En tiedä mitä tekis kun ex:ä kyttää ja häiriköi koko ajan elämääni.Olen eronnut puoli vuotta sitten erittäin riitaisesta avoliitosta.Nyt sitten noin kuukausi sitten tapasin miehen johon halusin heti tutustua lähemmin,siihen saakka olin ajatellut etten uutta ukkoa ota.Tähän saakka olen pystynyt pitämään suhteen salassa.Tänä aamuna olimme lähdössä ulos kun ex:ä yhtäkkiä tuli käymään ihan ilmoittamatta,tehnyt sen monia kertoja ennenkin.Ex:ä kävi kiinni minuun ja mieheen,huusi hulluna että tämmöistäkö huoran elämää vietän,rappukäytävässä että varmasti naapuritkin kuulivat.Eikö minulla ole oikeus vapaaseen elämään,saako ex:ä käyttäytyä niin viha mielisesti minua kohtaan?Meillä on lapsi ex:n kanssa,jaetussa asumisessa,2vk.asuu vuorotellen kummankin luona.Sitten ex:ä raahasi minut väkisin minun asuntoon,siellä sain sitten kuulla kunniani,lapsi ei voi asua minun luona kun elän tämmöstä huoran elämää.Onneksi lapsi oli kaverin luona yökylässä ettei kuullut sillä kertaa isänsä vihan purkausta.On kuullut ennen monta kertaa,ex:ä ei ole pystynyt hillitsemään vihaansa,mustasukkaisuuttaan ja katkeruuttaan lapsen kuullen.Selittää lapselle valheitaan ja lapsi sitten purkaa pahan mielensä minulle,ei uskalla sanoa isälleen mitään kun pelkää sitä niin kauheasti.Tämä on ollut aivan hirveää minulle ja lapselle.Nyt olen aivan rikki ja toivoton kun ex:ä ei aio antaa lasta minulle enään.Aikoo ottaa yhteyttä sossuun ja valehdella että minä en ole sopiva äidiksi,ryyppään ja huoraan minkä kerkeän.Olen sanonut ex:lle että haen lähestymiskieltoa,mikä vaikeuttaa yhteishuoltajuutta lapsesta.Antakaa joku minulle neuvoja että ei tarvis enään pelätä ex:ää,sais lapselle rauhallisen elämän.
Häirikkö ex:ä!!!!
Neuvoton....
41023
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen itse häirikkö exä. Lähetän jatkuvasti viestejä exälleni, yritän soittaa, ja tekisi mieli mennä käymäänkin. Exälläni on vissiin uusi mies, en ole varma ja tämä epätietoisuus repii mieleni halki. Tiedän että suhde on ohi...tiedän ettei viesteistäni ja soitoistani ole kuin haittaa...miksi teen niin? En todellakaan tiedä. Kaipaan vaan tätä niin kovin...mustasukkaisuuteni on hirveää. Itse toivon että exäni sanoisi suoraan että rakastaa tätä uutta miesystäväänsä niin ehkä sitten tajuaisin jättää hänetkin rauhaan. Mutta neuvoja sinulle antaisin että lähestymiskielto, tai se tosin voi nostaa exäsi raivoa entisestään. Rakkauden menettäminen on joillekin miehille liikaa, jotkut miehet se pitää kasassa, ja kun sen tukipilarin menettää niin se on siinä...varsinkin jos on yhteinen lapsi. Mutta uskon että exäsi todella rakastaa sinua, hän vain osoittaa sen väärällä tavalla...Miksi te erositte alun perinkään?
Ex:ä ei edes tiedä mitä RAKKAUS on,luulee että kauhea alistaminen on sitä.Minä en olis saanut liikkua missään,kaverien kanssa pari kertaa vuodessa ulkona käynti oli liikaa.Sairaalloinen mustasukkaisuus oli jatkuvaa,ei edes hänen kanssa käynti ulkona sopinut.Monia vuosia kärsin siitä,enkä uskaltanut lähteä,pelkäsin ex:n reagtiota.Ystävät kaikkosivat,kukaan ei enään pyytänyt mihinkään,ei käyneet,tiesivät että en uskaltanut ex:n takia.Monia kertoja puhuttiin asiat selviksi että erotaan,ettei tämä avoliitto onnistu.Lopullisen päätöksen tein vuosi sitten,kun lapsikin alkoi oireileen meidän jatkuvista riidoista.Lapsi alko ymmärtämään ja hyväksymään eron ja aiko muuttaa minun kanssa.Silloin ex:ä usko vihdoin ja viimein että olen tosissani lähdössä.Sitten alko tämä lapsen käyttäminen aseena minua vastaan,kiristystä lapsen tunteista välittämättä.Rakkaus lapseenkin syntyi silloin,ei ollut ennen eroa koskaan aikaa lapselle.Miksikö erottiin,ex:ä oli jatkuvasti pahalla tuulella,jos toista rakastaa niin eihän sille olla ilkeänä,ei lyönyt mutta sen pelko oli olemassa.Päivittäin huutamista minulle ja lapselle aivan mitättömistä asioista.Tunsin että en ollut enään oma itseni,itku herkässä,keskittymiskyky hukassa.Tiedän että jos haen lähestymiskieltoa niin suuttuu varmasti ja kukas siinä kärsii eniten,lapsi.Kaikki pitää mennä ex:n tahdon mukaan,pitää antaa kaikki periksi että lapsi ei kärsis enää.
