittunutta. En sano, että ujoudesta pitäisi päästä eroon, mutta kannattaa mieltää, että se voi rajoittaa ihmissuhteiden muodostamista.
Eli heitä kaikki suorituspaineet roskiin ja nauti sinkkuajoistasi. Ei kannata hakemalla hakea suhteita, vaan napata kiinni sieltä mistä saa. Ja jossain vaiheessa sitä vaan huomaa, että tässä tämä nyt on ja häpi end. :-)
Kiitos vain kommentistasi. Eli lyhyesti sanoit, että elä sinkkuna aivan normaalisti ja jos se the oikea on tullakseen, niin kyllä se sieltä tulee. Noh, juuri näin olen tämän asian ajatellut itsekin. Eikö edellisestä kommentistani käy selväksi, että railakkaita sinkkuaikoja tässä ollaan elelemässäkin? Odottelevalla linjalla ollaan ja joskus jopa joku nainen koittaa iskee.
Mitä uutta tämä kommentti oikeastaan kertoo? Tämän takia kaipaisinkin jotain uutta näkövinkkeliä. Vai tässäkö on se perimmäinen täydellinen totuus? Ja minäkö sen jo tiesin? Tuskin sentään.
Ei ole perimmäistä täydellistä totuutta, jonka joku toinen voisi sinulle antaa. Se pitää itse löytää. Onnea etsinnällesi :-)
Ei tietenkään, mutta yritin olla hiukan provosoiva, jotta kommentteja ja uusia näkövinkkeleitä tulisi ja tämä lukkoni aukeaisi. Kiitoksia sinulle silti.
"Eli heitä kaikki suorituspaineet roskiin ja nauti sinkkuajoistasi. Ei kannata hakemalla hakea suhteita, vaan napata kiinni sieltä mistä saa. Ja jossain vaiheessa sitä vaan huomaa, että tässä tämä nyt on ja häpi end. :-) "
Pakko kommentoida tätä, että ehkä kannattaa sittenkin koettaa muuttaa toimintatapojaan, jos on mennyt vuosikausia yksin eikä tulosta synny. Muuten on riskinä, että seuraavatkin puolenkymmentä tai kymmenen vuotta menevät ihan saman kaavan mukaan.
Olen tästä elävä esimerkki ja nyt alkaa jo olla ajoittain aika paskat fiilikset, kun tuntuu että ne ajat, jolloin kaikki olisi vielä ollut helpompaa, tuli hukattua. Tarkoitan sitä, että nuorempana on valtavasti enemmän sosiaalisia tilanteita, joissa tutustuminen on mahdollista. On opiskelijabileitä, aina silloin tällöin jotain kotikemuja, joissa liikkuu muitakin sinkkuja, baareissa käyntiä jaksaa vielä paremmin ja kavereitakin saa siihen mukaan...
vanhemmiten kemut harvenevat, kun kaveripiiri perheellistyy, baareissa riekkuminen alkaa kyllästyttää tai huomaa jo olevansa vanha muuhun siellä olevaan jengiin verrattuna jne.
Ymmärrän että tyyppi, jolle seuran iskeminen on hauskaa peliä jossa voitto osuu usein kohdalle, sinkkuilu voi olla loistoaikaa, mutta harvemmin se on sitä ujohkolle ihmiselle mitään suurta vapaudesta nautiskelua, ainakaan jos ei satu olemaan niin silmänilo, että seuraa tunkee kainaloon ihan pyytämättä. Enemmän se on sitä, että saa tottua enenevässä määrin viikonloppuihin, joina sosiaalinen elämä rajoittuu kaupan kassan kanssa vaihdettuihin sanoihin.
Yhteenvetona siis, en halua lannistaa mutta parempi olisi ajoissa vetää se "kyllä se oikea tulee kohdalle kuin roska silmään"-lapsenusko ajoissa vessasta alas ja koettaa potkia itseään aktiiviseksi edes silloin, kuin tulee niitä harvoja tilaisuuksia jolloin voisi olla jotain mahdollisuuksia.
Nyt kun vielä osaisi noudattaa omaa neuvoaan käytännössä.
"Odottelevalla linjalla ollaan ja joskus jopa joku nainen koittaa iskee. "
Eli sinua sentään joskus yritetään iskeä? Passiivisina aikoinani minuakin aina sillointällöin joku yritti iskeä, joten eiköhän sulla ole ihan yhtä hyvät saumat naisiin kuin mullakin.
Muista tämä: naiset eivät yritä iskeä rumia miehiä joten sinä et voi olla mikään notre damen kellonsoittaja. Naisetkin iskevät sellaisia, joita haluaisivat saada itselleen. Toisin sanoen jo pelkän ulkonäön perusteella jotkut naiset kiinnostuvat sinusta niin paljon, että uskaltavat itse yrittää. Jos itse vielä teet jotain, kiinnostujien määrä moninkertaistuu. Ei sinun tarvitse mennä juttelemaan naisporukalle, kunhan vain jossain sinulle äärimmäisen otollisessa tilanteessa vain saat suusi auki. Eikä tarvi edes saada auki, pieni kädenheilautus voi jossain tapauksessa riittää.
Olen täysin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa.
