turtuuko yksinäisyyteen?

Ainakin yksin on hyvä asua. Kukaan ei kysele menoja eikä rahankäyttöä, ei "siivoa" eli siirtele tavaroita piiloon, ei kuseskele pytyn ringille eikä jätä kantta ylös. Miksei joku seurustelusuhde olis ihan OK, mutta molemmilla pitäis olla omat asunnot. Miehet on vaan niin takertuvaisia, että jos käy parilla treffeillä, niin heti pitäis muuttaa yhteen. Ei kiitos.

Olen alkanut turtua yksinäisyyteen. En tietenkään ole aivan yksin vaan on minulla nettituttuja ja kavereita vielä. Opettelen siis elämään ATM:nä. Täytän elämäni muilla jutuilla kuten työllä ja virtuaalimaailmalla ja kavereilla. Pyrin aina ottamaan niin paljon töitä vastaan kuin vain pystyn niin ei tarvitse olla yksin vapaa aikana ja sitten kun on sitä vapaata sitä osaa arvostaa eikä vain ajattele omaa yksinäisyyttään. Pomo kyllä pakotti minut käyttämään tällä viikolla joustoja kun tekemistäkään ei pahemmin ole. Pitää vain todeta olevansa ATM ja sen jälkeen opetella elämään sen asian kanssa. Tietysti alempitasoisuuden tunnistaminen on vaikeaa ja vielä vaikeampaa on hyväksyä se. Diagnoosi on tehtävä itse ja sitten sitä vielä epäilee pitkään. Minunkin piti vielä viimmeviikonloppuna todistaa itselleni olevani ATM menemällä baariin ja tekemällä aloite. Nyt voin taas keskittyä itseni hyväksymiseen sellaisena.