Olen huomannut, että lähes kolmekymppistä sinkkua naista katsotaan melkein aina kieroon. Mikähän siinä on että vieläkin viljellään sellaisia vanhanaikaisia aatteita että tässä iässä pitäisi olla mies, lapset, autot, urat ja kaikki muu oheistuote. Jos olet kolmekymppinen sinkku, olet automaattisesti yksinäinen, masentunut ja surullinen koska sinulla ei ole miestä. Monet lähipiirissä jatkuvasti kyselee, että etkö sä vieläkään ole löytänyt ketään, no miten ne sun miesasiat. Ihan kuin nainen ei voisi olla onnellinen muuten kuin äitinä, vaimona tai sitten olet vanhapiika ikuisesti. Sinkkuus voi olla myös oma valinta.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyseessä on heikon yhteiskunnan viljelemä massahysterian muoto. Läheisriippuvaiset heikot ihmiset yrittävät ehdollistaa kaikki muutkin toimimaan saman kaavan mukaan, ilmeisesti kyse on jostakin alkukantaisesta "lauman koossa pitämisestä."
Naurettavaa jos minulta kysytään.
No joo läheisriippuvaiset....eräs 30v sinkkunainen haluaa olla sinkku ja hänellä täytyy olla kaveri sen luona jokapäivä ja aina vähintään 6h, eli ei osaa olla yksin
Todella hyvin sanottu ja hoksattu. Kiteytit sen, mitä olen pitkään yrittänyt hakea. Ihan sama asia kuin vakituisen työpaikan hankkiminen: ymmärrän kyllä, että jotkut sen haluaa, mutta enemmän se on normi, kun ilmankin tulee toimeen.
Se on, muuten, kumma, että rehellistä puhetta parisuhde- ja perhe-elämästä kuulee harvoin. Tuntuu siltä, joskus, että ihmisiä yritetään tikistää suhteisiin ja liittoihin vain siksi, että kaikilla muillakin olisi yhtä kurjaa kuin itsellä eli näillä parillisilla on.
Kai niitä kammottaa, kun ne on itse jumissa siinä perhetilanteessa ja meillä sinkuilla on kaikki ovet avoimet.
sitten sitä tulee sellainen olo, että yhteiskunnan sekä läheisten ja ystävien painostuksen alaisena yrittää löytää sen oikean, mutta kun ei sitä välttämättä kaikille löydy, niin sitten tunnetaan huonommuutta itsestä, vaikkei se parisuhteen, lasten tai muunkaan saavuttaminen elämässä pidä olla mikään itsetuntemuksen ja arvostuksen mittari. Monet käyttäytyvät niin, että sinkkunainen on se yksinäinen surullinen yksilö ja kaikki koittavat naittaa, kun päinvastoin meikäläinen ainakin nauttii siitä, ettei ole kelleen tilivelvollinen, ei tarvitse kaikessa ottaa jatkuvasti huomioon sitä toista ihmistä, enkä nyt tarkoita sitä että huitelisin viikonloput baarissa tuhannen tuubassa bilettäen ja harrastaen yhden illan juttuja.
Mä en jaksa murehtia noita sinkkuus asioita, oon mikä oon ja kukaan ei oo enää pitkiin aikoihin kysellyt mitään. Ovat kai todenneet toivottomaksi tapaukseksi... Minä elän omaa elämääni ja haaveilen joskus puolisosta/kumppanista, ehkä semmoinen joskus pompahtaa elämään tai sitten ei.
Haluatko/kestätkö kuulla? No, kerron sen kuitenkin..
Jos/kun laihduttaisit about -15 kiloa pois niin sinulla olisi niitä miehiä ympärilläisi ihan riesaksi asti.
MOT!
Miehiä löytyy aina niitä saa baarista tai vaikka kaupan kassalta jos niikseen tulee, siihen ei paljoa paino vaikuta. Mutta jos etsii tasapainoista normaalia miestä suhteeseen, se onkin jo hankalaa. Siinä vaiheessa vaikuttaa enemmän se mitä on yläpäässä, ei alapäässä. Viestistäsi huomaa että kuulut joukkoon joka ajattelee (ainakin toistaiseksi) alapäällään. Tietysti kumppanin täytyy olla omasta mielestään viehättävä, mutta se ei ole se tärkein. Komeita miehiä on monia, mutta jos heille haluaa aivot tehtävä onkin jo vaikeampi.
ainakin jos on seksistä kyse.
Voipi olla jopa toisin päin ettei kannata laihduttaa, jos ei saa suhteeseen kuin pinnallisia kusipäitä. Ennemmin läski ja yksin kuin hoikka ja huonon miehen kanssa.
todella tyhmiä yhteiskunnanorjia jotka tekee tasan niin miten niille sanotaan ilman, että he ajattelevat omilla aivoillaan hetkeäkään. Kaikille on pienestä pitäen opetettu "sitten isona hankit miehen/vaimon ja perustatte perheen ja ai että sitten on kivaa kun saadaan lapsenlapsia" ja muuta tälläistä roskaa.
Olen itse päättänyt etten koskaan (ainakaan vapaaehtoisesti ;)) hanki lapsia ja tuntuu aina todella rasittavalle kuulla kaikissa tapahtumissa missä on sukulaisia paikalla (esim. joulu) kun jokainen aina kyselee ja sanoo että missäs tyttöystävä ja sitten kun säkin saat lapsia jne jne.
Olen koittanut mahdollisimman paljon peitellä tätä tietoa läheisiltä, koska sitä meteliä ja ihmettelyä ei jaksaisi hetkeäkään katsella kun tieto siitä tulisi julki.
