Eli tarvitsisin nyt hieman mielipiteitä ja apua niin suureen pulmaan joka mieltäni hiertää..
Olen nyt kolme viikkoa ollut yhteydessä todella mukavan miehen kanssa.
Tutustuttiin erään deittipalvelun kautta ja heti tuntui synkkaavan kemiat yhteen. Olemme nähneet kerran. Joka päivä olemme ainakin tekstiviestejä vaihtanut muutaman ja melkein joka toinen päivä mies soittanut ja puhuttu pitkiä puheluita.
Niin, nyt kun kirjoitan tätä niin itsekin mietin että miksi olen huolissani, koska olemmehan me olleet yhteydessä todella paljon mutta..
Tämä juttu tuntuu minusta todella hyvälle, olen ehkä hieman ihastunut tähän mieheen. Olen kysellyt hänen tuntemuksiaan ja hän sanonu että olen mukava, hauska ja minulle on helppo puhua kaikista asioista.
Meidän on pitänyt nähdä muutaman kerran, yhden kerran sovittu että nähdään ja tehdään jotain kivaa yhdessä mutta sitten hänestä ei kuulunut mitään. Seuraavana päivänä laittoi viestiä ja selitti tilannetta. No, sitten taas hän ehdotti näkemistä johon minä en sanonut juuta enkä jaata koska edellinen "ohari" kaiherti mieltä. Kysyin sitten kyseisenä päivänä että tuleeko hän ja taaskaan ei pystynyt tulemaan. Itselläni on semmoinen tunne että haluan tavata uudestaan tämän miehen, tutustua häneen kunnolla koska tuntuu että hän voisi olla juuri sitä mitä olen etsinyt.
Olenko minä liian innokas vai mitä tässä oikein pitäisi tehdä. En haluaisi kuitenkaan koko ajan jauhaa siitä näkemisestä tai laitella viestejä vaikka sisimmässäni sitä haluaisinkin, koska itse tiedän miltä se tuntuu jos toinen on liian innokas.
Eniten pelkään että ihastun totaalisesti tähän mieheen ja sitten kaikki taas romahtaa niinkun aikaisemmin.
Asumme eri paikkakunnilla mutta välimatka ei ole mikään suuren suuri ja mahdoton.
Nyt haluaisin teidän mielipiteitä että mitä tässä nyt sitten pitäsi tehdä.
Olen nyt kolme viikkoa ollut yhteydessä todella mukavan miehen kanssa.
Tutustuttiin erään deittipalvelun kautta ja heti tuntui synkkaavan kemiat yhteen. Olemme nähneet kerran. Joka päivä olemme ainakin tekstiviestejä vaihtanut muutaman ja melkein joka toinen päivä mies soittanut ja puhuttu pitkiä puheluita.
Niin, nyt kun kirjoitan tätä niin itsekin mietin että miksi olen huolissani, koska olemmehan me olleet yhteydessä todella paljon mutta..
Tämä juttu tuntuu minusta todella hyvälle, olen ehkä hieman ihastunut tähän mieheen. Olen kysellyt hänen tuntemuksiaan ja hän sanonu että olen mukava, hauska ja minulle on helppo puhua kaikista asioista.
Meidän on pitänyt nähdä muutaman kerran, yhden kerran sovittu että nähdään ja tehdään jotain kivaa yhdessä mutta sitten hänestä ei kuulunut mitään. Seuraavana päivänä laittoi viestiä ja selitti tilannetta. No, sitten taas hän ehdotti näkemistä johon minä en sanonut juuta enkä jaata koska edellinen "ohari" kaiherti mieltä. Kysyin sitten kyseisenä päivänä että tuleeko hän ja taaskaan ei pystynyt tulemaan. Itselläni on semmoinen tunne että haluan tavata uudestaan tämän miehen, tutustua häneen kunnolla koska tuntuu että hän voisi olla juuri sitä mitä olen etsinyt.
Olenko minä liian innokas vai mitä tässä oikein pitäisi tehdä. En haluaisi kuitenkaan koko ajan jauhaa siitä näkemisestä tai laitella viestejä vaikka sisimmässäni sitä haluaisinkin, koska itse tiedän miltä se tuntuu jos toinen on liian innokas.
Eniten pelkään että ihastun totaalisesti tähän mieheen ja sitten kaikki taas romahtaa niinkun aikaisemmin.
Asumme eri paikkakunnilla mutta välimatka ei ole mikään suuren suuri ja mahdoton.
Nyt haluaisin teidän mielipiteitä että mitä tässä nyt sitten pitäsi tehdä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hän tekee aloitteen. Ellei tee, hänellä on puoli tusinaa kaltaistasi viritelmää menossa. Siitä johtuu tapaamisten epäonnistuminen; aika ei yksinkertiasesti riitä. Hän karsii haaremistaan ylimääräiset ja paras jää jäljelle. Se voit olla sinä tai sitten joku muu.