Edellisestä suhteesta on hiukan alle vuosi aikaa ja sitä kesti kolme vuotta. Olen pohtinut asiaa tältäkin kantilta lähinnä näin: Alkaisiko itseä kaduttaa joskus vanhempana, että ei tullut sille Marjaanalle koskaan soitettua? Toisaalta: olenko jo kokenut tarpeeksi, että voin jo "siirtyä eläkkeelle"... Perhettä ja lapsia en tee, se melkolailla itsestäänselvyys.
Kiitoksia vastauksestasi. Juuri jotain tälläisiä eri näkövinkkeleitä hain alunperinkin.
"joten eiköhän sulla ole ihan yhtä hyvät saumat naisiin kuin mullakin."
Millaiset saumat sinulla siis on?
"naiset eivät yritä iskeä rumia miehiä joten sinä et voi olla mikään notre damen kellonsoittaja."
Olen alkanut uskoa tähän itsekin.
Siis ujousko on nyt sun ongelma?
Laita postia, niin kerron miten homma toimii.
Ongelma on pääasiassa se, et seurustellako vai ei. Siksi olen lukossa tässä asiassa ja oikeastaan myös siksi en tiedä, yrittääkö edes päästä ujoudesta. Muutama ikävä tapaus välkkyy mielessä vielä vuosienkin jälkeen. Tiedän, että ne voisi poistaa mielestä samantien, mutta tässä viime viikkoina eräs näistä tapauksista on tullut elämääni kummittelemaan tietämättään. Hän on työkaverin tyttöystävä. Kyseinen työkaveri ei käsittääkseni tiedä asiasta, eikä ilmeisesti tämä nainenkaan.
Pieni tarkennus edelliseen. Kyseinen työkaveri ei siis tiedä asiasta, eikä tämä nainenkaan tiedä, että olen hänen miehensä työkaveri.
Ehkä tuossa tilanteessa on vain hyvä pysähtyä ja antaa itselle aikaa löytää se paras vaihtoehto itselle?
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että itse tein luultavasti elämäni suurimman virheen vain sen vuoksi, etten antanut itselleni tarvitsemaani aikaa ja tilaa ajatella.
Ja mitä ujouteen tulee.. Kyllä senkin kanssa oppii elämään ja ehkä jopa pääsemään siitä edes jonkin verran irti, kun vaan sisäistää, että elät omaa elämääsi itseäsi, et muita varten. Eli, turhaan mietit ja pelkäät lähestymistä, elämää tämä vain on. :)
Itse olin samassa tilanteessa samoilla pohjilla melkein samanikäisenä. Paitsi etten ollut aivan hirvittävän ujo, mutta en kyllä rohkeakaan.
Älä hätäile, vaan ota rennosti! Tilanteesi ei todellakaan ole toivoton, sillä kyllähän sinä olet saanut jo kaksi naista itsellesi. Ja arvaa mitä? Miesten tilanne paranee iän karttuessa! Naiset pitävät itseään vanhemmista miehistä, joten sinulla on tällä hetkellä hyvät saumat 18-26 vuotiaisiin naisiin, kun aikaisemmin saumaa oli paljon harvempiin ikäluokkiin (vanhemmat ei varmaan edes kiinnosta sinua). Käytännössä potentiaalisten kumppaneiden lukumäärä on noussut huomattavasti nuoremmista ajoista.
Olet entistä kokeneempi, todennäköisesti enemmän rahoissasi, tiedät jo miten naisten kanssa ollaan kun sinulla on ollut suhteita takana -> jos olet pitänyt itsesi kunnossa, etkä päästänyt kroppaasi lösähtämään, tulevat naisystäväsi tulevat olemaan kauniimpia ja fiksumpia kuin edelliset. Tätä _ei_ _voi_ välttää, jos vain on pitänyt itsestään huolta!
Niin moni kilpailija on kompuroinut, päästänyt itsensä lihomaan, ryypännyt itsensä tärviölle tai jättänyt hankkimatta kunnon ammatin. Kun pistät tämän korvasi taakse, saat kaipaamaasi itseluottamusta. Sinun ei edes tarvitse päästä eroon ujoudestasi, riittää vain että pystyt voittamaan sen silloin tällöin, kun tilanne on sinulle otollinen (esimerkiksi joku nainen on ilmiselvästi vilkuillut suuntaasi).
Tsemppiä! Kyllä se siitä.
Rennosti olenkin tähän mennessä ottanut. En normaalisti ole toivoton tai epätoivoinen, mutta niitäkin hetkiä toisinaan on. Niitä hetkiä olen pyrkinyt välttämään.
Olet oikeassa. Olen kokeneempi, omaisuutta on jo hieman alkanut karttua, ja olen hyvän, itselle sopivan työpaikan ehtinyt hankkia. Olen pitänyt itseni kunnossa, vaikka ryyppäänkin omasta mielestä turhan usein ja turhan paljon. Ryyppäämisestä huolimatta aina silloin tällöin joku nainen (kai) minua vilkuilee baarissa. Juttelemaan tullaan paljon harvemmin, mutta kyllä niitäkin on ollut muutamia. Olen näissä tilanteissa melko passiivinen eli nainen saa kyllä koittaa tosissaan, että minut mihinkään saa. Tämä on oikeastaan se koko jutun ydin. Pitäisikö minun siis sittenkin muuttaa asennetta ja lähteä reippaasti vain mukaan?