Tuossa alempana oli viestiketju "Jätin tänään alkoholioituneen avomieheni, vaikka rakastan yhä" kirjoittanut iltakaffella.
Saman tyylinen tilanne, vaan asioita sotkee se, että meillä on yhteinen lapsi. Että siinäpä sitä ongelmaa sitten kerrakseen. Mies välittää lapsestaan ja on hyvä isä. Ei humalassa ole lapsen kanssa yms. Mutta muuten tuollainen ahdistava tunne itsellä. Itkettää ja haluaisin aina yrittää uudelleen vaan ei siinä enää mikään auta. Pakko se on tunnustaa, että loppu mikä loppu tämä suhde.
Mies on hyvä, hellä ja ihana, mutta viina pilaa ja muuttaa käytöksen kokonaan. Rakastan häntä yhä, joten on aika vaikeaa kun hän aina selvinpäin lastaan tulee katsomaan yms.
Saman tyylinen tilanne, vaan asioita sotkee se, että meillä on yhteinen lapsi. Että siinäpä sitä ongelmaa sitten kerrakseen. Mies välittää lapsestaan ja on hyvä isä. Ei humalassa ole lapsen kanssa yms. Mutta muuten tuollainen ahdistava tunne itsellä. Itkettää ja haluaisin aina yrittää uudelleen vaan ei siinä enää mikään auta. Pakko se on tunnustaa, että loppu mikä loppu tämä suhde.
Mies on hyvä, hellä ja ihana, mutta viina pilaa ja muuttaa käytöksen kokonaan. Rakastan häntä yhä, joten on aika vaikeaa kun hän aina selvinpäin lastaan tulee katsomaan yms.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ootko ottanu asian puheeks miehes kanssa ja kertonut suoraan hänelle että tuo juopottelu saa loppua tai ero tulee?Itse vastakkaisen sukupuolen edustajana voin sanoa että jos lapsi ja sinä olette yhteensä tärkeämpiä kun juopottelu niin varmasti on muutosta luvassa.(tosin voi viedä aikansa, pääasia että saat nähdä että parempaan suuntaan ollaan menossa ja päiväpäivältä edemmäs) jos taas homma jatkuu entisellään niin valitettavasti kannattaa sitten erota ja järjestellä asiat sen kautta.Ja vaikka ero tuliskin niin sitten viimeistään punnitaan onko se jupottelu niin tärkeää(?)
Voimia ja jaksamisia..
Joo. Asiasta on väännetty kättä jo monta vuotta. On itketty ja yritetty, vaan aina alkaa sama kierre. Antabus on ollut aina kaverina kun on yrittänyt lopettaa tissuttelun, ei muuten olisi tullut mitään. Aina ne tabletit vaan kummasti jää sitten ottamatta. Oli myös kapselit, vaan eivät pysyneet ja tulivat ulos. (tai kaiveliko itse ne pois??)
Ja eihän siinä mitään jos mies osaa ottaa kohtuudella silloin tällöin. Tässä on aina sama kuvio. Juodaan liikaa ja useita päiviä. Valehdellaan, humalassa soittelee ja haukkuu minut ja sukulaiset. Kavereita ei enää hänellä ole. Saaneet nekin jo tarpeekseen. Sitten alkaa se itsesääli ja itsetuhoiset ajatukset ja käytös. Humalassa ajelut yms. riehumiset ja putkareissut. Olen yrittänyt kysellä ja kuunnella, että mikä on, vaan ei kuulema mikään vaivaa. Olen ottanut yhteyttä myös mielenvireyskeskukseen, vaan kun ei sinne toista voi pakottaa. Ja mies sanoo, että ei lähde, kun ei ole mitään ongelmaa ( omasta mielestään). Hän on erittäin riippuvainen minusta, koska hänellä ei ole enää kavereita kenen kanssa aikaa viettää. Selvinpäin hän on mitä ihanin ihminen ja isä. Sivusta vaan täytyy katsoa kun toinen ei välitä elämästään ja ei edes yritä muuttua. En halua jatkaa enää hänen kanssaan. Kaikki tukeni ja apuni olen nyt antanut. En jaksa enää itse. Ja nyt kun haluan jatkaa omaa elämääni yksin, niin heti on muuttumassa taas paremmaksi ihmiseksi. Yrittää pitää minua pihdeissään noilla tyhjillä lupauksilla. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Tai sen tiedän, etten halua olla enää hänen kanssaan. Haluan kuitenkin erota kavereina ja hyvissä väleissä.Toive ajattelua ehkä. Mies nyt muka ymmärtää ja tukee minun päätöstäni lähteä, mutta huomaan, että hän ei ymmärrä tätä asian todellista lopullisuutta. Luulee, että taas vain puhun ja uhkailen erolla. Vaan en tällä kertaa. Pelottaa vaan, miten vaikeaa tästä lopulta tulee ja miten tässä käy kenellekkin. Ja sitten kun alkaa se juominen.... Voi olla että täytyy turvautua virkavallan apuun.