Kertokaa, naiset ja miehet, miksi ihmeessä on vaikea sanoa että RAKASTAN SINUA.
Eikö se ole helppoa kun tuntee niin?
Itse sanon sen toiselle lähes päivittäin, toiselle se on vaikeaa. En ymmärrä miten voi olla. Kaipaan helliä sanoja, kosketustakin.
Vaikka koin menetyksen, ei toinen saanut sanottua että rakastaa minua. Tiedän ettei se ole sanoista kiinni vaan on pääasia että rakastaa, mutta miksi MIKSI se on joillekin niin vaikeata????
Jos kerran niin tuntee.
Eikö se ole helppoa kun tuntee niin?
Itse sanon sen toiselle lähes päivittäin, toiselle se on vaikeaa. En ymmärrä miten voi olla. Kaipaan helliä sanoja, kosketustakin.
Vaikka koin menetyksen, ei toinen saanut sanottua että rakastaa minua. Tiedän ettei se ole sanoista kiinni vaan on pääasia että rakastaa, mutta miksi MIKSI se on joillekin niin vaikeata????
Jos kerran niin tuntee.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minulla on aivan ihana mies, joka ei osaa kertoa rakastavansa minua. Kaikki teot sen kuitenkin osoittavat, katseesta lähtien. Olisi paljon huonompi niin, että kertoisi kaiken aikaa rakastavansa, mutta teot puhuisivat muuta.
On tietysti hankalaa jos myös hellyys puuttuu tai teot ovat ristiriitaisia. Itse ajattelen niin, että niin kauan kun hän osoittaa rakkauden kaikilla muilla tavoin, niin nautin vain hienosta miehestäni ja itse keskityn rakastamaan häntä. Kukaan ei ole täydellinen, vaikka lähelle sitä pääseekin.
ei se ole ollenkaan vaikeaa JOS rakastaa. Vain silloin sen sanominen on vaikeaa, kun se ei ole totta.
Ei pidä paikkaansa! itselleni vaikeaa sanoa tuo lause..en osaa selittää oikein mistä se johtuu..kai olen kokenut liikaa pettymyksiä enkä enää uskalla toisin sanoen sanoa sitä..pelko mielessä että taas tulee petetyksi kun sen ääneen sanoo..
Kyllä tuo esim. minun kohdallani pitää paikkaansa.
Seurustelin pojan 20w kanssa ollessani 17w ja poika alkoi 2 viikon seurustelun jälkeen hokemaan r-sanaa, itse en ollut sitä valmis sanomaan enkä kenellekkään muulle kun vanhemmille sitä ennen sanonut. Poika kysy multa koko ajan että enkö rakasta sitä ja koska en halunnut loukata sanoin aina joojoo tai kyllähän mä, tai jotain muuta yhtä tyhmän kuulosta. Vaikken oikeesti niin tehnytkään. No se suhde ei kestänyt kun 3kk kun kyllästyin siihen painostamiseen.
Nykyinen suhde on kestänyt jo 1½ vuotta eikä rakastan sua sanominen ole ollut enää puoleen vuoteen vaikeaa koska niin oikeasti tunnen ja tiedän sen oikeaksi. Mieheni ei ole sitä valmis sanomaan niinkuin tänne jo kirjoitin, mutta koska itse tiedän kuinka hirveltä painostaminen tuntuu en halua sitä rakkaimmalleni tehdä.
Kyllähän sen tekemisistä ja tekemättä jättämisistäkin voi toki päätella.
Vai liittyyköhän se siihen, että suomenkielessä R-kirjain jotenkin rumasti sarahtää ja tekee sanasta kovan? Muissa kielissä sanominen kuulostaa pahmeämmältä. En nyt tarkoita, että se pitäis sanoa ulkomaan kielellä, mutta silläkin voi olla merkitystä myös jollekin muulle kuin ärrävikaiselle.
Tai sitten ylpeys jossain muodossa. Käsittämätön ylpeys kummallisessa yhteydessä. Ehkä ei kyse ole rakkaudesta, jos sitä ei voi koskaan sanoa.