mulla oli noin vuosi sitten sama tilanne emäntä lähti vei lapset jne... alku menikin ihan mukavasti pidettiin yhteyttä ja vierailimme toistemme luona, meni paljon paremmin kuin avosuhteessa yhdessäasuminen. sitten se yksi kaunis kerta kun huomasin tulleeni petetyksi ex olikin viettänyt viikonlopun jossain muualla kuin mitä oli ilmoittanut minulle, no siitä se piina siten alkoi tunnemyrskyjä, vihaa katkeruutta kaikkea sitä. silloin huomasin mitä olin menettänyt. no puoli vuotta meni join siinä sivussa itseni konkurssiin... exän uusi mies heivasi hänet ja lapset, ja nyt taas yhtäkkiä kelpaankin hänelle... tosin se pieni murunen on kadonnut täydellisestä luottamuksesta joten en tiedä tulenko koskaan olemaan hänen kanssaan tai ylipätään kenenkään kanssa enää 100∞ luottavainen... ottaa vaan kauheasti päähän ... mutta elämä jatkuu
Mä en tiedä auttaako nää neuvot koskaan, koska mulle ne on itsestään selvyyksiä ja mietin, että jos oikeasti haluaa pitää puolensa, niin eikö ne tietäisi? Että päätä ensin haluatko olla marttyyri ja luuletko saavasi kirkkaamman kruunun kärsimyksestä, ja enemmän sääliä, huomiota ja hoivaa kun olet avuton nainen. Se kannattaa tehdä selväksi itselleen.
Ensinnäkin sinä alistut. Jos sinulle voi huutaa mitä tahansa päin naamaa, ilman, että sinä puolustaudut, niin teepä itsellesi selväksi, että lopetat heti! Jos miehesi käy sinuun kiinni, niin hyvin, hyvin jämäkästi käske irottaa ja ilmoita, että syyte tulee, -ja sen on tultava, se ei saa olla turha uhkaus, jos asia ei muutu.
Älä koskaan kimitä, kilju, ole hysteerinen tai muuta, vaan muuta ääntäsi jämäkämmäksi, matalammaksi ja opettele käyttämään sitä niin että se tulee vatsanpohjasta asti. Kukaan ei tottele vikisijää.
Ole määrätietoinen, tai ainakin esitä sellaista, ja tee hyvin selkeä sanaisesti selväksi, ettei lasten kuullen metelöidä, että sinä elät niinkuin haluat, ja että hänen ei auta muu kuin siirtyä eteenpäin.
ÄLÄ MENETÄ HERMOJASI, puolustaudu jos on tarpeen, mutta älä menetä hermojasi. Silloin menetät myös uskottavuutesi.
Tälläiset häiriköt ovat ihmistyyliltään pelokkaita ja niinkuin häiriintyneitä koiria, ne tottelevat sitä, joka on suurempi auktoritettii, kenellä on enemmän tahtoa, ja joka ei osoita pelkoaan. Mutta koska he ovat jatkuvassa pelon vallassa, he levittävät sitä mielellään ympärilleen ja manipuloivat kaikkia, hyökkäävät kaikkien kimppuun, jotka antavat.
Tämmöiset kysymykset ovat lapsellisia ja typeriä:"Eikö minulla ole oikeus vapaaseen elämään,saako ex:ä käyttäytyä niin viha mielisesti minua kohtaan?"
Eikös sinun pitäisi aikuisena ihan itse tietää, miten elät ja saako sinua kohtaan käyttäytyä vihamielisesti??? Ja kahden lapsen äitinä sinun pitäisi jo tietää, että lapset ottavat sinusta mallia, joten haluatko opettaa heille, että noin saa tehdä? Et tiedä mitä tehdä? No, ei sitten tiedä kukaan muukaan.
Ennenkuin osoitat hänelle selvästi, että olet muuttunut nainen, sinä et enää alistu, et tule rauhaa saamaan. Ja sinun on taisteltava, otettava ulkopuolista apua, jo lastenkin takia, muututtava ja kasvettava nyt jo, ehkää lopulta myös muutettava ja tavattava muualla kuin kotona, jos lapsia molemmat voitte tavata. Ehkä suosittelisin sitä heti, koska exäsi tulee teille yllättäen jne. Että sopii miettiä mikä on tärkeämpää, turvallisuus vai sama asuinpaikka. (Asumistiedot saa salaisiksi.)
Lasten käyttäminen riitatilanteissa on sairasta, puhu siitä ja lopettakaa se heti.
Onko se helpppoa? Ei.
Onko se oikein, että elämässä näin käy? Ei varmaan.
Vaatiiko se sinulta enemmän kuin miehetäsi? Kyllä, aivan taatusti.
Joten siinä ne neuvot on, sossuun ja neuvolaan osaat varmasti ottaa yhteyttä, hae apua.