Katsoin dr Phil:iä pari päivää sitten ja siinä oli nettideittailu aiheena. Kävinpä katsomassa sitten Suomi24:n tarjontaa nykypäivänä. Itse olen seurustellut parisen vuotta ja löysin miehen yökerhosta, jossa olin kaverini kanssa. Tätä ennen olin käynyt toki baareissa enemmän ja vähemmän sekä nettideittaillut muutaman vuoden. Kaikenlaista tallaajaa tuli tavattua. Yhdenkään netissä tapaamani kanssa en päätynyt varsinaisesti seurustelemaan enkä sänkyyn. Tuttavia heistä osasta tuli. Yhden ainakin lemppasin ensitreffien jälkeen melko mitättömästä syystä ja olisi ehkä ollut tutustumisen arvoinen tapaus. Ainakin yhden tyypin lemppasin jo ennen tapaamista ihan sen takia että vaikutti liian hyvältä minulle (oli melkein julkkis). Sitten oli muutama mukava mutta elämänarvot eivät menneet kohdilleen. Tämän lisäksi joukko aivan minulle sopimattomia.
Itse asiaan:
-Kuvaansa ei kannata pistää ilmoitukseen varsinkin jos on vähän ujo, sillä ei ole kiva kun esim.koulussa tunnistetaan, vaikka kukaan ei ääneen mitään sanoisikaan. Ei se ole sen arvoista.
-Todella tökerön kuvan antaa esittää niiin huumorintajuista, hauskaa, menevää, itsevarmaa, sosiaalista, korkeasti koulutettua, fiksua tai edes pelkästään aivan plösöä tapausta. Pistäkää ainoastaan tosiasioita yleispiirteisesti esille, kuten esim. koulutus tai ammatti.
Tämän lisäksi tärkeitä on tietty ikä, harrastukset (jos oikeasti harrastaa jotain. Jos ei harrasta mitään erityisemmin niin voi kertoa mitä yleensä tekee vapaa-ajallaan, esim. "olen kotosalla vaan ja laitan ruokaa ja lepäilen seuraavaa työpäivää odotellessa", Elämän tärkeimmät arvot joita tavoittelee/toteuttaa arkielämässään (onko se enemmän raha, maine, matkustelu, vaikutusvalta työssä, uudet huonekalut ja uusin elektroniikka vai mitä?)
-Epätoivoiseksi ei pidä heittäytyä.
Huomautan vielä, että itse olin lopettanut nettitreffailun lopullisesti pari kuukautta aikaisemmin kuin tapasin nykyisen kumppanini. Saldo tuli täyteen nettitreffailua. Jokainen parinetsintätapa on silti varmasti hyväksi, silloin kun todella kaipaa ja haluaa itselleen kumppanin. Ainakin siinä tapaa uusia ihmisiä ja saa treffikokemusta.
Itse asiaan:
-Kuvaansa ei kannata pistää ilmoitukseen varsinkin jos on vähän ujo, sillä ei ole kiva kun esim.koulussa tunnistetaan, vaikka kukaan ei ääneen mitään sanoisikaan. Ei se ole sen arvoista.
-Todella tökerön kuvan antaa esittää niiin huumorintajuista, hauskaa, menevää, itsevarmaa, sosiaalista, korkeasti koulutettua, fiksua tai edes pelkästään aivan plösöä tapausta. Pistäkää ainoastaan tosiasioita yleispiirteisesti esille, kuten esim. koulutus tai ammatti.
Tämän lisäksi tärkeitä on tietty ikä, harrastukset (jos oikeasti harrastaa jotain. Jos ei harrasta mitään erityisemmin niin voi kertoa mitä yleensä tekee vapaa-ajallaan, esim. "olen kotosalla vaan ja laitan ruokaa ja lepäilen seuraavaa työpäivää odotellessa", Elämän tärkeimmät arvot joita tavoittelee/toteuttaa arkielämässään (onko se enemmän raha, maine, matkustelu, vaikutusvalta työssä, uudet huonekalut ja uusin elektroniikka vai mitä?)
-Epätoivoiseksi ei pidä heittäytyä.
Huomautan vielä, että itse olin lopettanut nettitreffailun lopullisesti pari kuukautta aikaisemmin kuin tapasin nykyisen kumppanini. Saldo tuli täyteen nettitreffailua. Jokainen parinetsintätapa on silti varmasti hyväksi, silloin kun todella kaipaa ja haluaa itselleen kumppanin. Ainakin siinä tapaa uusia ihmisiä ja saa treffikokemusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli tärkein meille jakamasi huomio on, että naiset lemppaavat miehet mitä pienimmistä syistä ja jatkavat seuraavaan. Kiitän. Emmeköhän me taas saaneet vahvistuksen, miten järkevää on yleensä edes yrittää mitään järkiperäistä suomi24-naisten kanssa. :)
Jopa oli kannustava kirjoitus. Kiitos sinulle, oi Tuulikki. Niin, ja tämä on sitä kuuluisaa ironiaa.
toktori pilomena?
Oikeesti jos etsit avoimin mielin elämänkumppania niin kyllä sen löytää.
Ainakin minä olen löytänyt netistä seurustelukumppaneita, paremmin kuin baareista.
Ja tälläkin hetkellä seurustelen yhden nettideitillä tapaamani kanssa. Ja vaikuttaa hyvälle :)