Rakastan ehkä liikaa omaa kultaani,pelkään että tukahdutan hänet.Hän on minulle kaikki kaikessa!! Kuolisin vaikka hänen puolesta!! Haluan vain että hänellä on hyvä olla.Itken usein pienestäkin riidasta ja häntä ärsyttää se vain enemmän! Sanon joka päivä (useastikkin päivässä) RAKASTAN SINUA.Laitan joka aamu tekstarilla runon hänelle töihin! Asumme yhdessä ja silti on häntä ikävä koko ajan! Haluan kosketella ja pusia koko ajan.RAKASTAN HÄNTÄ yli kaiken,aivan sydämmeen sattuu... m39
Ollaan oltu yhdessä ja itse mainitsin r-sanan ekan kerran noin vuoden yhdessäolon jälkeen. Kyllähän se kirpaisi kun sain vain suukon päälle. Ei mitään sanoja ei halausta ei katsetta. ei "mäkin tykkään susta" tai muuta, pelkää hiljasuutta. Kuristi niin paljon kun luulin että mies ois valmis vastaamaan mutta ei.
Asiaa kauan punnittuani tulin siihen tulokseen että miks mun pitäisi vaatia siltä sanallista todistusta asiasta jota se osottaa joka ikinen päivä monta monta kertaa muuten.
Jos se ei rakastais mua ni miks se jaksais katsella mun romuja kämpässään, miks se paijais mua koko ajan, miks se lähtis jouluksi mun vanhempien luokse ku sillä on omatkin, miks se söis mun epäonnistuneen kokkauksen ja väittäis sitä "syötäväksi", miks se sanoo mulle et oon kaunis ku oon mekkahirviö, miks se ei suuttunu ja vaatinu mua maksaa vaikka ruttasin sen uuden auton, miks se uskalataa edelleen antaa mulle auton, miks se haluaa et oon sen luona koko ajan, miks se haluaa viihdyttää mua ja viedä mut maailman ääriin, miks meidän riidat päättyy noin 6 min jälkeen kiihkeään sovintoseksiin, miks se tyhjensi vaatekomeron et mun tavarat mahtuis sinne, miks se ois antanu mulle avaimen, miks jos se ei rakastais mua?
Itseasiassa tän listan keksimen oli liian helppoa ja voisin sitä vielä jatkaakkin. Toivottavasti muru ajattelee mun tekemisistä samoin. Kiitoksena kaikesta tästä voin kyllä sanoa murulle että "Rakastan sua" vaikkei hän itse sitä ääneen sanoisikaan.
Se on vaikeata, jos ei ole harjoitellut tarpeeksi. Ensirakkaus saa pään ihan sekaisin. Se on vähän kö neitsyyden menettäminen, kyllä se sitten sujuu, kun on kerran päässyt vauhtiin.
jos meitä alkaa olla liikaa, ja sitten kun on liian vähän, joskus tulevaisudessa, niin ehkä kielenkannat aukeaa
Tuota mietin itsekin vielä edellisessä suhteessani. Miksi on niin vaikea puhua helliä ja ottaa vähän kainaloon silitettäväksi.
Nykyinen mieheni kuitenkin on aivan ihana, vaikka ei niin kovin usein sanokaan rakastavansa minua, niin kyllä hän sen teoilla osoittaa. Onneksi :)
Tsemppiä sinne!
- Tottumus, ei ole totuttu sellaiseen omassa elämässä eikä ehkä lapsena tai aiemmissa suhteissa. Asia ei ole tullut tavaksi.
- Pinnallisuus ja asian todistelu oudoksuttaa, viihdeohjelmien love you -toistaminen kummeksuttaa
- Ei osata nähdä että toinen kokee sanat tärkeiksi, koska itselle teot ja muu käytös/sanat ovat ratkaisevia. Asia voi mennä jopa niin pitkälle että ei oikein arvosteta toisen suhtautumistapaa, pidetään sitä epävakaampana, pinnallisempana, lapsellisempana tai epäaidompana.
