Puhutaan pienistä eläkkeistä, työmarkkinatuesta, asumistuen alarajoista jne.
Viime vuodet on oloja vain ja ainoastaan kurjistettu.
Yritysjohtajien optioihin ei kajota, poliitikkojen palkkoja nostetaan surutta automaattisesti jne.
Missä on moraali?
Viime vuodet on oloja vain ja ainoastaan kurjistettu.
Yritysjohtajien optioihin ei kajota, poliitikkojen palkkoja nostetaan surutta automaattisesti jne.
Missä on moraali?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näin äkkiseltään olisin sitä mieltä, että työhön kykenemättömän tulee saada kohtuullinen elintaso valtion toimesta. Tähän ryhmään laskisin
- eläkeikäiset tai terveydellisistä syistä työkyvyttömät alle eläkeiän (heillä kohtuulliseen elintasoon laskisin n. 30 m2 asuintilaa / hlö ja asumiskustannukset, ruokaan ja sen sellaisiin 10/pvä, lääkkeet, terveydenhuolto, silmälasit muutaman vuoden välein, mutta en irtaimistoa tms JOS henkilöllä työhistoria)
- perheisiin tai laitoksiin _sijoitetut_ alaikäiset (heille laskisin oman huoneen, täyden ylöspidon, opiskelun mahdollistaminen 5 v peruskoulun lisäksi, ajokortti sitten kun jo täysi-ikäisiä, jotta saisi aidosti saman alun kuin ns normaalit muksut)
- päihdeongelmaisissa bioperheissä tai muuten erikoisissa perheissä elävät lapset: tukitoimia joita perhe EI VOI muuttaa rahaksi tai päihteiksi, esimerkiksi harrastus, kesäleiri, aterioita suurkeittiössä
että lastensuojelubisnekseen riittää kunnilla rahaa, mutta köyhien tukemiseen ei!
Köyhä perhe voi joutua elämään kuukauden samalla rahalla kuin minkä laitos saa vuorokaudessa (!) sijoitetusta lapsesta.
Missä on suhteellisuudentaju???
Suomeen ollaan rynnimässä jo Englantia myöten tekemään tätä saatanan lastensuojelubisnestä.
Yksityisiä yrittäjiä rikastutetaan.
Minä en ainakaan oikein pääse perille noista, siis mihin rahaa pitäisi laittaa ja missä se valuu hukkaan.
Sen tiedän että oma perhe ei aina ole lapselle paras ja että liian automaattinen perheen tukeminen innostaa juuri sitä väärää ainesta. Normaali vanhempi ei IKINÄ toimisi lapsen edun vastaisesti tukisumman takia, mutta on liian paljon vanhempia jotka ovat siihen valmiita. Siksi tukimekanismien pitäisi olla sellaisia, ettei kannusteta epäsuorasti lapsille vahingollisiin kuvioihin.
Mutta ammattillisessa hoidossa on paljon nuoria joiden kanssa se homma on sellaista ettei vaihtoehtoja ole. Ja jos on kolmivuorossa henkilöstöä yms niin rahaa palaa myös sillä yrittäjällä.
Sinänsä minusta on kaikilla sektoreilla liikaa nuukuutta omaishoidon asiallisessa järjestämisessä (lomat yms) ja liian automaattista laitoshoidon suosimista.
Lastensuojelu on niin saakelin kinkkinen kokonaisuus. Sairaassa perheessä kukaan ei vapaaehtoisesti halua parempaa ratkaisua, ei lapsi eikä vanhempi. Siihen sitten tunkee pelastusta jollain opilla ihminen joka joutuu pohtimaan että pelastetaanko siinä ihmisentainta vai tehdäänkö oikeusmurhaa.
Joskus toivoisi että luonto poistaisi jo raskausaikana tai hedelmättämyydellä pahimpien lisääntymisen.
Toisaalta, aivan upeita lapsia kasvaa aivan karmeista lähtökohdista. Joskus.
harrastusten tukeminen. Jos ei perkele siihen ole kunnilla rahaa, niin ei sitä rahaa tarvitse olla bisnesten tukemiseenkaan. Joku raja se on laitoksillekin asetettava.
Nykyään tuetaan köyhiä lasten harrastuksia vasta sitten, kun on paskat jo housuissa kaikkien osalta.
Lasten harrastuksia on tuettava. Se on parasta ennaltaehkäisyä.
Jokaisella lapsella olisi minusta oikeus ohjattuun harrastamiseen kaksi kertaa viikossa. Mitä tahansa harrastusta ei tarvitse tukea, esimerkiksi lätkä on liiketoimintaa ja kalliin joukkueen maksut on liikaa julkisesta maksettavaksi; sen sijaan joukkueet voisivat lahjakkaille ei-varakkaille organisoida stipendejä enemmän.
halpaa, kun vertaa lastensuojelubisnekseen.
vanhaan tultiin toimeen ilman, että kaikki asiat oli näin pahasti päin seiniä. Ei silloin ollut varaa tehdä oman mielensä mukaan, vaan valittiin se kumppani ja siinä sitä sitten yhdessä mentiin vaikka läpi harmaan kiven. Jos lähdettiin litomaan niin tiedossa oli, että kurimushan se siinä on edessä ja sitten se pitää ITSE kärsiä.
