En usko, että mies rakastaa

1) Rakkaus ei ole tunne vaan aistimus. Sitä ei voi kohdistaa tai suunnata johonkin - torjua tai estää ehkä kyllä. Se ilmenee tavallista helpommin tietyissä tilanteissa ja tiettyjen ihmisten kesken.

2) Kaikki i-love-u -keskustelu on turhaa ja harhaista. Se voi paikata jonkun itsetuntoa oudoilla tavoilla, mutta mitään järkeä, ideaa tai hyvää siinä ei taida ollla. Jos A kokee rakkautta B:n seurassa eli rakastaa B:tä, asia on kunnossa eikä sen todistelu paranna mitään. B voi kokea samoin tai eri tavoin mutta A:n ääneen lausutun tulkinnan omasta kokemuksestaan ei pitäisi vaikuttaa asiaan. Muutenhan kyseessä olisi hyötymissuhde, riippuvuus tms. eikä mutkaton halu/tyytyväisyys olla toisen lähellä.

3) Mitä tarkoitat toteamuksella "en tiedä uskonko kenenkään miehen kykenevän rakastamaan kuin itseään?" Miehet kiintyvät, viihtyvät, tykkäävät ja pitävät hyvänä, mutta heidän tulisi jotenkin seota enemmän varmemmaksi vakuudeksi?

4) "Jos tuntuu, ettei hän rakasta, niin eikö se tarkoita, ettei hän rakasta." Varmaan tiedät kysymättäkin, että asioiden todellinen tila ja jonkun tietyn ihmisen tulkinta ja luulottelu asiasta ovat monesti kaksi hyvin eri asiaa. Et voi koskaan saada 'totutta' selville jo pelkästään sen takia, että eri ihnmisten käsitykset rakastamisesta vaihtelevat valtavasti. Oleellista onkin, miksi sinulle on tärkeää hänen tuntemustensa arvuuttelu - miksi et keskity omiin aistimuksiisi ja niiden tulkintaan? Mitä X%#%? väliä sillä sinulle on rakastaako mies (varsinkin jos se on mahdotonta kuten ilmaisit), jos itse kuitenkin viihdyt eikä mies ole menossa mihinkään vaan tykkää olla suhteessa? Yritätkö jotenkin siirtää vastuun omista tuntemuksistasi ja epävarmuuksistasi miehelle?

Sinua siis ärsyttää se, että et usko miehen rakastavan sinua, koska et usko kenenkään yleensäkään rakastavan sinua?

Teidän suhteessanne on yksi ongelma: SINÄ.

Siis onhan niitä ihmisiä jotka sanovat rakastavansa, mutta teot puhuvat toista.

Onko se mies tehnyt jotain sellaista, että sinusta tuntuu ettei hän rakasta.

Esim. rakkaudettomuus voi ilmetä siten että hylkää kun toisella on vaikeuksia/ongelmia, sanoo älä rasita mua ikävillä asioilla tai ei kuuntele tai pötkii pakoon. Henkilö (se hylkääjä) itse kuitenkin puhuu omista ongelmistaan.
Sitäkö tarkoitat?

Et usko että kukaan mies kykenee rakastamaan?
Sinuako ei voi rakastaa?

Usko pois: Miehet pystyvät rakastamaan ihan yhtä paljon kuin naisetkin, se vain ilmenee eri tavalla. Et ehkä itse tunne rakkautta jos et usko että sinua rakastetaan.

Rakkauden tietää ehkä vain teoista, siitä että hän kohtelee sinua hyvin ja haluaa olla kanssasi. Jos hän vieläpä pystyy sanomaan sen, niin sitä parempi! Kaikki miehet eivät pysty puhumaan rakkaudesta tai edes osoittamaan sitä, ja siihen on vain tyydyttävä. Ei rakkaus ole kiinni siitä miten sen osoittaa.