Kaikki mikä poikkeaa yhteiskunnan normeista on jotenkin todella järkyttävää ja sellaista mitä ei saisi tehdä vaikka sä itse olet jo pitkään miettinyt että näin mä haluan elää _mun omaa_ elämää. Silti sä et saisi tehdä niin kuin haluat vaan sun pitäisi elää niin kuin yhteiskunta sun haluaa elävän.
koko suku kääntäny selän, ei pidä minään.
Ja akat pelkää hullun mustasukkasesti et yritän viedä niitten miehet ku oon tällanen sexy blondy baywatch baby.
Oon kohta 30 nainen ja maailman silmissä jotenkin vinksahtanut kun yksin elelen isojen tissieni kera eikä porukka millään usko et en harrasta yhdenillan juttuja tai jotain fuck budyja.
Olen kuule 41-vuotias sinkku. Toissa päivänä uusi sukulainen kysyi, onko mulla perhettä. Sanoin tiukasti, että ei ole. Siis todella tiukkaan äänensävyyn.
Lie persoonakohtaista, mutta mulla ei ole koskaan oikeastaan ollut sukulaisten kanssa tätä kyselyongelmaa. Siihen vaikuttaa se, millaisen kuvan itsestään antaa ja miten antaa itseään kohdella. Pitää sanoa suorat sanat kyselijöille. Ei ilkeästi, mutta napakasti.
Sitä paitsi: lapsen hankkiminen on vanhanaikaista.
siltä, että petät jopa itseäsi. Ja miten niin uuden ihmisen tuottaminen maailmaan on vanhanaikaista? Ei Suomenkaan kansa ilman jälkeläisiä säily.
se on se, että ei halua hankkia lapsia koskaan.
Pahinta on siis se, että sanot haluavasi hyvän parisuhteen, mutta et lapsia. Pidetään itsekkäänä. Lasten saamista taas jotenkin "biologisena pakkona".
Paljon enemmän saa myötätuntoa, jos sanoo, että haluaisin kyllä lapsen, mutta en ole löytänyt kumppania. Kuin että sanoisi, että haluan löytää kumppanin, jonka kanssa voin viettää mukavaa kahdenkeskistä elämää esimerkiksi matkustellen...
Kokeilkaapa vaikka...
Totta, joku voi valita itse. Sitä kummastellaan ja kauhistellaan. Mutta et saa myöskään olla päinvastainen. Jos erehdyt sanomaan, että ois kiva, jos ois joku, että oot joskus yksin, että ei kiinnosta paskan vertaa "kaikki ovet auki" vaan se, että sais rakentaa parisuhdetta, niin johan alkaa valua neuvoja: sä oot niin epätoivonen, sä et oo löytäny ittees, sulla on identiteettiongelmia jne. Että ei, vaan ois vaaan kiva... Joo, EPÄTOIVOINEN!!!!!! Aha.
Sitten kun sua vituttaa pilalle menneet parisuhteet, sua on petetty, sulle on valehdeltu ja muutenkin paskaa tullut niskaan, niin kun oot varovainen "sä oot liian nirso!" vaikka just nimenomaan ois pitäny olla vitun paljon nirsompi, mutta kun idioottina uskoo aina hyvää ihmisistä... Nooh, sitten sä yrität että jos välttäis niitä samoja virheitä "sä oot niin laskelmoiva", no en kun mä vaan.. "joo, sulla on niin älyttömät vaatimukset!" Ja yhden miehen kanssa jopa tuli väittely MUN seksielämästä, kun mä yritin selittää, ettei kaikille pelkkä nussiminen riitä, että yhen illan jutut ei oo kaikkia varten, ettei se penis oo ihan niin ihmeellinen: jos ei saa koko ihmistä, ei kaikki sitä kyrpääkään niin kaipaa. (Voi vittu, mitä idiootteja on ainakin tää maa on täynnä...) Jopa varatut miehet tyrkyttää itteensä, että he "voi auttaa", sillee, että ei ole todellista, mitä idiootteja!!! Pahin, oli yks tosi kusipää, joka väitti eronneensa, viriteltiin siinä suhdetta, ja kas, se ei ollutkaan eronnut, mutta se oli vaan halunnut "antaa mullekin rakkautta" ja siis oikeesti: se oli vilpittömästi sitä mieltä, että oli hyvä ihminen, joka oli tehnyt palveluksen mulle. Joo, sitten se ihmettelee, kun mä en sitä ikävöinykään, enkä oo edes kaveri tai vastaa sen mihinkään viesteihin.
Aha. Eli joko sä oot itsekeskeinen luonnonoikku, tai nirso ja laskelmoiva, mutta epätoivoinen ja puutteessa riutuva vanha piika.. Tai jos harrrastat seksiä, olet tietenkin huora... ja että yritä siinä sitten olla. Ei voi vaan olla, ja tuntea normaalisti, olla ihminen, jolla ois oikeus omiin mielipiteisiinsä. Jopa valehtelu on sinkun pelastus ja hyvä teko.
Ja jokainen mies joka "huolii" 3kymppisen sinkun on todella urhea, koska nehän etsii vaan ja ainoostaan hirveellä kiireellä lapsilleen isää... Niinkun lapset ei ois kenenkään muun toiveissa... Haloo!!! No, miehethän on vaan "keskittyneet uraansa", naiset "eivät ole saaneet ketään", sinkkumiehethän on "saaliita", naiset "epätoivoisia", ja miehet "valmiita suhteeseen", naiset "alkaa tyytymään" jne. jne.
Kaikki kokemani ei mitenkään kyllä vähennä nirsoutta tai lisää ihmisten (miesten) arvostusta, mutta onneksi tulee toimeen omilaankin, niin ei tarvii jäädä ketään sen puoleen suremaan :)