Moraalikäsityksissä on niin paljon tilaa morkata ja alistaa koska moraali = tavat. Moraalitonta voi olla vaikkapa se että orja katsoo isäntää silmiin.
Moraalin sijasta tulisi puhua etiikasta. Etiikka on raaka arvottava asia joka kyseenalaistaa nimenomaan arvojärjestystä huomattavasti loogisemmalla tasolla kuin kulttuuri-haihattelu-moraali.
Moralistit inhottavat minua. Sensijaan aitoja eetikkoja olen valmis palvelemaan vaikka siitä minulle mitään hyötyä suoranaisesti ei olisikaan.
Maailma on hyvä vain jos se toimii eettisesti. Etiikka tarjoaa vastaukset selvittää se mikä on hyvää.
"Tulisiko köyhimpien oloja parantaa?"
Jos heidän olonsa ovat huonot niin kyllä. Köyhyys voi olla helvettiä tai se voi olla elämäntapa - se riippuu siitä että onko elämssä perusturvallisuus ja ovatko tiet joita kuljetaan järkeviä ja ihmistä tukevia vaikka materiaalista yltäkylläisyyttä ei olisikaan - vai onko köyhän elämä paniikinomaista epätietoisuutta huomisesta joka aiheuttaa taatusti ongelmia koko yhteiskunnalle kun ihmiset oirehtivat.
Eettisesti ehkä oikeinta ei ole se että pyrimme tekemään kaikista rikkaita (ehkä rikkaus on epäeettistä lähtökohtaisestikin? Se on depatin kohde...) vaan ehkäpä pitäisi pyrkiä tekemään köyhyydestä hyvä ja inhimillisesti toimiva valinta joka ei vie ihmiseltä elämän pohjaa ja toimintakykyä ja asemaa yhteiskunnassa.
Näen myös köyhyytenä vaikkapa oman ajan puutteen tai yksinäisyyden. Noita köyhyyden muotoja ei voida voittaa taloudellisin valinnoin (välttämättä).
Kysymystä "Tulisiko köyhimpien oloja parantaa?" voidaan tietysti tarkastella monesta kulmasta.
Joitakin mahdollisia tarkastelun tapoja (joskaan ei tässä toki kaikki):
Yks tarkastelukulma on eettinen näkökulma, joka korostaa yhteiskunta-/yhteisövastuuta yksittäisten yksilöiden pärjäämiselle.
Toinen on talouspoliittinen näkökulma ilman yhteiskunnallisten/ yhteisöllisten eettisten valintojen ulottuvuutta.
Kolmas on yksilön itsenäistä pärjäämistä ja yksilön omaa vastuuta korostava katsantokanta, joka pyrkii minimoimaan yhteiskunta-/yhteisövastuullisen näkökulman, mitä esimerkiksi yhden yksittäisen yksilön taloudelliseen pärjäämiseen tulee. Tämä katsanto kiinnittyy kiinteästi myös ensimmäisenä mainitsemaani, ts. "eetillis- moraaliseen" näkökulmaan, eikä eettisiä seikkoja suljeta pois pohdinnasta, mutta eettisesti ns. "oikein" toimivana ihmisenä tämän näkökulman mukaan nähdään pitkälti yksilö, joka rasittaa valtiontalouden kirstua omalla olemisellaan ja elämällään mahdollisimman vähän.
Otin edellä mainitut kolme näkökulmaa siksi esille, että musta _henkilökohtaisesti_ juuri nämä näyttäisivät toistuvan keskusteluissa useimmiten, kun puhutaan kaikkein köyhimpien oloista. Aika moni voi niitä tunnistaa, kunhan vain lukee sanomalehtiä tai katsoo nyt vaikka telkkaria... Hyvin vaikea sun kirjoittamaasi, aloittaja, on kuitenkaan suoraan sanoa mitään, kosken tarkemmin tiedä, että minkä suunnan keskustelua erityisesti kaipasit. Keskustelua valtion budjetista, keskustelua lähimmäisen rakkaudesta, vaiko mitä? Moraalia ainakin on hyvin monenlaista (valitettavasti ja onneksi).
Itse olen sitä mieltä, että köyhimpien oloja parantamalla myös kulutusta voidaan kasvattaa. Tarkoitan sitä kulutusta ja niitä euroja, jotka nimenomaan jäävät maahan. Toki voidaan sysätä massia monikansallisille yrityksille yritystukien muodossa ja sitä rataa, mutta ei se aina ja jokaisessa tapauksessa yhteiskuntaa avita. Kotimaista yrittäjyyttä ( ts. tai tarkemmin pienyrittäjyyttä) pitäisi tukea ja köyhimpien asemaan pyrkiä vaikuttamaan ehdottomasti nykyistä enemmän.