Lopettaisitko suhteen siksi että hän sanoo rakastavansa sinua? Käsittämätöntä! Miksi ei saa sanoa että rakastaa? On paha loukkaus jos et usko kun hän sanoo, sellaiseen epäluuloon voi rakkauskin loppua.

Ei toisen tunteita tarvitse miettiä ja arvuutella. Hän on joka tapauksessa valinnut sinut ja haluaa olla kanssasi. MIKSI SE EI RIITÄ? Jos itse rakastat häntä, niin nauti hänen seurastaan ja ole onnellinen, äläkä pohdi hänen tunteitaan. Ei sitä todellakaan tunne muuten kuin uskomalla että niin on.

"Erityisesti ajatus siitä, että joku voisi rakastaa minua on täysin mahdoton."

Siis mahdoton. Sitä ajatusta ei kenenkään kannata yrittää päähäsi takoa. Jos rakastaminen on vain naisten ominaisuus, niin sitten sinun pitää asia vain hyväksyä.

Harrastatko laajemminkin vinksahtaneita päähänpinttymiä? Lukemattomat parisuhteet on pilattu toisen rakkauden mitätöimisellä ja lokaan painamisella, puoliin ja toisin.

Asun jenkeissa mieheni kotimaassa... Pari vuotta meni aika kivasti mutta kohta tulee viisi vuotta tayteen, ja meilla on pulpahtanut pintaan tuo sama ongelma. Asiaa pahentaa se ettei minulla ole taalla sukulaisia eika paljon ystaviakaan, joten mieheni on ollut minullle kaikki kaikessa.

Kotona oleminen on muuttunut tylsaksi oleskeluksi, jolloin molemmat touhuaa vain omia juttujaan. Olen pitkaan vaistonnut mieheni tunteiden laantumisen ja regoin siihen voimakkaasti, jopa aggressiivisesti. Laheisyytta hakiessani han tyontaa minut pois ja valttelee fyysista kosketusta. Ennen kaikin puolin laheinen suhde on muttunut veli-sisar suhteeksi. Seksia on, mutta ilman tunnetta.

Koen voimakkaita hylkaamiskokemuksia mieheni taholta vaikka han sanoo rakastavansa minua seka minulle etta ystavileni. En kykene tuntemaan olevani rakastettu, tarkea tms. Joskus olen palaillut kotiin pikkutnneilla vain testatakseni miehen reaktiota, mutta han on syvassa unessa kun palaan. Kaikki merkit viittavat siihen ettei rakkautta enaa ole, mutta miksi hanen on vaitettava toisin. Minua myos arsyttaa jos joku hokee minulle rakkautta tai kiintymysta, ja pidan sita poikkeuksetta pelkkana imarteluna jolla ei ole mitaan tekemista todellisuuden kanssa.

Terapeutiksi opiskeleva ystavani sanoo, etta ongelma johtuu vaikeasta isa suhteesta, jossa saman tunnne-elamyksen hylkaamisesta kertaa tiedostamattomasti uudelleen parisuhteessa.

Minulle on usein vaikea kokea itseni rakestetuksi. Tavoittelen taydellisyytta esim. ulkonakoni suhteen ja itsesni kunnossa ja huoliteltuna pitaminen auttaa pitamaan itseni kasassa Siten saan huomioita paljonkin ihmisilta ja muiltakin miehilta, mutta tunne omasta arvokkuudesta ja kelpaamisesta sellaisenaan on olematon.

Olen tunnevammainen. En kykene tuntemaan toisten ihmisten rakkautta....

Loveless, rakastatko itseäsi? On vaikeaa vastaanottaa rakkautta, uskoa siihen, että joku sinua voi rakastaa, jos ei ole itse sinut itsensä kanssa.

Kyl ymmärrän! Mä oo vähä uus näil foorumeilla, mut haluisin auttaa kaikki teit! Iha vaa elämän kokemukseni perusteella.