- Itse ei saada kiksejä lauseen "rakastan sinua" kuulemisesta - se on pikemminkin kiusallista ja yhdistyy hankaliin tilanteisiin joissa vastaavan fraseologian käyttämistä odotetaan tai vaaditaan itseltäkin... juuri kun oli muuten niin mukavaa ja rauhallista.
Ehkä se johtuu siitä, että miehet eivät ole kovin tunnepitoisia ihmisiä, tai vaikka tuntisivatkin paljon, he eivät osaa ilmaista tunteitaan kovinkaan hyvin. Itse tunnen suhteessa myös sitä, että haluaisi että toinen huomioisi paremmin tai sanoisi useammin tunteistaan, niin ei vain tapahdu. En usko sen johtuvan siitä, että toinen osa puoli ei tuntisi rakkautta, vaan ei vain osaa ilmaista sitä.
Niin kuin joku joskus sanoi: Mies rakentaa talon, nainen tekee siitä kodin.
Mies osoittaa teoillaan hellyyden ja tunteet.
"he eivät osaa ilmaista tunteitaan kovinkaan hyvin" ... "rakkautta, vaan ei vain osaa ilmaista sitä"
Uskon, että kirjoittaja tarkoittaa tässä, että naiset eivät ole kovinkaan hyviä ymmärtämään oikeita kiintymyksen osoituksia. :)
Vakavasti: Ei voi olla niin, että tällaisessa asiassa on oikea ja väärä, hyvä ja huono osaaminen sukupuolittuneena. On olemassa er tapoja ilmaista ja eri tapoja tulkita ilmaisut.
Ajatus, että miehet/naiset eivät osaa ilmaista tunteitaan on aivan kestämätön ja johtaa takuuvarmasti vaikeuksiin. Aivan kuin ruotsalainen ja norjalainen keskustelisivat ja pitäisivät kumpikin omaa kieltään ainoana oikeana.
Feministit vissiin puhuvat siitä, kuinka kieli heijastelee kulttuurin sukupuolisia stereotypioita ja odotuksia tms. Miesasiahenkilö voisi samaan tapaan loukkaantuneena intoutua vaahtoamaan, kuinka sukupuolta halventavia, ymmärtämättömiä ilmaisuja ovat esim.
"miehet eivät ole kovin tunnepitoisia ihmisiä"
"eivät osaa ilmaista tunteitaan kovinkaan hyvin"
"rakkautta, vaan ei vain osaa ilmaista sitä"
Tässä suoranaiseen vaahtoamiseen ei ole aihetta, koska kirjoitus päättyy oikean suuntaiseen yleistykseen "Mies osoittaa teoillaan hellyyden ja tunteet." :) Eri asia on, kuinka moni ymmärtää ja aidosti hyväksyy tämän.
minusta ihmiset jakelee sitä liikaakin! ei voi olla silloin varma niistä toisenkaan tunteista eikä uskalla sanoa rakastavansa pelkää tulla loukatuksi. näin naisena en sano juuri koskaan rakastavani mutta teoilla pyrin kyllä näyttämään tunteeni...
Huolehdi siitä että toisella on hyvä olla äläkä vaadi tai pahinta, ruikuta sanomaan että rakastat minua niin siitä ainakin mies alkaa tuntea ettei hänellä ole pelkät velvollisuudet niskassaan ja hänelläkin on siten mahdollisuus saada elämältä se mitä hän haluaakin. Kyllä onnellinen mies alkaa puhumaan rakkaudesta vaikka siihen aikaa saattaa mennä.
Joten tiedoksi kaikille naisille, hankkikaa tietoa mistä mies haaveilee ja tarjokaa hänelle mahdollisuus sellaiseen arvostelematta häntä. Se on ihan varma että mies pysyy vierelläsi kun hän tuntee ettei ole vankilassa rangaistavana vaan sinä olet avain siihen onneen mistä mies haaveilee.
Sinä joka et koe kirjoittamaani positiivisena mahdollisuutena sinulla on mitä ilmeisemmin ollut pettymyksiä elämässä siksi kun odotat mieheltä enemmän kuin pystyt antamaan.
