9-vuotias lapseni on selkeesti kiinnostunut klassisesta musiikista, mutta minäpäs olen pihalla kuin lumiukko.
Mitä sinfonioita sun muita tarjoisin lapselle kuunneltavaksi, hän pitää vahvasta ja rytmikkäästä musiikista, lyömäsoitinten runsaus ei olisi pahitteeksi.
Onks netissä jotain sivustoja, joilta voisi kuunnella jopa laillisesti?
Vinkkejä fiksuilta, kiitos!
Mitä sinfonioita sun muita tarjoisin lapselle kuunneltavaksi, hän pitää vahvasta ja rytmikkäästä musiikista, lyömäsoitinten runsaus ei olisi pahitteeksi.
Onks netissä jotain sivustoja, joilta voisi kuunnella jopa laillisesti?
Vinkkejä fiksuilta, kiitos!
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja sitä paitsi ei tarvitse hankkia vain sitä, mitä lapsi itse haluaisi. Saattaa tykätäkin jostain ihan muusta kuin rumpupauhusta
Oma klassisen musiikin harrastukseni alkoi n. 14-vuotiaana. Jos yritän muistella sävellyksiä, joita sen ikäisenä kuuntelin, niin mieleen tulee ainakin Sibeliuksen Finlandia ja Karelia-sarja, Dvorakin 9. sinfonia (”Uudesta maailmasta”), Beethovenin 5. (”Kohtalo”) ja 6. sinfonia (”Pastoraali”), Tshaikovskin 1. pianokonsertto sekä otteita Verdin Aida-oopperasta (eritoten toisen näytöksen juhlamarssi). Sen lisäksi isälläni oli levyllä runsaasti mm. mieskuorolaulua, mutta en tähän hätään osaa nimetä mitään yksittäistä teosta, joka olisi kiehtonut teini-iässä.
DVD-kaudella suosittelen Disneyn Fantasia- ja Fantasia 2000-levyjä, joissa on mainiosti animoituina tunnettuja klassisia teoksia tai teosten osia. En tosin muista nähneeni niitä vähään aikaan kaupoissa, mutta luulisin netistä löytyvän.
lapsena tykästyin erityisesti Tshaikovskiin ja Vivaldiin ja Mozartiin.
ja nepä istuvat sitten edelleen mp3:ssani.. ja viulussanikin..
Vahvaa, rytmikästä ja lyömäsoittimilla maustettua huippumuusikkotuotantoa:
1. Yngwie Johann Malmsteen: Concerto Suite for Electric Guitar and Orchestra in E Flat Minor Op. 1
2. Deep Purple: Concerto for Group and Orchestra, conducted by Malcolm Arnold
3. Deep Purple in concert with London Symphony Orchestra, conducted by Paul Mann
4. Jon Lord: Windows (The Orchestra of the Munich Chamber Opera conducted by Eberhard Schoener). Tämä on vaikeasti löydettävissä oleva todellinen helmi!
5. Jon Lord: Gemini Suite (London Symphony Orchestra, conductor Malcolm Arnold)
Nuo Deep Purplen jutut ovat loistokasta musiikkia myös orkesteriversioina!
Onko pyppyklasari auktoriteetilla tähän jotain kerrottavaa?
Unohdin kertoa että Concerto for Group teoksen säveltäjä on Jon Lord tai viimekädessä klassisen puolen brittikapellimestari Malcolm Arnold, jonka tehtävänä oli teoksen saattaminen orkesterille soitettavaan asuun, eikä suinkaan purppuraiset räkärokkarit.
Lordilla oli klassinen pohjakoulutus ja konserton tarkoituksena oli yhdistää kaksi täysin erilaista musiikki-idiomia. Perverssi yritys palkittiin luonnollisesti huonona tuloksena. Orkesterilaiset karsastivat teosta ja Purplen jäsenet tuhahtivat Lordista myöhemmin: "Jon Lord fucked everything up with his classical ideas."
Pakko kysyä mitkä klassiset ideat kun miehestä ei ole klassisella puolella mitään näyttöä.
2. ja 3. on käytännössä se yksi ja sama onneton konsertto ja mitä tulee Malmsteeniin, hänen teoksellaan ei ole mitään tekemistä taidemusiikin kanssa vaikka nimestä joku haluaisi muuta uskotella.
Ikävä tuottaa sinulle jälleen pettymys, mutta onhan ne orkesterit kokeilleet soittaa Abbaakin, joten ei se että jonkun jutun nimenä on hienosti konsertto, tai että sen esittää oikein peräti sinfoniaorkesteri, kerro vielä mitään tai tuo mukanaan arvostusta.
Niin ikävästi kävi Lord/Arnoldin konsertolle että se esitettiin vain kaksi kertaa kolmenkymmenen vuoden aikana ja sitten unohdettiin.
Ja niin ikävästi kävi taas kerran pyppäreille, jotka yrittivät olla enemmän kuin mihin rahkeet riittivät.
No, Einojuhani Rautavaaran juttuja puolestaan esitetään sinfoniakonserteissa joka viikko jossain päin maailmaa. Laskepas paljonko siitä tulee kuulijoita 30 vuoden aikana. Ja kaikki menevät kuuntelemaan Einojuhania pelkästään musiikin takia tietäen hyvin ettei siellä pyllyt keiku... Ei voi kuin nostaa hattua miehelle.
Jaetaanko Rautavaaran musiikin kuulijoille konsertin jälkeen mielialalääkkeitä? On niin synkkää ja depressiivistä paskaa, että depislääkkeiden pitäisi sisältyä lipun hintaan.
itsestään
Eihän Eino pääse Abban tai DP:n sarjaan, klasarina aika tusinakamaa verrattuna esim. raskaan sarjan suomalaiseen Sibelius.
Mutta paska makunsa kullakin.
Älä käytä toisen nimimerkkiä.
Älä myöskään ota turhia paiseita Jon Lordin osaamisesta ja klassisen näytöistä. Mies on antanut näyttönsä ihan tarpeeksi selkeästi, joten ei siitä kannata itkua vääntää. Kiistatta yksi tämän ajan osaavimpia kosketinsoittajia ja säveltäjiä.
Einojuhani ei pysty ikinä samaan musiikilliseen virtuositeettiin kuin mihin Jon Lord pystyy. Einojuhani on nyt ja tulee aina olemaan sivuraiteen kulkija.
Mahtavaa: joku tulee tälle palstalle kyselemään ihan tosissaan klassista musiikkia lapsensa kuunneltavaksi ja joku heti tarjoaa klassiseksi naamioitua kevyttä. Ja tästä asiastahan sitten päästään taas samantien riitelemään. Toivottavasti keskustelun aloittaja ei ihan täysin menettänyt uskoaan klassisen musiikin harrastajiin...
Yhdyn täysin noihin Vivaldin ja Tchaikovskyn suosittelijoihin. Tchaikovskyn teoksista Pianokonsertto nro 1, Pähkinänsärkijä-baletti ja Joutsenlampi-baletti ovat kivoja. Lisäksi suosittelisin Georges Bizetin Carmen-oopperaa. Nämä kaikki ovat isoja kokonaisuuksia ja todennäköisesti lapsi ei kaikista osista tykkää, mutta sittenhän voi vaihtaa seuraavan kappaleen :)
Vaikka tällä palstalla onkin menossa joku Rautavaara-villitys, en suosittelisi sitä musiikkia lapselle. On turhan vaikeatajuista asiaan perehtymättömälle ja lapsen kärsivällisyys tuskin riittää.