Ole varovainen koska vaikuttaa pelailijalta.
Olet ihastumassa ja hän on kiinnostunut sinusta ihan muussa mielessä kuin uskot.
Kysyppä vakavasti missä mennään mutta varaudu että vastaus ei miellytä sinua.
Itse olen viime aikoina alkanut luottaa vain ja ainoastaan ihan suoriin kysymyksiin, vastauksiin ja mutkattomuuteen. Ei ystäviensäkään kanssa jättäisi kysymättä että mitä kummaa tapahtui kun ei nähtykään vaikka oli puhe. (Ystävät tosin ihan oma-aloitteisesti asiallisesti ilmoittaa, mahdollisesti selittää syyn) Mun mielestä asiat on ihan helppoja - jos jotain luvataan/sovitaan/puhutaan, niin on syytä kenen tahansa missä suhteessa (ystävyys-, rakkaus-, työ- jne.) tahansa odottaa sanojen takana seisomista. Ja jos selkeää vastausta ei ala kuulua niin se on loukkaavaa - ihan siis ketä tahansa kohtaan - ja itseään kunnioittava ihminen ei ole huonon, huomiotta jättävän käytöksen maalitauluna kovin kauaa. Mitä omaan suhtautumiseeni tulee, niin henkilö jota minä etsin ei jätä asioita roikkumaan ja toimii suoraviivaisesti ja rehellisesti niin ettei tarvitse päivätolkulla ihmetellä missä mennään. Näitä tapauksia on ollut, uusia en jaksa katsella. Lyhyesti - kissa pöydälle, mielipaha suoraan esiin, sovittujen asioiden kunnioittamisen vaatiminen - sinun aikasi kunnioittamisen vaatiminen. Ei se ole tyrannimaisuutta lainkaan. Toista kunnioittavan käytöksen pitäisi olla ihan itsestään selvyys, lähtökohta.
Ja vielä tuohon "en sanonut juuta enkä jaata kun edelliset oharit jäivät kaivelemaan". Ensinnäkin ei saisi jäädä kaivelemaan mikään tuollainen - joko kysyt suoraan tai jos se tuntuu mielestäsi liiallisen vainoharhaiselta, niin se on sitten sun valinta ja silloin päätät ettet anna sen vaikuttaa mihinkään vielä. Ja sanot ihan reilusti että "JAA!" jos haluat nähdä. Osoita, että käyttäydyt yksiselitteisesti ja suoran rehellisesti. Sitten voit odottaa sitä toiseltakin. Huh.. oon vaan itse niin kyllästynyt sellaseen vedättämiseen ja siihen, että joutuu sellasta epäilemään. Eikun suoraan asiaan vaan! Anna palaa!
Tein näin tuossa eilen.. Nostin kissan pöydälle ja kysyin että mitä hän haluaa ja jos ei kiinnosta nähdä/jatkaa juttua niin lopetetaan tähän ettei sitten satu ketään ja saatiinpa ihan hyvä keskustelu aikaiseksi. Tultiin siihen tulokseen että eihän tässä mikään kiire ole ryminällä eteenpäin mennä kun molemmilla suht tuore ero takana.
En itsekkään jaksa juuri tuota vedättämistä ja sitä turhien lupaamista. Ja eilen sanoinkin sitten että jos tulee este, ettei voida tavata niin kyllä mä sen ymmärrän jos toinen vaan viitsi asiasta reilusti kertoa. Ei enään tällä iällä jaksaisi alkaa leikkimään mitään kissa-hiiri leikkiä.
Just tosi hyvältä kuulostaa. Asiat muuttuu aika yksinkertaisiksi ja ihan tavallisiksi kun vaan ihmiset sanoo miten toimii ja miksi ja miltä asiat tuntuu. Hurraata ja eläköötä, jatkakaa samalla avoimella tiellä!
Miehenä arvostan suuresti juuri tuota.
Harmi vain että todellisessa maailmassa asiat tuntuvat olevan niin vaikeita.
Mielestäni osa haluaa leikitellä asioilla, ovat itse vainoharhaisia tai eivät ole varmoja itsekään mitä tehdä, se johtaa sitten siihen että toisellekin tulee epävarma olo että missä mennään.
Mutta kun toinen ottaa reilusti asian esille niin pakkohan siihen on toisen reagoida.
Valitettavasti olen lähes varma että pari suhdetta naiseen on katkennut kun olen ollut hieman liian suora vaatimuksissani mutta toisaalta minkäpä sille mahtaa?