... ja ehkä elämää kokeneen miehen sanoja! Tuo kosketti, vaikka itselläni aikoinaan samanlaiset kokemukset (19-vuotisesta avioliitosta, jota ei enää ole) ensimmäisen kirjoittajan kanssa. Jotkut eivät vain ole saaneet eväitä kotoaan tunteiden ilmaisuun.
samassa vankilassa
Sekin voi olla totta, että kotona ei ole koskaan mitenkään evästetty tunteiden ilmasuun ja sen takia jäänyt jotenkin tyngäksi verbaalinen tunneilmaisu
Mutta silti se on erikoista, koska naiset kasvattavat yleensä miehet. Naiset osaavat kertoa tunteistaan ja koskettaa, mutta miehet eivät osaa eivätkä kosketa. Tätähän ei tietysti voi yleistää, hajontaa on molemmissa sukupuolissa.
Itselleni on helppoa olla hellä, puhua tunteista ja koskettaa, mutta olenkin nainen. Silti se on helppoa, vaikka olen saanut erittäin tunnekielteisen kasvatuksen. Elämä ja opiskelu ovat tässä auttaneet.
Tuo oli suurinta puppua, mitä tänne on kirjoitettu.
Toista ei voi muuttaa, vain itseään.
Jos toista aikoo "kasvattaa" puhumaan ja rakastamaan, on tehtävä ITSENSÄ rakastettavaksi sellaiseksi jolle ylipäätään kannattaa puhua.
Ison sairaalan jantusena pääsen, paremminkon joudun kuulemaan naisten keskinäistä jutustelua, eikä siellä yleensä kovin henkeviä kuule.
Koko ajan on menossa pari, kolme veristä ja pitkäkestoista riitaa milloin mistäkin, ja ne puheet miehistä, voi herrajumala mitä kielenkäyttöä!
Viimeistään perjantaina joku lohkaiseen minullekin sen tuhat kertaa kuullun muka vitsin!
Kyllä miehetkin joskus puhuvat törkeitä, mutta eivät sentään selvin päin, enkä ole ikinä kuullut miesten riitelevän keskenään, mitä nyt snagarin jonossa neljän promillen kännissä.
Jos tässä jotakuta pitää kouluttaa, niin kaikki hoitsut vihanhallintakurssille!
Joskus myös olisi hyvä osata pitää suunsa kiinnikin, mutta se on kai jo aivan liikaa toivottu?
Kotikasvatusta on turha syyttää yleisen sivistyksen puutteesta.
Paljon myöhemmin ne huonot tavat on opittu.
Siellä kahvikämpässä vaikkapa!
eikö se niin mennyt???
jaa, jos on huono itsetuntoki vielä päälle niin huh..huh...
Kyllä minusta helliminen ja se,että sanoo rakastavansa tai pitävän toisesta on paikkallaan. onhan meillä vain yksi elämä,miksi tuhlata se olemalla niinkuin mikään ei koskettais.
Onhan paljon mukavampi kertoa tunteet ja näyttää ne, MIEHENÄKIN, ei se tee meistä yhtään miehekkäämpiä, jos yritetään olla kovia eikä näytetetä tunteita.Mielestäni elämä on paljon tylsempää ilman tunteita ja rakkautta. terveisin tunteet mukaan.
on vain olemassa tunne "lisääntyä" naisen ja miehen välillä
Jos sulle se pitää se sanoa ehkä se ei ole sen arvoista/rakkautta. Voiko olla että se ei rakasta sua ja miksi ihmeessä pitäisi jos se pitää todistella tuhansilla sanoilla ?
kun ei oo ketään, kelle semmosia puhuis!!!
Poikaystäväni rakastaa minua ja hänelle on aina ollut ongelmana sanoa tunteellisia ja kauniita asioita. Nyt kuitenkin keksin että siirretään noiden rakkauden sanojen merkitys sanaan joka ei merkitse mitään ja on helppo sanoa eli esimerkiksi sanaan tööt. Sen hän pystyy sanomaan ja kun hän sen sanoo, minä pakahdun onnesta :) Nyt se on vain meidän sanamme eikä enää niin kovin pelottava.